Pieni vilkaisu käytävään

Komentoora kysyi eilen, pääseekö vilkaisemaan jotain muuta kuin sohvaa. Vielä eilen vastaus oli "ei ole mitään muuta  nähtävää kuin sohva", mutta hetki kommentin jälkeen tilanne oli jo muuttunut: käytävään oli ilmestynyt pätkä kirjahyllyä. 

Mikään ei hillitse sisustusintoa niin kuin ei-niin-mieluisa-yllätys palkkakuitissa. Palkkaa tulikin hiukan vähemmän kuin oletin, joten haaveet isosta kirjahyllystä kutistui pieneen palaseen. Pakko oli kuitenkin pätkä ostaa että saada tavaroita pois jaloista. Aluksi olin päättänyt, ettemme välttämättä osta yhtään, mutta kun vierailimme IKEAn löytönurkassa, jossa kuin tilauksesta, oli kaipaamamme korkeampi pätkä suunnittelemaamme hyllykköä, oli päätös sinetöity: jos nyt ihan pieni pätkä kuitenkin. 

Käytävässä on erikoinen syvennys, joka suorastaan huuti kirjahyllyä. Tosin edellisen vuokralaisen Expedit -hylly juuri samalla kohdalla saattoivat vaikuttaa ajatukseemme. Kun aloimme suunnitella kirjahyllyä ko. kohtaan, huomasimme vanhan ullakkoasunnon "ihanuudet": seinissä oli ulkonemia ja kapenemisia niin paljon, että normaalia kirjahyllyä siihen ei suoranaisesti olisi saanut sopimaan. Edessä oli tuskainen suunnittelu, kun yritimme kaikista mahdollisista järjestelmistä saada sopivan kokonaisuuden. Lopulta tulimme murusen kanssa siihen lopputulokseen, että rakennamme kirjahyllynkin Beståsta, aivan kuten TV-tasommekin. Ulkoneman takia alle laitetaan 20cm kapean hylly ja ylemmäksi 40cm osia. Jos joskus laajennamme kirjahyllyä vielä ylemmäs seuraavan ulkoneman kohdalle, tulee päälle uudestaan 20cm syvää hyllyä.

Onni onnittomuudessa oli tänään se, että Löytönurkassa oli juuri sellainen osa, mitä tarvitsimmekin: korkea ja syvä pätkä, sopivasti hyllyn kallein pätkä! Taidamme vierailla useasti tulevaisuudessa tuolla meidän löytönurkassa etsimässä loppuja osia ;D Alku on hyvä, enää pitää saada kaksi samanlaista pätkää rinnalle ja ovet. Lähipäivinä pitää käydä vielä vierailemassa rautakaupassa hakemassa kulmarautoja, jotta saamme hyllyköstä kestävän ja turvallisen. 

Pakko todeta sama kuin muru: tämähän oli ihan loistava idea! Hyvältä näyttää. Oletettavasti valmiina näyttää vielä paremmalta. Kun olemme saaneet loput hyllynpätkätkin paikalleen joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, laitamme hyllyn päähän vielä levyn, joka piilottaa rakennelman ja saa sen näyttämään tyylikkäämmältä. 

On tuo kasaaminen vaarallista. Tai ei oikeastaan kasaaminen, vaan laatikon avaaminen: pahvin aiheuttama paperihaava. auts. Onneksi oli lasten laastaria laittaa päälle, ei satu enää yhtään niin pahasti ;D

Nyt jos suuntaisin ihan muutamaksi tunniksi työmaalle ja sitten palaan takaisin viettämään "vapaapäivääni". Ihanaa tiistain jatkoa kaikille!

- Jaana

Eteinen edistyy

Minun remonttitahtini ei ole ollut päätä huimaava, ei johtuen siitä, ettenkö olisi osannut tai viitsinyt, vaan pikemminkin kolmannen osapuolen takia. Viimein ajattelin, että en anna kolmannen osapuolen enää häiritä nykyistä elämistäni. En anna oman elämäni olla sekasotkussa vain sen takia, että muut niin haluavat. Siispä jatkan elämäni siistimistä kaikesta ylimääräisestä ja rakennan tulevaisuudestani ja kodistani sellaista, jossa minä viihdyn. Kuitenkin minä taidan olla oman elämäni pääroolin vetäjä, toivon mukaan ainakin. 

