Ihan vain kuvia

Ei niin mitään järjellistä selitystä näille kuville, nämä vain saavat minut hyvälle tuulelle. 

Ihanaa tiistaita kaikille!

- Jaana

Mopon vaihtoviikot

Täytyy tunnustaa, etten muista milloin joku olisi pitänyt minusta näin hyvää huolta. Kerroin murulle, että skootterini vähän yskii välillä, niin hän toi minulle uuden. Vähän pelottaa, että ei kait tästä tule sellainen "pappa betalar" -tyyppinen piloillehemmottelu tapa, mutta en tietysti pistä yhtään pahitteeksi elämääni helpottavia tekijöitä. Niitä kun nimittäin ei ole elämässäni kovin paljoa. 

Kun Sym -skootteri tuli minulle, sillä oli ajettu 2800 kilometriä, joten kyllähän tuolla tuli ajettua reilut 1400 kilometriä. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut pyörällä ajella vastaavaa matkaa. Kolme päivää keväällä riitti vallan mainiosti! 

Minulle annettiin mahdollisuus valita itse seuraava skootteri. Alla olevista vaihtoehdoista itse valitsin kauniin, punaisen, klassisen näköisen Kymcon. Muru taisi tietää, mistä tykkään, koska hän oli varannut jo samaisen punaisen prätkän.. Ihana! 

Lauantai-iltana punainen paholainen sitten ilmestyi Kuopion syrjäseuduille.. 

Ja tänä aamuna ihana valkoinen klassikko lähti kohti uutta kotia. 

Hiukan tässä alkaa jännittää talven lähestyminen. En aio ajaa skootterilla (todennäköisesti) enää talvella, vaan siirtyä julkisiin kulkuvälineisiin. Nyt sitten katsellaan koko ajan jännittyneenä sääennusteita, että milloinka lämpötilat  menee alle nollan.. Toivottavasti ei ihan pian!

Mutta nyt alan henkisesti valmistautua töihin lähtöön, kahden päivät vapaat on lusittu ja töihin olisi mentävä. 7 päivää, että pääsee Helsinkiin, 8 päivää reissuun ja 9 päivää vanhenemiseen. Kyllä, joku voisi sanoa, että lähtölaskenta on tiivistynyt. Oikein ihanaa tiistain jatkoa kaikille!

- Jaana

Uusi kulkupeli

Työmatkani osaaolla aika haastava. Täältä Jynkästä ei kulje linja-autoa suoraan työpaikalle ja aina ei työvuorotkaan mene ihan putkeen työkavereiden kanssa kimppakyydin toivossa. Pyörällähän pääsisi, mutta ne kolme päivää, jotka jouduin pyörällä kulkemaan olivat elämäni kamalimmat. Mutta sitten tuli ihana viikonloppu jolloin sain uuden hienon menopelini: skootterin! Se on niiiiiiin hieno! Ihanainen retro-skootterini. 

Täytyy tunnustaa, että ensiksi ajattelin, että sehän on aika noloa, mutta nyt olen aivan innoissani asiasta. 

Iso Kiitos sen antajalle! 

Ja nyt tämä tyttö hyppää tämän komean menopelin selkään ja lähtee huristelemaan kohti työpaikkaa!

Ihanaa maanantaita kaikille lukijoille!

- Jaana