Joka syksy odotan innolla uutta Ikea -kuvastoa. Pidän paljon "ikealaisesta" ajattelutavasta viitaten nyt "alakulttuureihin", joissa mietitään, mitä muuta jollakin tuotteella voi tehdä kuin mihin se on suunniteltu. Pari edellistä kuvastoa on koluttu läpi niin monta kertaa, että sen sivutkin jo irtoavat, mutta nyt ei tullut sitä samaa tunnetta.
Muutama ihana sellainen pieni juttu oli, joka säväytti minua, mutta nyt tuntui jotenkin, että sellainen ilmava, tilaa ajatuksille antava sisutustyyli oli poissa ja kaikki kuvat oli tupattu täyteen tavaraa. Sääli. Mutta ei sen puoliin, kyllä sieltä jotain mukavaakin löytyi ja sain napattua uusia ideoitakin. Ei sitä kuluvalla vuodella vältytä Ikea reissulta kuitenkaan..
Tätä tuolia olen pitkään haaveillut itselleni... Kelpaisiko tuossa istua ja blogia kirjotella? Voittaisiko tuo nykyisen puupenkin? Olisiko se yhtä hyvännäköinen kuin puupenkki?
Tästä lähtee inspiraatio makuuhuoneen seinäksi. Hiukan hillitymmin vain... =D
Tämä oli hauska... omenanlohkoja =D
Inspiraationaalinen penkki tulevaan kylpyhuoneremonttiin.
Ei kovin paljoa heilauttanut tällä kertaa tuo kuvasto. Hyvä niin, säästyypä nekin roposet. Paitsi jos vanhat merkit paikkaansa pitää, henkilökunta on taas laittanut sitten myymälän täyteen ihania ideoita, joita ei voi vastustaa!
Mutta nyt, ihanaa päivänjatkoa kaikille! Tämä tyttö alkaa (taas) valmistautua töihin lähtöön! Ensi viikolla onkin vientiä sitten niin paljon, ettei perässä pysy. Käydään syömässä työkavereiden kanssa, lähdetään käymään Kuopiossa, mennään mökille yöksi, käydään Rockkatissa katsomassa Kolmatta naista ja Popedaa ja tehdään inventaaria... Siinä onkin aikalailla jokaiselle päivälle jotain. Niin ja sitä työntekoa siellä vielä välissä =D
- Jaana
Iso Kiitos kaikille arvontaan jo osallistuneille. Aivan ihania kommentteja on sieltä tullut, ihana tutustua keitä kaikkia täällä käy kuikkaamassa! Ja Ahti, kyllä sää saat osallistua, anna sitten kassi hyötykäyttön sille vaimokkeelles, jos arpaonni sattuu kohdalle =D Arvontaan voi vielä osallistua parin viikon ajan, joten eikun kommenttia vain tulemaan!
PS. Siskoni on päässyt lehteen
Se on miun isosisko. Tiedätte ainakin tuolla suunnalla, että kohta alkaa tapahtumaan!
17 kommenttia:
No kaim'mää nys'sitte osallistu!
Hyvät pyhät Kajaaniin!
Hei Jaana!
Ai siellä kolutaan Ikean kuvastoa normaalisti ihan yhtä ahkeraan, kun täälläki. Mutta mun täytyy kyllä myöntää, että sitä uusinta en ole minäkään vielä pahemmin ottanut esille, kun eka kattominen tuotti pienen pettymyksen :(
Sullaki taitaa olla pientä juoksujalkaa siellä!
OIkein mukavaa syksy sunnuntaita!
Haliterkuin Sirpa
Esa: Itse olen Askossa töissä ja osin allekirjoitan, mitä olet sanomassa. Mutta kun asioilla on aina toinen puoli. Puhut omassa blogissasi 300 euron kaapista, samalla saisi komean kaapin antiikki liikkeestä. Minä itse veikkaan, ettei 300 eurolla saa kovin isoa kaappia antiikkiliikkeestä. Todennäköisesti se on rapiat 180 senttiä korkea ja 100 senttiä leveä. 299 saa Askosta 220 senttiä korkean, 145 senttiä leveän kolmen oven kaapin, johon sopii perheen vaatteet ja liinavaatteet. Toki, jos ei tarvitse isoa kaappia, sehän on hyvä juttu, että halvalla saa, mutta valitettavasti ei kaikilla ole varaa ostaa massiivipuista komeroa. Voin sanoa, että itsekin myyn päivittäin kalustelevy kaappeja, joita niin kovasti haukut. Mielelläni minäkin myisin hyvä laatuista, massiivipuista komeroa, mutta kun se ei kaikille käy.