Vuosi sitten, keväällä 2012, eteiseni näytti tältä. 

Iki-ihanat tummanruskeat muovilistat, keltainen lattiamatto, sotkuisuutta lisäävä avonaulakko... Eteinen ei todellakaan houkutellut tulemaan sisään, vaan pikemminkin kannusti kääntymään niiltä paikoiltaan takaisin. Lisäksi muuttokuorma ja remonttitarvikkeet eteisessä ei rauhoittanut maisemaa mitenkään. 

Tahti oli rauhallinen ja hissukseen asiat eteni. Jossakin vaiheessa naulakko lähti seinästä ja laminaattia tuotiin jo kotiin. 

Jossain vaiheessa vuotta viimein tartuin pensseliin ja maalasin yhden seinän mustaksi, laitoin koukut seinään ja yhden mustavalkoisen kuvakollaasin. Eteisremppa eteni yhden kokonaisen askeleen, WOW!

Kun muru tuli jouluna käymään Kuopiossa, pääsin taas vähän shoppailemaan. En viitsi millään bussiin alkaa raahaamaan mitään vähänkään isompaa, koska loppuvaiheessa joudun raahaamaan niitä vielä puoli kilometriä jalan, joten olin innoissani kun sain "kyydin" kuljettamana ostoksiani. Mukaan lähti hylly kannakkeilla, viimeinkin sain hattuhyllyn!

Tammikuu 2013

(Voin kuvitella taas jonkun marmattavan makuuhuoneen ovesta näkyvästä petaamattomasta pedistä ja lattialla olevasta päiväpeitosta, mutta mä en välitä.) Kun remontti oli taas päässyt pykälän eteenpäin, ajattelin jatkaa sitä sitten ihan urakalla. Seuraavana iltana iskin lattian kimppuun. Valitettavasti solumuovi oli loppunut, en millään jaksanut odottaa enää seuraavan kerran kyydin saapumista, laminoin ihan ilman. Jos on kylmä ja kolisee, oma on häpeeni. 

Innostus ei loppunut kesken lauantaina, vaan aika. Tuli nukkumaan meno aika, ja töihin lähtö ja töistä piti lähteä suoraan sitten Helsinkiin. Täällä sitä taas ollaan. Toivottavasti innostusta on jäljellä vielä takaisin kotiin päästessä tehdä tuo lattia loppuun, ettei se enää veny. 

Remonttia tehdessäni aloin miettimään asunnostani löytyviä värejä. Epäilen vahvasti, että talonyhtiö oli palkannut 5-vuotiaan valitsemaan pintamateriaalit, kun eteisessä on keltainen matto ja kylppäri on sisustettu vihreällä. Enää vaaleanpunainen yksisarvinen puuttuu takapihalta.. Ai näitä menneiden vuosikymmenien värimuotia, HUH!

On se hassua, miten iso vaikutus yhdellä pinnalla on. Vaikkei minulla suoranaisesti ollut aihetta vessaan, monta kertaa ramppasin makkarista kylppäriin vain että sain ihastella upeata lattiaa. 

Mutta on vielä työtä jäljellä. Seuraavaksi pitäisi saada lattia loppuun, loput muovilistat hakattua pois ja uudet listat laitettua paikalleen. Uudet sisäovetkaan ei olisi ihan mahdoton idea. Ja sitten tietysti on tuo sisustamispuoli. Joku musta matto (räsymatto?) voisi olla tuohon lattialle kiva, ja penkki pitää saada, jotta saa kengät laittaa aina mukavasti jalkaan. Pari paikkaa olisi myös peilillekin. 

