Aloitetaan kesäkuu ihan uudella tuulella. Luin juuri Colin Beavanin kirjan Ekovuosi Manhattanilla (Otava, 2010). Siinä Colin perheineen (vaimo, lapsi ja koira) muuttavat elintapojaan vaihe vaiheelta ekologisempaan suuntaan vuoden ajan. Ensin vähennetään roskaamista, sitten tutkitaan oman ruuan ekologisuutta, tingitään matkustamisista, mietitään omaa kestävää kulutusta, etsitään mahdollisimman ympäristöystävällisiä hygieniaratkaisuja ja lopuksi eletään täysin sähköttömästi.
Ekovuoden lähtökohdat/ongelmat
1) Kuinka elää tuottamatta jätettä: ei kertakäyttötuotteita, ei pakkausjätettä jne.
2) matkustaminen ilman hiilipäästöjä
3) mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia ruokavalinnoilla
4) ympäristöystävälliset kulutustottumukset ja kotitaloustoimet ( lämmitys, sähkö, vedenkäyttö, veden saadtuttaminen)
Joskus on vain asioita, joista ei halua tai pysty luopumaan. Myös asioista, jotka voivat olla vahingollisa ympärisölle. Silloin olisi ihanteellista tasapainottaa kielteiset vaikutukset, joita ei voi eliminoida, jonkinlaisella myönteisellä vaikutuksella. (Poimimalla roskia, huolehtimalla vastaistutetuista puista, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen)
Ekovuosi Mnhattanilla -projektin sovelletut kestävän kulutuksen säännöt
- Älä osta uusia tuotteita
- Lainaa, vuokraa tai osta käytettyinä (paitsi alusvaatteita ja sukkia)
- Osta vain ekologisia alusvaatteita ja sukkia.
- Ei elokuvia tai muita purkitettuja massaviihteen muotoja.
- Etsi vaihtoehtoja kaikille kertakäyttötuotteille tai -pakkauksille, joita on jäljellä ajalta ennen projektin alkamista: kosmetiikalle, ihonhoitotuotteille, saippualle, shampoolle, puhdistusaineille, kertakäyttökynille ja kertakäyttöpartaterille.
- "Meidän on myös löydettävä vaihtoehdot vessapaperille ja tamponeille", Colin sanoi.
Myönteisellä puolella korvataksemme kaikki mainitsemani tuotteet me voimme
- pitää hauskaa Craigslistin, Freecyclen ja muiden second hand -paikkojen avulla.
- Lukea kaikki haluamamme netistä.
- Koluta antiikkiliikkeitä ja kirpputoreja.
- Harrastaa enemmän elävää viihdettä.
- Olla sosiaalisempia.
Ne pienet jutut
Vaikka ajatus onkin hyvin äärimmäinen ja miehen teot ovat hyvinkin äärimmäisiä, sieltä sain hyvin poimittua ajatuksia ja ideoita omaan joka päiväiseen elämään.
Sen sijaan, että tekisi kuten Colin Beavan ja tekisi esimerkiski allaolevia asioita kokonaisen vuoden, entä jos yrittäisi viettää vaikka kuukauden niin, ettei kuormittaisi luontoa enempää kuin olisi tarpeen? "Helppoja" ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi
- ei ylimääräisiä hedelmäkasseja
- itse kasvattamaa ruokaa (paprikat, tomaatit ja yrtit lienee niitä helompia joka kodissa tehtynä. Lisäksi, että säästetään tuotteen kuljetuksesta koituvia päästöjä ja rahaa, säästetään myös pakkausmateriaaleissa)
- ei uusien tuotteiden ostoa, vain kierrätystä ja kirppiksiä
- julkista liikennettä (eikä mielellään edes sitäkään, vanha polkupyörä esiin naftaliinist), ei hissejä
- ei jätteitä, ei pakattuja tuotteita, ei muovia
- ei pesujauhetta, ei vedenmukaan kaadettavia "myrkkyjä", vaan esimerkiksi itsetehtyjä hygieniatuotteita. Jo kemikaalien keventäminen helpottaa luontoa ja jos ei halua ihan kemikaaleitta pysty/halua elää, löytyy kaupoista luontoystävällisempiä vaihtoehtoja.
