Remppa alkaa!

Tänään saimme avaimet uuteen kotiin ja samantien alkoi remontti. Kun muru oli töissä, pakkasin lastenrattaisiin tapetinpoistoon tarvittavat välineet ja läksin kävelemään kohti Kiinteistömaailmaa hakeakseni avaimet. Sieltä sitten uuteen kotiin, jossa minulla oli puolitoista tuntia aikaa  ennen illan menoja. 

Kun teimme vastaehdotuksen vuokranantajalle pienemmästä vuokrasta remonttia vastaan, haaveilin täysin vaaleasta kodista, jossa mustat huonekalut nousisivat kivasti esille. Ensimmäisenä "vasaran alle" joutui tämä huone. 

Onneksi todellisuus ei kuitenkaan ollut ihan näin iso töinen. Selvisi, että yllä oleva kuva on jonkun vuoden takaa ja sen jälkeen huoneistoon oli tehty jo ikkunaremontti. 

Ihana, että ikkunanpokat oli laitettu valkeaksi. Yksi maalausurakka vähemmän tiedossa, nimittäin kyllä tällaiselle kokopäiväiselle äidille olemassa olevillakin tehtävälistoilla riittää tekemistä.

Tarkoitus olisi laittaa kaikki pinnat vaaleaksi lattiaa myöten. Edessä on siis tapettien poisto, seinien tasoitusta, maalausta, ovien maalaus / laminointi / vinyylikalvon laitto / mikä tahansa, mikä päivittää oven värin valkeaksi, ovien nuppien vaihto, katon maalaus, lattiamaton poisto, laminaatin laitto ja jalkalistojen maalaus / uusien valkeiden jalkalistojen asennus. Tehtävää siis riittää.  

Ensimmäinen makuuhuone onkin ainoa huone asunnossa (vessan ja kylpytilojen lisäksi), jossa ei ole parkettia. Meidän budjetilla ei vara riitä edes tämän 12 neliön makkarin parketoimiseen, joten asennamme sinne (toivottavasti) hyvälaatuisen valkean laminaatin. 

Ajan patina näkyy jo huoneistossa. Taitaahan pinnoilla olla jo 30 -vuotta täynnä, joten se salllittakoon. 

Koska murulla on hiukan allergiaa, haluamme helppohoitoiset lattiat, joten makkarin kokolattiamatto saa kyytiä. 

Maisema tällä hetkellä makkarista ei ole järin imarteleva, kun Ratinan kauppakeskusta rakennetaan, mutta parin vuoden päästä (kenties keväällä 2018) meillä olisi sitten hyvät ostosmahdollisuuden ihan naapurissa. Varsinkin sinne tulevaa suurta markettia odotamme innolla, jotta keskustassakin pääsisi tekemään isoja ruokaostoksia edulliesti. 

Meillä tosiaankin oli vain muutama tunti pikkuhemmon kanssa aikaa rempata, josta suurin osa meni vielä pikkuherran viihdyttämiseen. Herra alkoi hiukan hermostua äidin vain repiessä tapettia, kun ei piikuinen oikein osannut nukahtaa vieraassa paikassa, vaikka oli kotoakin tuotu oma peite lattialle. Alkuun sentään päästiin remontoinnissa, tästä on hyvä jatkaa. Huomennakin taidetaan jatkaa pikkumiehen kanssa kahdestaan, kun isukilla on aktiviteettia suunniteltuna työkavereidemme kanssa. 

Onko kenelläkään muutes kokemusta tuollaisista 80 -luvun melamiiniovien päällystämisestä? Näissä on sellainen "reikäinen" pinta, joka matkii muka puunsyyn kuviota olematta sitä ollenkaan. Pohjamaalilla ja pintamaalilla upottaako maali reiät vai jäävätkö ne näkyviin? Entä onko kukaan kokeillut vinyylikalvon laittoa, onko onnistunut hyvin? 

Laitetaan vielä muutama kuva loppu kämpästä, jotta pääsette fiilistelemään meidän kanssa siitä. Siinä asunnossa on niin paljon potenttiaalia! Ja tuo maisema!!

Keittiö / Ruokailutila

Parveke

2. Makuuhuone

Olohuone (Ja muutama kuva Muikusta)

Vaatehuone

Vessa (ja ei, valokuvan sävyt ei ole pielessä, vessan peilissäon vaaleanpunainen sävy!)

Kylpyhuone / Sauna

Jonkin verran työtä tässä ihanuudessa on, mutta kaikki on sen arvoista! Sijainti on niin loistava, että sen takia kannattaa vähän töitä tehdäkin. Tässä se sitten mukavasti menee loppu äitiysloma ja murun isyyslomakin.

Nyt, ihanaa viikonloppua kaikille, levätkää ja nauttikaa!

- Jaana

Uusi koti

Nyt alkaa olla kaksi vuotta täynnä nykyisessä asunnossa. Nykyinen kotimme on kyllä ihana, niin hyvällä paikalla keskustassa kuin voi vain olla ja kodin varustus on aivan ihana: löytyy niin sauna kuin parvekekin. Yksi pieni ongelma vain on: hissi. 