Kyllä tämä alkaa kohta puoliin kodilta tuntumaan. Pikkueteisen remontoin aikaisemmin ja edelleen tykkään siitä. Olen vain suunnitellut tuohon valkoisen kaapin tilalle pientä lipastoa, töissä näyttäisi olevan Kullen -lipasto myytävänä, joka olisi mustanruskea ja juuri tasan 70 senttinen, kuten tuo tilakin. Sen, onko edes mahdollista sovittaa sitä tuohon, on eri asia. Sitä pitää vielä vähän tuumailla. 

Täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä itsestäni. Hitaastihan tämä etenee, mutta se, mitä aikaan saadaan, miellyttää kyllä asujansa silmää ja muulla ei varmaan ole hirvittävästi väliä. 

Mutta nyt, tämä tyttö jatkaa tekemänsä nakkikeiton syöntiä. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille mukana kulkeville lukijoille, satunnaisille kävijöille ja ihanille tutuille. 

- Jaana

Tummuvat illat

En tiedä, pitäisikö olla harmissaan vai mielissään tummuvista illoista. Itse sinänsä rakastan tummuvia iltoja, saa sytytellä lyhtyjä ja kynttilöitä takapihalle ja terassille, mutta silti tarkenee viettää aikaa pihallakin. Toisaalta minusta tuntuu kuin koko kesä olisi mennyt ohi. Mihin se hävisi? Enhän minä ehtinyt edes nauttia siitä vielä! Eihän minulla ole vielä edes ollut kesälomaakaan! Mutta taas toisaalta... se on oikein hyvä syy sytytellä kaikki pikkulamput, kohde- ja tunnelmavalot iltasella ja luoda ihanaa tunnelmaa niiden avulla. Kohta pitisi varmaan myös alkaa kaivella kynttilöitä kokoonpanoksi sisällekin, mutta polttaa niitä ei vielä raaski. Täällä sisällä on jo muutenkin niin mahottoman kuuma nyt =D

Mutta nyt, oikein ihanaa rauhallista sunnuntaita kenelle se suodaan, itse lähden suuntautumaan tuonne työpaikan puoleen.

- Jaana

Uusi valokuvaseinä

Taas ovat valokuvat löytäneet paikkansa seinältä. Meidän pitkässä käytävässä on yksi omituinen kolo, joka paljastui kun purimme siitä aikoinaan kaapin pois. Kaapin takaa paljastui tämä upotus, jonka uskomme olevan kenties alkuperäinen ovi olohuoneeseen. Jossain vaiheessa rakennustöitä suunnitelmat kuitenkin varmaan muuttuivat ja siihen rakennettiin seinä, mutta reikä jäi. Alun perin upotuksessa minulla oli talon pohjapiirrustuksia, mutta kun eräänä kertana vein ne tuonne isälle yläkertaan, jäi seinään tyhjä paikka. Nyt sain itseäni viimenkin sen verran niskasta kiinni, että nakuttelin naulat seinään ja laitoin komeuden päälle vielä pienen valaisimen. Laatikostosta en ole vielä varma, jääkö se siihen, mutta se saakoon nyt olla ainakin hetken ajan siinä kenkätelineenä =D

Rouva Hirmu totta kait kunniapaikalla! Tiesittekö, että on olemassa vielä kymmenisen kappaletta ihmisiä, joiden sukunimi on Hirmu. Ja on ollut alle kymmenen kappaletta ihmisiä, joiden sukunimi oli Pirtti. Mieti. Jos mun sukunimi olisi Pirtti ja Make olisi Hirmu, mä olisin voinut olla Jaana Pirtti-Hirmu. Ihana =D Se sopis mulle tosi hyvin! Tämän tiedon meille tarjosi Väestörekisterikeskus

Mutta nyt, oikein ihanaa lauantaipäivää kaikille!

- Jaana

Rouva Hirmun muistoa kunnioittaen

Minä jos kuka koulukiusattuna tiedän kyllä miten inhottavaa on, kun jota kuta kiusataan jonkun ominaisuuden takia. Vastoin kaikkea parempaa tietoa kuitenkin en voi olla hymyilemättä kun näen alla olevan ilmoituksen.