- ei tuontihedelmiä tai -vihanneksia, vain lähiruokaa
- ei tv:tä (säästää sähköä ja avaa silmäsi muille mahdollisuuksille viettää iltaa. Siinä vaiheessa, kun lapsi oli nukkumassa Beavanin perheessä ja iltarutiinit tehtynä, hoksasi aviopari erään tavan viettää iltaa ihan kahdestaan kynttilän valossa. Siinä vaiheessa kun isäntä kävi kehumassa illanvietostaan ystävilleen, kaikki ystävätkin yrittivät houkutella vaimonsa viettämään televisiotonta elämää ;D)
- Paperinenäliinat perinteisiin mummojen kankaisiin nenäliinoihin. Pese ja kierrätä. "Niistin nenäni kuolleeseen puuhun."
- kestovaippa vs kertakäyttövaippa
-terveyssiteet vs kuukuppi
- vältä muoviastioihin pakattuja ruokia.
- peruuta sanimalehtitilaus, säästä puita. Lue nettilehtiä.
- älä ota vastaan mainoksia ja ilmaisjakeluja.
- korjaa vanhoja vaatteira, älä osta uusia
- vieneet omat uudelleen käytettävät astiamme noutoruokapaikkohin silloin, kun emme itse saaneet itseämme laittamaan ruokaa
- korvaa talouspaperit hylätyistä vaatteista tehdyillä rievuilla tai käytä keittiöpyyhkeitä.
- Beavanin perhe oli keränneet kustantajalta käytettyä tulostuspaperia ja käyttäneet toistapuolta kirjoittaaksemme sille
- pitäneet pyyheliinaa valmiina kääriäkseen tavaroita siihen, käytettäväksi lautasliinana ja kuivatakseen kätensä, kun olivat poissa kotoa
- kantaneet uudelleen käytettäviä mukeja joka paikkaan. Hyväksyneet sen tosiasian, ettivät juo kahvia,jos unohtivat mukin pois. Nostaneet nokkansa pullovedelle ja juoneet kraanavettä mukillaan.
- korvanneet poisheitettävät tuotteet, kuten partahöylät ja bic- kynät partaveitsellä ja lyijytäytekynällä
- hedelmäkassien korvaus kangaspussukoilla
- vessapaperin sijaan käyttäneet bideetä ja peseet alapään. (on kuulemma tutkittu, että veden kulutus rasittaa ympäristöä vähemmän kuin vessapaperin valmistus ja kuljetus)
Jätteiden vähentäminen
"---pitämään asunnossa erityistä astiaa, joka sisälsi kastematoja. Madot sulattaisivat ruuantähteet nopeasti ja ilman mätänemisen hajua kompostimullaksi, joka voitaisiin sitten palauttaa maahan."
Heather Rogers "gone tomorrow: the hidden life of garbage" noin 80% tuotteistamme on tehty käytettäväksi vain kerran. (Kertkäyttölautaset ja -aterimet, nenäliinat, vessa- ja talouspaperi, terveyssiteet ja vaipat
Kestävämpi kuluttaminen
Ihminen näkee päivän aikana 2000-5000 mainosta, joissa kerrotaan, että hiuksemme, ihomme, vaatteemme, huonekalumme, automme, me olemme vääränlaisia, mutta sen kaiken voi korjata, jos vain lähdemme ostoksille. Miten paljon televisio tarjoaa meille tätä? Kauppareissulla jokainen purkki ja paketti sanoo tätä.
"Ostettuaan yhden auton, jääkaapin, talon ja pesukoneen, mitä he vielä saattoivat tarvita? Tehtailijat alkoivat huolestua, että tarpeet tyydyttyisivät ja kaikki tehtaat joutuisivat sen seurauksena pysähtymään.