Mitä pienempi lapsi, sitä isommat varusteet tuntuu olevaan. Joka kerta kun halutaan lähteä pihalle, pitää kantaa rattaat osissa käytävään, josta sitten hissin tultaessa pääsee kasaamaan hissitetristä, joka kasaantuu aina samalla tavalla: kasaan taitetut rattaat ensiksi nojaamaan seinästä seinään, laukut sinne minne sopii ja lapsi kopissa/kaukalossa /istuimessa päälimmäiseksi, itse vetää vatsa ja peppu sisään, hivuttautua tavararöykkiön ja ovenpielen välistä sisään, toisella kädellä pitää lasta paikallaan ja hiukan ilmassa jaa toisella sulkea ovi ja painaa nappulaa. Sitten vielä perille päästyä yritä purkautua hissistä pois samalla kun yrität olla kompastumatta laukkuihin kun kannat lasta toisella kädellä... Siksipä haaveilimme isommasta asunnosta heti kun sopimuksen vaatima kaksi vuotta on täynnä.

Minimisopimusaika tulee elokuun ensimmäinen päivä täyteen ja aloimme heti kesäkuun lopussa katselemaan kämppiä. Ei suoranaisesti ollut tarkoitus heti valita uutta kotia, mutta kävi sitten niin, että vapaiden asuntojen joukossa oli asunto, joka houkutteli.

800 metrin päästä löysimme remontoijan unelman. Saamme vuokrata asunnon hiukan halvemmalla, kun teemme itse remonttia. Eilen keskustelinkin jo pitkät pätkät vuokranantajan kanssa puhelimessa ja hiukan keskustelimme jo mitä tultaisiin tekemään ja millä väreillä. Täytyy tunnustaa, että vaikka ihastuinkin toiseen asuntoon Hämeenkadun varrella (sellaiseen vanhaan, jossa on katto korkealla ja syvät ikkunanlaudat), olen silti innoissani, että pääsee jälleen rakentelemaan ja sisustamaan. Jälleen kerran budjetti on liki 0euroa kummassakin, joten vanhaan tyyliin hyödynnetään tukiverkkoamme niin muuttamisessa kuin remppaamisessa ja sisustuksessa käytän enemmän aikaa ja ajatusta kuin rahaa. Sormet syyhyää!! Alla olisi hiukan asunnonvälityksen kuvia ja minun suunnitelmia, mitä haluaisin tehdä siellä. 

Tulimme eilen Helsinkiin, kun murulla oli olutmaistelu-grillibileet ja minun oli tarkoitus shoppailla sillä välin sisustusjuttuja, mutta ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Ehdin käydä vain yhdessä ainoassa kierrätyskeskuksessa, kun aikaa paloi yrittää löytää oikea tie, jonka ramppi oli muuttunut ajojärjestelyiden myötä ja navigaattori ei ollut tietoinen siitä, loppuaika taas meni puhelimessa vuokranantajan kanssa. Otetaan virhe takaisin tänään, Aamupalan kautta Helsingin kirppiksille! Jipii!!!

Nyt, huomenta ja ihanaa viikonloppua! 

Jaana sängynpohjalta! 

Pikku vilkaisuja kotiin

Murun Novemberfestiä varten piti kotia alkaa viimeistelemään vähän isommalla vaihteella. Valokuvakollaasiseinä otti harppauksia eteenpäin, eteisen kirjahylly saatiin suurinpiirtein valmiiksi ja kodista on pahvilaatikot hävinneet. Otetaan ensiksi tällaisia pikaisia kuvia kehiin, jospa sitten lähipäivinä ehtii enemmän heilua kameran kanssa kotona ja kuvata enemmänkin ympäristöään. 

Mukavaa lauantaita kaikille!

- Jaana

Harmaa varpunen --- tai oikeastaan Muuminen

Onko tässä suuren rakkaustarinan alku?

En muista tarkalleen kohtaa, missä vaiheessa aloin kiinnostumaan Muumi -mukeista, mutta se ehdottomasti sai lisäpontta Commercen taloon muuttaessa. Tampereella saattaa olla joku vaikutus asiaan. Pari kuukautta olen jo himoinnut itselleni (sisustukseen sopivia) harmaan sävyisiä Muumi -mukeja ja nyt viimein raaskin ne hankkia. Tilasin ne muutama päivä sitten ja hyvin nopeasti ne tulikin, sillä eilen hain ne Postista. 

Aina kun kävimme Prismassa tai Anttilassa, oli ihan pakko, ihan vain pieneksi hetkeksi ;D, pysähtyä ihailemaan Muumi -muki hyllyjä. En kuitenkaan millään muotoa raaskinut niitä ikinä ostaa, eihän ne kuitenkaan mitään ilmaisia, tai edes edullisia, ole. Viime viikon loppupuolella mieleeni tuli idea: Finnairin lentopisteitä on todella vaikea hyödyntää mieluisiin lentoihin, joten miksei niitä sitten käytä vaikka mukeihin. Ilta meni surffailessa, katsoessa, että miten pitkälle 16000 lentopistettä riittää. Ja sitten se valinnan vaikeus: ottaisinko sittenkin jonkun ihanan turkoosin tai pinkin vai pysynkö ennalta päättämälläni tiellä, vain harmaita!