Kun miehet repivät auki isän baarihuoneen lattiaa, löytyi lattian alta vanhoja Uusi Suomi lehtiä syys-lokakuulta 1950. Papereissa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä kyseenomaiseen ilmoitukseen. Ilmoitus oli tahattomassa huumorissansa niin ihana, että piti ihan leikata irti ja laittaa kehyksiin käytävän varteen.

Jospa huomenna olisi sitten kirpputorihankintojen vuoro... Nyt, oikein ihanaa tiistaita kaikille!

- Jaana

Violetin tapetin arvoitus ratkesi

Miksi vapaapäivät menee niin nopeasti, ei ollenkaan hauskaa! Eilen oli kyllä tosiaan työntäyteinen päivä, aamusella aloittelin violetin tapetin laittoa, siinä samalla tuli laitettua aikalailla koko käytävä uusiksi. Välissä ehdin vielä katsoa elokuvan ja käydä laittamassa ovikellon vuokra-asuntoon, samalla kun Make poraili läpivientireikiä keittiössä.. Siinä jossain välissä ehdin vielä antaa lakineuvontaakin =D Ihan vielä en ehtinyt saada käytävää valmiiksi, mutta on se sentään sellaisessa vaiheessa, että kehtaa katsoa.

Kun katsotte kuvia, huomioikaa aloitusaika ja lopetusaika... =D Sopivasti on tuo kello tullut kuviinkin!

Jospa tästä hahmottuu vähän tätä meidän käytävää.. kirjaimellisesti käytävä etuovelta takaovelle...

Välillä piti pitää suunnittelutauko Santun kanssa...

Välillä kävi patterin putket jo violettina, kun löysin violetin sprayn remonttijemmoista.. nopeasti putket kyllä päätyivät takaisin valkoiseksi... 

Vähitellen valmista.. kaksitoista tuntia käytävää tehty ja siinä pisteessä, että hyvä jatkaa seuravalla kerralla.

Olen tosi tyytyväinen, että vanhat komeat patterit pääsevät jälleen esille. Jostain kätköistä löysin vielä lasin pätkän, josta sain mukavan pienen laskutason patterin päälle. Aivan kuten on aikaisemmin ollut jos oikein muistan noin 10 vuoden päähän.

Vielä riittää urakkaa eteenpäin...

Ostoslistaa tulevaa varten.. töistä pitäisi muistaa ostaa tuollainen ihana 117x117 cm ornamenttipeili toiselle seinälle... Ikeasta tauluvalaisimia, koukkuja ja liila ringum matto luonnonvaaleiden kaveriksi! Pahoitteluni yhtä "pimeää" kuvaa, siinä pitäisi olla ihana inspiraatiokuva tyhjistä kehyksistä, joita voisi laittaa tuolle violetille pohjalle.

Jep, eipä tullut mitään kovin repäisevää tuolle seinälle. Mielessä oli vaikka mitä ihan tapetoidusta puolipaneelista koko seinään, mutta Piken viestiä lukiessa hoksasin, että saman käytävän varrella on jo kaksi samanlaista kehystä, miksi keikuttamaan venettä jollain toisella muodolla. Siispä kehyksiä kehiin ja jiirisahalla leikkimään! Onhan siinä sentään eri värit muihin verrattuna...

Pohjapiirrustus asunnostamme ja paikat näistä kehyksistä.

Tällainen siitä tuli sitten tällä kertaa. Kiitos kaikille, jotka annoitte inspiraatiota ja ideoita kehittelemiseen ja henkistä tukea! Olisihan tuo voinut hiukan värikkäämpi olla, mutta katsotaan mitä vielä aikaiseksi saadaan somisteilla =D Ja tulipas ainakin ihanasti tilan tuntua, ja sitähän ei koskaan ole liikaa! Tekisi mieli pyörähdellä tuolla aina kun satun siellä päin käymään!