Heidän vastauksensa? Luotiin kestokulutustavaran vanhetuminen. Valmistajat alkovat etsiä tapoja, saada tieten tahtoen aikaan omien tuotteidensa vanhentuminen, jotta ihmiset ostaisivat niitä yhä uudestaan - toistokuluts. Jos auto näytti vanhetuneelta, ostettaisiin uusi ( tätä kutsutaan muodin vanhentumiseksi). Jos jääkaappi rikkoitui kymmenen vuoden käytön jälkeen, hankittaisiin uusi (tätä kutsutaan sisäänrakennetuksi vanhentumiseksi)." s. 179
Sissimarkkinointi ideoita: "Kuvittele myös sitä, että ostaisimme tuotteiden tarjoamia palveluita itse tuotteiden sijaan. entä jos ne, jotka leikkaavat oman ruohonsa, vuokraisivat ruohonleikkureita niiden omistamisen sijaan? Kun kerran suurin osa ruohonleikkureista viettää varastossa kaiken muun ajan paitsi noin yhtä tuntia viikossa, eikö joku voisi ansaita paljon rahaa vuokraamalla yhtä ruohonleikkuria neljällekymmenelle eri taloudelle? Sama pätee pölynimureihin. Ja lasten leluihin.- - Ehkä voisimme luoda vihreitä työpaikkoja, jotka tuottaisivat uusiutuvaa energiaa. " s. 180
"Mitä kynttilöihin tuli, niiden piti olla mehiläisvahaa. Parafiinikynttilät merkitsivät maahan hautautuneen hiilen kaivamista ja sen vapauttamista ilmakehään." S. 201 (Itse jäin tätä miettimään: Lamput vs kynttilät. Miten pitkälle voi lamput korvata kynttilöillä, kuten lukemisen, leipomisen jne suhteen, ja onko kynttilöiden teko ja poltto ympäristöystävällisempää kuin polttimoiden teko ja poltto? Parafiini tehdään siis öljystä, mutta steariini voi olla joko eläin- tai kasvipohjaiseen öljyyn tehtyä. Onko näiden teko ja kuljetus ja lopuksi vielä kynttilän poltto ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi energiansäästölampun teko ja poltto?)
"Strategiani estää Isabellan maitoa happanemasta tuli hiehtovasta laitteesta, joka oli kehitetty käyttöön Pohjois-Nigeriassa, jossa ruoka ilaantuu helposti kuumuudessa ilman sähköistä jäähdytystä. Mohammed Bad Abba -nimisen opettajan kehittämä "astia astiassa" koostuu saviastiasta, joka on sijoitettu toiseen, hiukan suurempaan astiaan siten, että astioiden välissä on kerros märkää hiekkaa. Sisemmässä astiassa pidetään maitoa ja vihanneksia ja se peitetään kannella.
Niin kuin luin Alex Steffenin kirjasta Worldchanging, astia astiassa toimii, koska veden haihtuminen kosteasta hiekasta saa aikaan lämpötilan laskun. Sen seurauksena sisempi astia ja sen sisällä olevat ruoka-aineet pysyvät viileänä. Kun astiaa astiassa käytettiin Nigeriassa, se merkitsi että munakoiso säilyi kolmen päivän sijasta kaksikymentäseitsemän päivää."
Kestävä syöminen
Locavores.com ja Ethicurean.com
Vancouverissa lähiruokaveteraanit ja kirjailijat Alisa Smith ja James MacKinnon olivat sitoutuneet vuodeksi syömään ruokaa, joka oli tuotettu 160km päässä kotoa. Heli olivat saavuttaneet netissä kulttiaseman. -- Alisa kertoi, että Sadan mailin ruokavalio -projekti alkoi hänen ja Jamesin huolesta ruokajärjestelmämme ympäristöystävällisyyden suhteen. Hän kertoi, että Pohjois-Amerikassa ruuan keskimääräinen matka maatilalta lautaselle oli 1600-4000 km. Esim. mansikoiden tuonti Kaliforniaan oli huipussaan juuri silloin, kun mansikkasesonki alkaa siellä - mikä on ironista, sillä New Yorkin markkinat ovat vuorostaan tulvillaan Kalifornian mansikoita juuri silloin, kun niiden aika on New Yorkissa. Käy ilmi, että maatalous käyttää täydet 17% Yhdysvaltain öljystä, mikä vastaa luonnollisesti taas 17% öljyperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä. - - He eivät olleet voineet voineet piktään aikaan syödä leipää, koska he eivät olleet löytäneet paikallista jauhoa. He olivat käyttäneet kuukausia etsien paikallista kasvattajaa ja myllyä. - - Pelkästään ruuan ei pitänyt olla paikallista, vaan myös kaikkien ainesten. Kyse ei ollut paikallisesti leivotusta leivästä, vaan myös leivästä, jossa oli vain paikallisia jauhoja. Sitten Alisa kertoi, kuinka he lopulta saivat suolaa. He nousivat veneeseen, soutivat keskelle lahtea, loiskauttivat sangon mereen ja nostivat merivettä. Sitten he soutivat takaisin ja keittivät vettä liedellä kunnes heillä oli jäljellä vain suolaa. s. 142-143
- - Esim. tomaatit, jotka kasvatetaan ulkona Espanjassa ja kuljetetaan Iso-Britanniaan kuluttavat vähemmän fossiilisia polttoaineita ja aiheuttavat vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin Iso-Britannian kasvihuoneessa kasvatetut tomaatit. "Jos pääasiallinen huolenaiheesi ovat kasvihuonekaasupäästöt, sitten sinun on syötävä ainoastaan kauden tuotteita" --s. 145
"-Luomustandardit eivät kyenneet sisällyttämään itseensä monia alkuperäisiä periaatteita yhteiskunnallisesta, eettisestä ja ympäristövastuusta, joiden varaan luomyviljelyliike oli perustettu. Luomumaitoa tuottavan lehmän ei enää tarvinnut laiduntaa niityllä. Luomukanoilta ja -sioilta saatettiin nyt kieltää etuoikeus ulkoiluun. Luomuelintarviketeollisuudessa saatettiin käyttää lisäaineita ja synteettisiä kemikaaleja. Joukkoa synteettisiä maanviljelyskemikaaleja saatettiin käyttää rangaistuksetta.