Kun paketti tuli, olo oli kuin jouluna, pakko saada auki mahdollisimman heti! 

On se kumma, miten jotkin pienetkin asiat saattavat tehdä ihmisen onnelliseksi. Siinä ne nyt ovat: Haisuli ja Hiihtäen kera Hr Virkkunen. 

Periaatteessa kahdelle mukille ei jäänyt paljoa hintaa: kahdesta mukista jäi maksettavaa 2,10€ + postikulut 5,50€ eli yhteensä 7,60€, mutta jos ajattelee, miten paljon on joutunut Finnairilla matkustamaan, maksamaan halvimmillaan (kun kilpailivat Blue1:n kanssa jalansijasta) 50eurosta 170€ Kuopio - Helsinki - Kuopio -lennosta, ei nämä nyt ihan halpoja mukeja olleet... Mutta ei ajatella sitä!

Ja siinä ne nyt ovat! Niin söpösti sointuvat ihanaan New York -tauluun! Muru ei tahdo millään ymmärtää, miksi mukienkin pitää sointua sisustukseen. En itse asiassa minäkään, mutta näin minä olen nyt tämän päättänyt. Kyllä aina saa vähän hassutella, vai mitä?

Vielä olisi niin paljon ihania muumimukeja, osa paremmin sisustukseen sopivia ja osa ei, osa tuotannossa, suurin osa ei, jotka haluaisin, mutta ellei ne nyt ihan lahjaksi tai muuten lahjuksena tule, en taida raaskia niitä ostaa... Arabialle vain terveisiä! 

Saas nähdä, tuleeko tämä ja toinen asia määrittelemään meidän tulevat astiastotkin. Murulla oli aitoa Kiltaa muutama lautanen, mutta yksi lautanen meni rikki ja nyt olemme miettineet, aiommeko vielä etsiä lisää Kiltaa vai käännymmekö nykytuotanto Teeman puoleen. Sehän sattuisi mukavasti, koska Muumi -mukitkin valmistetaan Teema -mukiin. Sitten voisin ostaa vielä sopivasti sarjaan kuuluvia Muumi -lautasiakin ;D

Mutta nyt kohti viimeistä työpäivää ennen kesälomaa! Lepposta tiistaita kaikille!

- Jaana - Myy

50 shades of Gray IKEAssa

Minä ihan totaalisesti hullaannuin vähän aikaa sitten IKEAssa asiakkaana kierrellessäni, kun siellä oli niin paljon mukavia valko-harmaa-musta sävyjä ryhditettynä hiukan puulla, etten voinut hillitä itseäni. Puhelin täyttyi hyvin nopeasti erilaisista ideoista ja kuvista.

Tämä oli yksi Ideoi ja sisusta -idea,johon ihastuin. Kellon palat ovat oikeasti mustan, valkoisenja harmaan lisäksi punainen, keltainen ja vihreä. Nyt palat oli päällystetty harmaalla lahjapaperilla, joten siitähän tuli heti harmaasävyiseen asuntoon sopiva. Ihana idea!

Taalainmaanhevoset: Jaana tahtoo!

Koska edelleen on menossa "katsoa saa, muttei ostaa"  -kuukausi, pitää siis vain jatkaa haaveilua  ja haaveilla sisustamisesta kesälomamatkan jälkeen. 

Nyt, oikein mukavaa syyskuun viimeistä. Sinne vilahti sekin kuukausi... minne nämä päivät oikein häviää? Ja paljastetaan sen verran huomisesta, että huomenna on vuorossa kyläily reissu työkaverin kauniissa kodissa.. kaikki huomenna uudestaan vilkaisemaan, miten Anna on kotinsa laittanut! ;D

Briefly in English: 

IKEA had, once again, lots of nice things in shades of gray and black. Shame that my upcoming summer holiday puts limits to my spending. I just have to wait... again. 

- Jaana

Matalalta se pienikin ponnistaa

Tässä pieni huumoripläjäys: voisi luulla, että meillä on pieni lapsi, kun on tuoleja työnnetty tiskien eteen, mutta ei, ei ole lapsia. Se olen vain minä, kaikkien 162 sentin kanssa, kun yritän yltää ylähyllyllä oleville syville lautasille. Välillä tunnen itseni niin pieneksi. Taidan käydä palkkapäivän kunniaksi käydä ostamassa yhden Bekväm- jakkaran itselleni. 

Mukavaa torstaita kaikille!

- Jaana

PS. Ei vielä katsota tuon tarkempaa keittiön puolelle, siellä on aikamoinen kaaos, kuten lattialla olevasta "kierrätyspisteestä" voi päätellä. Kun käymme pahvilaatikoita läpi, löytyy koko ajan paljon seka- ja metallijätettä, joten meidän kierrätyspiste on vielä järkyttävän kokoinen. Jospa lähiaikoina päästään rakentamaan kierrätyspistettä jonkun kaapin sisään.