Niin paljon tapahtunutta niin vähään aikaan

Kun Sari niin syvästi kaipaili ajattelin tehdä yhteen vedon, mitä on ehtinyt sitten sunnuntain jälkeen tapahtua. Kun Make kertoi sunnuntaina, että lähdemme tapaksille, ehdin jo haaveilla, että hän olisi varannut meille äkkilähdöt Espanjaan, mutta se olikin paikalliseen ravintolaa. Söimme itsemme niin ähkyyn, etti jaksttu liikkua sen älkeen enää mihinkään (sivuhuomautuksena sanottakoon, että mustista oliiveistäa tehty tahna on äärimmäisen hyvä, kun siihen dippaa vaalaea leiupää ja friteeratut mustekalan renkaan ovat hyviä, muttei niin hyviä kuin tuore mustekala syötynä Espanjan taivaan alla). Maanantaina Makella alkoikin sitten harjoittelu ja olemme yrittäneet etsiä uutta rytmiä elämäämme. Olemme aikamoisia työnarkomaaneja Maken kanssa, eikä kumpikaan oikein raaskisi töistä lähteä, kun on jokin tehtävä kesken. Siitä syystä meillä kummallakin on mennyt parina iltana liki kahdekaan ennen kuin kotiin päästään, vaikka työt olisivatkin loppuneet jo kuudelta.

Ulkosenkin muistin tilanne on ratkennut, tehtiin niin tai näin, niin takuu ei ole voimassa, kun pelastamme kovalevyltä muistit. Sikäli huijausta minun mielestäni, koska kaupan antama takuu on voimassa elokuuhun. Vaikka yrittäisimme pelastaa kuvat valmistajan omalla tehtaalla, takuu ei ole enää sen jälkeen voimassa. Valmistajan edustaja totesi vain "it costs only 60 euros", eli kun laite maksaa vain 60 euroa, miksi nähdä niin iso vaiva takuun kanssa. Kertoo jotain heidän laadustaan ja asiakaspalveluasenteestaan. Jos se maksaa vain 60euroa, ihan hyvin he voisivat sitten antaa sen uuden laitteenkin. Älytöntä.

Lisäksi tuleva pikkujoulu on pitänyt mieleni kiireisenä, kun olen yrittänyt miettiä kaikkea mielenkiintoista ja toteuttamisen arvoista pikkujuttua ja ohjelmaa pikkujouluihin. Esim. luonnonyrttileipiä, joihin pitäisi nyt kerätä yrtit talteen tai laulunsanoja, joista pitää sitten tehdä kirjanen tai lehtinen. Samalla pitäisi yrittää siivota ja suunnitella työkavereille illan istujaisia takapihalle. Ja aikaa on vain yksi vapaapäivä kerrallaan.

Eilinen vapaapäivä ei ollut se optimaalisin päivä tehdä kaikki yllämainittu. Eilinen meni pääasiassa lorviessa. Kävin kirjoittamassa vuokrasopimuksen, kävin kuokkimassa vähän puutarhaa ja käytiin hakemassa isälle kukkia parvekkeelle. Sitten tuntuikin jo niin ylivoimaiselta, että jaksoin vaivoin tehdä salaatin, painelin parvekkeelle kylmän juotavan kanssa ja nautin lounaan luonnon helmassa työstäen rusketusta. Sekin jäi kesken =D

Sainpas hyvän syyn ulkoiluttaa uutta hienoa Water -vesikannuani, jonka ostin töistä. Ylläolevasta viimeisestä kuvasta näkyy, että lounas olisi kelvannut vähän itse kullekin

Mutta nyt, työelämä kutsuu jälleen luoksensa. Nyt ei auta muu kuin alkaa odottaa vain sunnuntainta, jolloin koittaisi sitten se seuraava vapaapäivä. Kenties lähdetään silloin katselemaan sitä Iisalmen Rompepäivää.. mutta vielä ei kannata siitä haaveilla, kun olisi välissä ensiksi 3 työpäivää...Minun uurastuskesta huolimatta kaikille oikein ihanaa torstaipäivän jatkoa, olkoon se toivoa täynnä =D

- Jaana

PS. Jos nyt vain saisin itseäni sen verran niskasta kiinni, että pääsisin tuolla kaupassa käymään, lähi aikoina olisi arvontaa tiedossa. Kävijä- ja tilaajamittarit ovat niin huikeissa lukemissa, että haluan välillä palkita lukijoitakin!