Ehkä pahinta kaikesta oli, että teollinen maatila saatettiin sertifioida orgaaniseksi."
"Näiden niukkojen talvikuukausien (tammi- ja helmikuu) aikana ruokakomerossani on yleensä munia ja kauraa (joista tulee aamiainen), perunoita, purjoa, kaalia, porkkanoita, nauriita, palsternakkaa, erilaisia juustoja, kotona leivottua leipää, maitoa, sipuleita, voita ja tietenkin lanttuja." s. 154
"Alan päästä tästä jyvälle! Blew -tilalla on kuivattuja chileja, jotka antavat kaalille vähän potkua. Tein todella maukkaan omenapiiraan korvaamalla ohjeen sokerin paikallisella hunajalla. Ja olen löytänyt keinon valmistaa kevyttä, kirpeää viinietikkaa, sillä olen huomannut, että sitä ei ole saatavana paikallisesti ja pakkaamattomana.
Se tehdään niin, että otetaan hedelmien jämät - omenakodat, marjojen loput (vaikka marjoja meillä ei ole, koska ei ole niiden aika)m itä tahansa - ja pilkotaan karkeasti. Liuotetaan neljänneskupillinen hunajaa (ohje vaatii sokeria, mutta sitä ei saa paikallisesti tuotettuna)kupilliseen vettä. heitetään jämät ekaan ja peitetään liinalla. Annetaan fermentoitua pari kolmen viikon ajan hämmentäen silloin tällöin.
Siitä saa hieno makua - aivan oikein - kaaliin.
Mitä saa, kun yhdistää pakkauskiellon lähiruokaan? Ei liian monta maukasta herkkupalaa, voin vakuuttaa, ei ainakaan ennen kuin pääsee asioista jyvälle. Joka kerta kun keksin jotain uutta, haluan tanssia.
Menen juhliin ja törmään ystävään, joka sattuu kertomaan minulle, että hänen Kreikasta emigroitunut äitinsä tekee joka päivä jogurttia. Pomppasin ilmaan ilosta siksi, etten ole kyennyt löytämään johurttia tai juuri mitään muitakaan välipaloja pakkaamattomina, enkä halua rikkoa roskaamattomuussääntöä." s. 156-157
""Tiedätkö, millaiset lehmät ovat aina olleet suosikkejani?" Ronny kysyy minulta. "Tuhmat. Ne, joissa on vähän paholaista. Ne, jotka eivät mene portista silloin kun käsketään. Ne, joilla on persoonallisuutta."" s. 161
"--Jos lehmä on sairas tai sillä on utaretulehdys ja eläinlääkäri tulee ja sanoo, että ainut tapa parantaa lenmä on antibiooteilla, me hoidamme lehmän. Luomutilalla lehmä olisi lähetettävä teuraaksi. me hoidamme lehmän, pidämme sen erossa lypsykoneesta kunens antiobiootit ovat poistuneet maidosta. Minusta lehmän tappaminen tulehduksen vuoksi on julmaa." Ronny on ylpeä siitä, että hänen lehmänsä elävät 15- tai 20-vuotiaiksi. Tyypillisillä karjatiloilla vain kaksikymmentäviisi prosenttia lypsykarjasta elää yli 7-vuotiaaksi."