Omat huonekalut, ne jotka tulevat kovimpaan käyttöön eli kaksi sohvaa ja sänky on ostettu Askosta. Eihän ne Sohvat omalta sohvatehtaalta Lahdesta ja sänky FInlaysonilta Heinolasta. Pirun hyviä, kestävät käyttöä. Ruokapöytä on pohjanmaan kalusteen tekemää, tv-taso Askon 50-luvulla valmistamaa. Mutta entä sitten ne huonekalut, joista tiedän, etten tule niitä ikuisesti pitämään. Pienet aputasot, astiat, kauhat, servetit.. pitäisikö minun ostaa ne todella joltain kalliilta. Onhan totuus, että tavara on kallista, jos ei ole rahaa ja minä voin sanoa suoraan, että minulla on joskus raha tiukalla. En halua maksaa liki sata euroa jostain avohyllystä suomalaiselle toimittajalle, jos tiedän, ettei se avohylly tule olemaan ikuinen ratkaisu. Silloin se 20 euron Lack hylly on ihan oiva ratkaisu. Asiat pitää suhteuttaa.
Sitä paitsi kaikille ei antiikki sovi. Onhan se hyvä, jos jokaisessa kodissa olisi jokin tietty historian havinaa kantava esine, niin kuin minullakin on aika paljon, jos olet blogiani takaperin katsonut, mutta kun se ei aina ole mahdollista. Miten olisi maahanmuuttajat, jotka joutuivat kaiken omaisuutensa jättämään kotimaahansa. Miten olisi nuori pari, jolle kodistaan vanhemmat eivät ole voineet antaa mitään mukaan. Miten on köydät ihmiset, jotka ovat joutuneet myymään omaisuutensa esimerkiksi sairastumisen tai konkurssin takia... Ei kaikilla vain yksinkertaisesti ole varaa ostaa parasta. Työttömät, ensikotia sisustavat... Näitä esimerkkejä löytyy. Ei kaikkea kaikille vain tietyille vain sitä mitä he haluavat. Kaupan alan ammattilaisena ymmärrät varmaan sanan "segmentointi"
Oletko muutes koskaan ajatellut asiaa, noin myynnin ammattilaisena kun olet, että antaa aika huonon kuvan, kun menee haukkumaan toisten tavaraa. Itse olen kohta 10 vuoden kaupan alan kokemuksella haivainnut, että parempaan lopputulokseen pääsee, kun kunnioittaa toistenkin myymää tavaraa, mutta pyrkii kuitenkin kertomaan miksi oma tavara on kuitenkin parempaa. Kyllä asiakas ymmärtää kotimaisuuden tai laadun vaikuttavan hintaan. Laatua arvostava onkin valmis maksamaan sen korkeamman hinnan. Sen sijaan jos alat agressiivisesti haukkumaan toisten tuotteita, alkaa asiakas miettimään, mikä vika siinä tuotteessa sitten loppupelissä on. Voin sanoa, että olen kerran törmännyt tilanteeseen, että naapuri haukkui meidän tuotettaan ja asiakas tuli kysymään, onko se todella niin huono. Perustelin kaikki ratkaisuni ja asiakas sanoikin suoraan, että mieluummin hän minulta ostaa, kuin siltä, joka haukkui meidän tuotetta. Toisella kertaa asiakas toi minulle kilpailijan esitteen ja pyysi suomentamaan mitä kilpailija oli yrittänyt myydä hänelle. Kerroin, että varmasti tuotteet ovat hyviä, koska eihän kukaan halua huonoa myydä, mutta itse suosittelisin tätä ja tätä vaihtoehtoa. Asiakas arvosti rehellistä mielipidettäni ja osti tavaran minulta.
Totta kait ymmärrän, että yrität provosoida minua, mutta voit todeta ettei se hirveästi auta. Tuollaisella asenteella ei pitkälle päästä.