Mutta nyt, se sama vanha tarina... töihin! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

- Jaana

Lukijoiden mielipidettä kaivataan: Violetin tapetin arvoitus

Mitä tehdä, kun haluaa muunlaisen mielipiteen kuin "laita vaan/laita ite/ihan miten vaan/kuka vastaa"? Kysytään tietysti blogissa lukijoiden mielipidettä! =D

Ostin muutama päivä sitten Aivan Ihanan tapetin Terrasta. Vain yhden rullan, koska haluan olla budjettisisustaja... olihan se sentään kolmekymppiä rulla (tai oikeastaan 20 euroa, kun oli 30% tarjouksessa...). Paikka oli suurinpiirtein tiedossa, että se voisi mennä käytävän päähän, tuohon tilaan, jota emme ole virallisesti vielä ehtineet sisustaa. Nyt en vain osaa oikein päättää, mille seinälle sen laittaisin...

Ensimmäinen vaihtoehto olisi ainoa koskematon seinä meidän käytävässä. Seinä on siitä hankala, että siinä on sähkötaulu, vessan ovi, kylpyhuoneen ovi ja lähimpänä aina kulkuväyliä, johtuen esimerkiksi takaoven sijoittelusta. Siihen aina nuhjutaan vasten ja otetaan tukea ja laitetaan kaikkea nojaamaan. Näistä syistä en ole vielä keksinyt mitään sellaista juttua tuohon, joka toimisi hyvin..

Voisiko tässä harkita kenties samantyyppistä ratkaisua, kuin mitä on tuolla eteisessä? Kenties tapetoisi nurkat/ympäryksen mustaksi, mutta tekisi tähän isolle seinälle kehyksen, jonka sisään laittaisi tuota violettia tapettia? Tähän samaan tyyliin kuin kyseenomaisen käytävän toisessa päässä...

Mikä tässä olisi valkoista, tuolla olisi mustaa, mikä tässä on limettä, tuolla olisi violettia, vähän niin kuin alla oleva kuva...

http://blackalligator.blogspot.com/2008/08/patterned-walls.html

Vaihtoehto 2 on vanhan mustan tapetin poistaminen, jolloin käytävän yleisilme kenties kevenisi. Suunnittelemani kattolampun varjostimetkin saattaisivat nousta pikkuisen paremmin taustasta. Mitä olette mieltä, säilyisikö käytävän yleisilme kuitenkin tuollaisena tunnelmallisena tummana, vaikka peräseinä olisi vaaleampi kuin nykyinen? Auttaisiko musta lampunvarjostin ja mustat valokuvakehykset luomaan sen violetti-mustan tunnelman?

Jotenkin tuo peräseinä näyttäisi siltä, että se kaipaisi myös kehykset ympärilleen tässä vaihtoehdossa, tulisi jotenkin ryhdikkäämpi/rajatumpi tästä. Silloin se olisi sellainen taideteos peräseinässä. 

Kolmas vaihtoehto olisi vanhan vaalean tapetin poisottaminen ja sen tilalle violetin laittaminen. Näin olisi sellainen tumma tunnelma, musta-violetti sisustus, joka korostuisi erityisesti kun violetille tapetille laittaisi uudestaan mustat valokuvakehykset. Mitä mieltä olette, kävisivätkö nämä kaksi tapettia rinnakkain? Onko liian pimeä vai juuri sopivan tunnelmallinen?

Jäin itseasiassa miettimään, pitäisikö minun uudistaa tuo valokuvaseinäkin. Ostaisi lisää nuita isoja kehyksiä ylärivissä ja laittaisi nuita pieniä valokuvia kollaaseittain isoihin kehyksiin... Olisi kenties pikkuisen siistimmän oloinen tuo seinä, ei niin täyden näköinen.

Siinä on minun vaihtoehtoni, onko Teillä muita ideoita? Mitä olette näistä mieltä? Tekisi niin mieli tarttua tuohon liisterisiveltimeen, mutta kun en osaa päättää... Pahin kaikista!

Ihanaa maanantaita kaikille ja iso kiitos mielipiteistänne etukäteen!

- Päättämätön Jaana