Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia muistaneita. Oli ihana lukea myötäelämisestänne ja huolehtimisestanne kuluneen kuukauden aikana. Kiitos siitä.
Elämän muutos oli iso ja hyvinkin dramaattinen. Rehellisesti sanottuna, toivon, ettei kovin moni alle 30-vuotias joutuisi vastaavaa kokemaan. Puolen vuoden aikana olen vaihtanut työpaikkaa, joutunut työnperässä "muuttamaan" osa-aikaiseksi helsinkiläiseksi, joutunut leskeksi ja joutunut vielä muuttamaan Kuopioon. Tuntuu, että elämä uudistuu todella kovalla sykkeellä, mutta nyt on onneksi edessä päin rauhoittumista.
Tarkoituksella päivittäinen bloggaaminen jäi pois viime kuun aikana. Tietoisesti pyrin hiljentämään bloggaustani ja aloittamaan uudestaan, kun on jotain uutta tiedossa. Voisi sanoa, että olen aloittanut niin elämäni kuin bloginikin puhtaalta pöydältä. Nyt olen uudessa kodissani Kuopiossa, tulen rakentamaan uutta kotia, aloitan uudessa työssä, rakennan uuden elämän... Saa todellakin ottaa uuden puhtaan aloituksen elämässäni.
Tiedän, että monet ovat varmasti huolissani jaksamisesta. Hirvittää sanoa tällä tavalla, mutta olen kaiken kokemani jälkeen suht OK. Pyrin olemaan aina ihminen, jolla on katse suunnattuna tulevaan. Olen pyrkinyt pitämään huumorin elämässä mukana ja aika nopeasti palasin työelämäänin, koska kotiin jääminen tuntui hyvin ahdistavalta. Täytyy sanoa, että pidän ratkaisuani minulle juuri sopivana. Pääsin pian tapahtuneen jälkeen kiinni normaaliin päivärytmiin ja kiitos ihanien työkavereiden, ilokin on alkanut löytyä takaisin elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suru joskus hiivi puseroon, mutta niinhän se suruprosessi etenee. Joskun kaikki on hyvin, joskus tulee asia vastaan, joka muistuttaa jostain menetetystä.
Mutta jos hiukan otettaisiin menetettyä kuukautta kiinni. Asustelin tosiaan Helsingin suunnalla Hellstenin asuntohotellissa Töölössä, ihan eduskuntatalon takana. Täytyy sanoa, että taisin kyllä rakastua siihen seutuun. Vanhat kivitalot, kaikki lähellä, helppo päästä jopa ajokortittoman naisihmisen paikasta A paikkaan B. Ihana! Työstänikin tykkään aivan valtavasti. Tuntuu pelottavalta, että nyt on harjoittelut ohi ja minun pitäisi muka työni osata, HA! Tuntuu kuin olisin vain pahanen noviisi, mutta jospa se työ opettaa sitten tekijäänsä...
Ja sitten.. Innostuin pari viikkoa sitten käymään ensimmäistä kertaa varmaan 9 vuoteen käymään parturissa. Menin oikein rempseällä asenteella, että tee minulle mitä ikinä haluat. Pitkä vaalea tukka lyheni punaiseksi polkkatukaksi.. täytyy sanoa, että hiukan harmitti siinä vaiheessa, kun peilistä katsoin, mutta onneksi punainen väri on aika pitkälle lähtenyt jo tässä vaiheessa pois!! Ei kyllä ollut minun juttu... Opinpas sen, ettei kampaajalle kannata antaa vapaita käsiä! EI todellakaan! Työkaveritkin olivat tosi kannustavia uudesta lookista. Päälimmäiseksi kommentiksi on varmasti jäänyt ystävän sanat "täällä oli viime viikolla nainen, joka näytti sinulta. Sillä oli vain pitkä vaalea tukka. Hän oli myös paremman näköinen". Just, kiitos. Sepäs oli sitten 100 euroa hyvin käytetty! Täytyy sanoa, etten ole koskaan pessyt tukkaa niin usein kuin kuluvien kahden viikon aikana! =D
Mutta, mitä tulevaisuudessa? Kovasti olen yrittänyt uudesta kodista saada asumiskelpoista. Lievästi olen vähän jumissa tässä vaiheessa, kun en voi oikein mitään tehdä täällä. Kirjahyllyjä ja vaatekaappeja en voi ostaa, ennen kuin lattiapinnat on laitettu. En oikein tiedä, miten minä kävisin lattiapinnat ostamassa, kun ei ole autoa eikä oikein arkena aikaakaan käydä etsimässä, että missäs se K-rauta täällä on... Jos siskolta ja veljeltä kysytään, saunan rakentamisenkin saisin unohtaa. Nyt on sitten tv-tasona VHS-laatikot ja makuuhuoneessa vaatekaapin asemaa ajaa läjä mustia jätesäkkejä.. Yleensä olen hyvinkin suurpiirteinen ihminen, mutta nyt täytyy tunnustaa, että hiukan alkaa tympästä tämä asumismuoto, haluaisin vain rakentaa jo kodin itselleni, jonne olisi ihana tulla. Mutta jospa huomenna kotiutuvat koirat ja kissakin auttavat siinä kodin tunnun luomisessa...
Mutta nyt.. jospa alkaisin katsella, että millaisen lattian sitä laittaisi, jotta kun sinne K-rautaan pääsee, tietää mitä haluaa. Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa ja oikein ihanaa maaliskuuta kaikille!
- Jaana