Mainisin askon sen takia, että ymmärrät, että minäkin arvostan kunnon tavaraa. Sanoisin ihan tuotteita tarkastellessanikin, ettei huonon tarvaran tarvitse olla intiassa tehtyä. En mene sanomaan missään nimessä valmistajia, mutta olen törmännyt tuotteisiin, jotka on Suomessakin tehty huonosti. Siinä vaiheessa on ihan ehdottomasti kyllä ihmisten ajateltava järjellä, mitä ostavat. Jos kaappi on tulossa käyttöön vaikka 10 vuodeksi, on sillä väliä, mistä sen ostaa. Jos kaappi taas ostetaan väliaikaissäilytykseen esimerkiski vuodeksi vuokra-asuntoon ja se myös jätetään sinne, en voi syyttää ihmisiä siitä, että he käyvät ostamassa 70 euron reppana lastulevykaapin, joka seisoo omilla jaloillaan vain seinään nojaten.
Kaappi on itse asiassa äärimmäisen hyvä esimerkki, koska itselläni on vaatekaapin hankinta edessä. Olen vertaillut, mitä maksaa 4 metriä komeroa liukuovilla, mahdollisimman korkeana, kun huonekorkeus on 275cm. Paljon. Se on sijoitus, joka tulisi olemaan pitkä aikainen. Ei silloin halua mitään huonoa. Mitä me hommattiin siihen sillä aikaa? Ikeasta Antoniuskorkeja, Sovellan kiskoja, Liimapuulevyä, Ikeasta verhotanko, verhot ja valot sekä kenkäkaapiksi Billy kirjahyllyä. Kun tietää, ettei se kauan ole siinä, miksei? Rehellisesti sanottuna näillä kuluilla ei ole varaa ostaa hyvää heti. Pakko ostaa edullisempaa, joka ajaa sen asian siihen asti, että on saanut säästettyä kaapinhinnan kasaan. (toinen vaihtoehtohan on vingutella visaa tai mastercardia, mutta se on ihan eri väittely sitten siinä vaiheessa).
Totta on, mitä sanoit, että kauhoja saa kaupoistakin. Mutta jos minä kerran joudun hakemaan Antonius -korisarjaa Ikeasta (verraten esimerkiksi Elfa -sarjaan, joka kanssa sekin maksaa maltaita), miksen sitten ostaisi niitä edullisia kauhoja, kun kerran sattuneesta syystä olen lähtenyt hakemaan jotakin. Eihän se kestävää kehitystä ole, mutta itse pääsee vähemmällä, kaksi kärpästä samalla iskulla. Sitten kun olen rikas, ostan Heirolin sarjaa, täyttä terästä ja nautin sen pitkäikäisyydestä, mutta niin kauan kuin lompakossani majailee Matti Väinö Linnan sijaan, ei sillä varmaan kovin suurta väliä ole.
Ja Esan kunniaksi sanottakoon se, että ei Ikeassa kaikki ole edullista. Lähdet hakemaan jotain halpaa, ostat paljon pientä, huomaat, että reissusta tulikin kallis. =D
Sanottakoon myös, että edellinen taistelu, jonka kävin työpaikkani ja Ikean välillä, ikea hävisi. Halusin levitettävän vuodesohvan. Miellyttävin Ikealainen kulmavuodesohva maksoi 1200 euroa, kun Askon miellyttävän sain alle 800 eurolla. Vertailin ja tiesin oman laadun ainakin hyväksi, joten sille käännyimme!
Onko muilla ajatuksia tästä keskustelusta. Tämä on ihan antoisa, saa itsekin paljon uusia ajatuksia. Nämä ovat nimittäin niitä asioita, joista paljon puhumme päivittäinkin töissä. Myydäkkö laatua vai hintaa...
Olipas mielenkiintoista.Aluksi olen samaa mieltä tän vuoden esitteestä oli äkkiä selattu jäi laiha olo.
Meillä on sängyn runko ikeasta mutta muuta huonekalua sieltä ei ole,kauhoja jne. löytyy.Monesti haaveilen siitä oisko ektorpin valkoinen sohva mutta en tule varmasti ostamaa koska on jo mieheni mummon ensimmäinen sohvakalusto eli ikää on jo hurjasti mutta ovat priimakamaa (on ne restauroitu sentäs).
Kun ei ole rahaa se otetaan mitä saadaan ja myöhemmin sitten hankitaan se kalliimpi ja laadukkaampi,näin ainakin meidän perheessä on toimittu.
ps.mikä mikä on suomalainen halpahalli,eikös siellä kauhat ole Kiinasta!!
Puhutaanko me nyt siitä punaisesta kellosta, joka näkyy tuossa tiiliseinällä vai minun ostamastani 3 kalliista Ikealaisesta kellosta?
Totta se, että Maxit, tokmannin , halpikset, robin hoodit jne. myy myös suomalaista tavaraa, mutta ero on siinä, että ne maksaa. itse pyysin häälahjaksi Arabian 24 valkosena. isoveljeni hankki pitkään itselleen kermansaven lautasia. Kummatkin huomasimme ajan saatossa yhden ongelman: lautaset menee rikki. vaikka se onkin niin ihanaa kuin arabia, sekin menee rikki, kun tippuu lattialle. Yksi lautaspaketti voi maksaa mitä tahansa 20:stä 40:een euroon. Puhumme nyt 2 lautasesta. Minun mielestäni se on kova hinta. 40 eurolla ostin Ikeasta 6 hengen lautaspaketin, jossa oli leipälautaset, syvät lautaset ja matalat lautaset. Ei harmita niin hirvittävästi kun tippuvat lattialle tai tulee klommo reunalle. Onhan se ihana prassailla juhlapöydässä, kun pääsee näyttämään vieraille, että lautasen alapuolella lukee Arabia, mutta eipä sitä kahden voi kehua ukolle. Tympäsee vain entistä enemmän, kun näkee, että kolmessa palasessa olevan lautasen pohjassa lukee Arabia. Hackman, Iittala, Arabia, Opa.. kaikilla vähän sama juttu. Ne maksaa. Titteli on enemmän statuskysymys kuin välttämättä laatukysymys.
Nyt ei pidä käsittää väärin. Olen sitä mieltä, että jos voi päättää, tehdäänkö töitä Suomessa vai ulkomailla, mieluummin kannatan totta kait kotimaista. Siinä voi olla oma työpaikka kuin naapurinkin kyseessä muuten, mutta kun suomalainen työ maksaa. Ei voi mitään, että virolaisetkin tekee halvemmalla. Eräs asiakaskin itse asiassa sanoi, että melkein parempi ostaa esimerkiksi Virosta, koska siellä on enemmän satsattu viime aikoina tehtaisiin kuin Suomessa, siellä on paremmat laitteetkin kuin täällä (kuulopuhetta, en voi todistaa faktaksi). Mutta niin kauan kuin ei ole varaa olla ideologi, on pakko ostaa tuontitavaraa.
Onhan se hienoa, jos jossakin vaiheessa pystyy satsaamaan johonkin merkkiin, kerää vaikka pesämunaa, että voi ostaa kotimaista, mutta suurien kulujen ja pienien palkkojen aikana on pakko ostaa sitä mihin varat riittää. Niin kauan kuin minulla ei ole varaa ostaa Louis Ghost tuolia, istun vanhalla puupenkillä. Niin kauan kuin minulle ei ole varaa ostaa tuplakuplaa, pidän Ikean lamppuja. Niin kauan kuin minulla ei ole varaa ostaa aitoa häräntaljaa, ostan poistohinnoiteltuja, II-laatuisia mattoja.
Entäs sitten kun minulla on vara ostaa uusi valaisin, mitä minä vanhalla? Monta vaihtoehtoa. Kun olen itse varakkaammassa tilanteessa, on moni samassa tilanteessa kuin minä nyt, koluavat kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia. Jos se menee rikki, pitää se koittaa kierrättää. Esimerkiksi monelle rikkinäiselle lampulle olen tehnyt niin, että otan toimivat tekniikan talteen ja yritän keksiä sille uuden käyttökohteen. Vaikka sienen mallisesta muovilampusta menisi kupu rikki, toimii piuhat. Sen kun tökkää johonkin lasimaljaan vaikka tai muuhun vastaavaan.
Olen siitä samaa mieltä Esan kanssa, että hirveästi tuodaan markkinolle jotain vain sen takia, kun se on halpa tehdä. Siinä onkin tuottajien ongelma: Pitää kehitellä jotain halpaa, mutta sellaista, että se menisi kuitenkin kaupaksi. Sanotaanko näin vaikka.. (anteeksi karu kielenkäyttöni tässä yhteydessä) Harva haluaa puhdasta paskaa ostaa. Kun se laitetaan biolanin nättiin pussiin, sitä kannetaan kotiin paljon mieluummin. Mutta se ei taas ole ostajien ongelma, se on tuottajien ongelma. Jos tavara ei ole hyvännäköistä, harva sitä haluaa itselleen ostaa.
Jälleen mainitsematta ketään erityisesti, pitäytyen siis lupauksessani, on olemassa myös suomalaisia esimerkiksi sohvanvalmistajia, jotka myyvät hintaa, ei laatua, mutta se on jo ihan eri juttu. Ne, joilla ei ole varaa ostaa laadukasta, ostavat sieltä. He elävät sohvan kanssa jokusen vuoden ja sitten kun ominaisuudet on tutkittu ja sohvaan kyllästytty, ihmiset tekevät itse päätöksensä: jos se kesti heidän käytössää, he ostavat uudestaan halpaa. Jos se ei kestä, he säästävät vähän rahaa ja ostavat laadukkaamman. Mutta he ostavat edelleen vain sitä, mihin heillä on varaa.
Mutta täytyy sanoa, että on se hyvä, että meillä on laatua ja vanhaa tavaraa arvostava Esa mukana! =D Ei pidä kovin pahasti Esaa lytätä, jokainen vain taplaa tyylillään.
Itse mielelläni yhdistelen uutta ja vanhaa. Huomaan, että Esa on ottanut pienen kierroksen kodissani. Sieltähän löytyy antiikkia ja vanhaa tavaraa paljonkin. Noin äkkiseltäni lueteltuna: isoisän piironki, talon mukana tulleet tv-taso, talonpoikaiskaappi, 4 tuolia ja puusohva. Tauluja, kuvia, kehyksiä, kelloja... kaikki ovat rakkaita. Niin ja talon alkuperäiset pohjapiirrustukset, Eino Pitkäsen singeeraamana. Mutta ettei olisi liian museossa asuva olo, pitää siellä olla jotain uutta. Se vain pitää osata erottaa se "roska" kaikesta potenttiaalisesta. Ja mitä ei tarvitse, sitähän ei kannata ostaakaan. Tulkitsisin olevani sisustajana sellainen ennakkoluuloton sisustaja. Vähän niin kuin morsmaikun asussa: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain lainattua. Sillä tavalla saa sen persoonallisimman asunnon, sellaisen omannäköisen.
Sanottakoon, että itselläni on menossa juuri sellainen "50-luku" kausi, kun etsin asuntoon jotain pientä kivaa rekvisiittaa, joka olisi sellainen kiva lisä. Ongelma on vain edelleen se, kun se ei saisi maksaa ihan mahottomasti. Siispä kierrän ostoskeskusket, maxit, tiimarit, ikeatkin siinä missä kirpputorit... vanhan tavaran liikkeessäkin olen käynyt, mutta kun siellä valitettavasti ymmärretään jo tavaran arvo ja hinta lappu on sen mukainen. Sen takia pengon ullakotkin hyvin... jos sieltä löytyisi jotain sellaista, jota pystyisi hyödyntämään, ja ihan ilmaiseksi!
Mutta hyvä Esa, pidä laatutavaran mainetta yllä! Kyllä me muutkin sitä ostetaan, sitten kun lompakon pohjalle jää jotain... =D
Tuo tuoli mitä halajat istuaksesi ja kirjoittaaksesi blogia on loistopaikka istua. Meillä oli kaksi tuollaista entisessä olohuoneessa.
Ja niinhän se on, että ei tuolla kaikki ole halpaa, mutta onnistuneen oston tehdessään saa sopuhinnalla. Tulee kyllä käytyä välillä. Ja vähän useamminkin...
Katalogin kuvista ei saa oikein selvää. Ovat täynnä. Mutta lopullinen valintahan tapahtuu itse tavaratalossa.
Huh-huh! Olipas mielenkiitoista iltalukemista!
Isosiskolle terveisiä!
Lähetä kommentti