Omaa pohdintaa:
Karkkipaperit, keksipaketit, leipäpussi... Kaikki tuotteet tulevat (pääsääntöisesti) muovikääreissä. Entä jos haluaa vähentää kotitalousjätettä ja välttää näiden jätteiden syntymistä? Jos näitä tuotteita alkaa valmistaa itse, joutuu silti ostamaan raaka-aineita esim. Paperipusseissa. Milloin on ok tuottaa jätettä? Onko sellaista tilannetta ikinä? Onko esimerkiksi Suomessa mahdollista elää monipuolisesti vain Suomessa tuotettujen tuotteiden avulla? Vaniliini- ja vaniljasokerit, leivinjauhe, liivate...
Mitä kaikkea yhdessä tehty ja syöty ruoka edustaa? Jos ruoka on tehty tuoreista, lähellä tehdyistä raaka-aineista ja vältetään valmisteita, syödään säännöllisesti ja vältetään pikaruokia ja herkkuja ja snäksejä... Jätteet vähenee, vähennetään lisäaineiden nauttimista, suositaan suomalaista, pienennetään hiilijalanjälkeä... Onko kotonatehty ruoka sekä eko- että egoteko? Hyväksi sekä luonnolle että itselle.
Puun kohtalo: ollessaan pystyssä se tarjoaa pikkulinnuille ja -oraville suojan/pesän, meille happea ja auringon suojan, estää maan eroosiota... Kun se kaadetaan, siitä tulee kertahyödyke ja me heitetään se roskiin sen sijaan että se olisi voinut iloa vielä monelle.
Onko väärin ostaa pullovettä, esim. 0,5l jos pulloa kierrättää uudelleen ja uudelleen? Kuten isä kierrättää monta vuotta vanhoja dr pepper pulloja mehulleen. Miten hyvä keksintö on pullojen kierrätys? Miten iso hiilijalanjälki niistä tulee, kun niitä kuskataan paikasta toiseen. Miten muovipullot kierrätetään: pestäänkö ne vai kierrätetäänkö materiaali uusiin pulloihin? Miten ekologisia ovat muovipullot esim. lasipulloon verrattuna?
Millainen hiilijalanjälki on parranajokoneella? Esim. Paljonko sen sähkönkulutus ja valmistus ja kuljetus kuluttavat maailmaa? Höylä vs kone vs partaveitsi.
Miten viettää ekologista uutta vuotta, jos ei halua tukea rahan räjäyttämistä taivaalla?
"Mutta jos rakastamme autoja niin paljon, miksi autoteollisuus muiden musssa Yhdysvaltain senaatin neuvonantaja Bradford Snellin vuoden 1974 raportin mukaan tunsi tatvetta tuhota kilpsilun ostamala pois markkinoilra ja hajottamalla masn lähes jokaisen johdinautojärjestelmän? -- tietenkin amerikkalaiset ostavat autoja. Autoteollisuus on vakuuttanut, että se on ainoa oikea tapa, jolla voimme helposti liikkua paikata toiseen. Mutta on ihmeteltävä, onko Yhdysvaltain suhde autoon enemmän rakkaussuhde vai pakkoavioliiton kaltainen?" S. 115 miksi meidät ajetaan tähän tilanteeseen? Miksi minäkin maksan liki/ yli 200€ kuussa autosta, vaikka voisin käyttää 59€ bussikorttiin? Miksi Kuopion liikenteen aikataulut ovat niin huonoja? Miksi Matkukseen kulkee vain yksi linja? Miksi he lähtevät viisi yli paikalle? Miksi he eivät voi ajaa kahta vuotoa sinne? Miksi ekologinen kulkeminen julkisilla tehdään niin pirun vaikeaksi? Miten hyvin julkinen toimii esimerkiksi Virossa, jossa julkisten käyttö on ilmaista?
"Ihmiset, jotka todella harrastavat kestävää syömistä, veivät sen askeleen pidemmälle ja syövät vain vuodenajan mukaista ruokaa, joka on tuotettu rekkamatkan päässä kotoa - siitä lähiruokaliikkeessä on kyse. "S. 141 Suomalaiset, lähimmät maatilatorit,
raakamaitoa myyvät maitotilat?
Eat and joy sekä
Juntulan luomutila Kainuussa. Mitä pitää kerätä talteen kesällä?
Tehdessäni omaa hiilijalanjälkeä järkytyin. Pari vuotta sitten tein sen edellisen kerran ja nyt uuden elämän myötä oma jalanjälkeni on kasvanut. Lisääntynyt matkustaminen on kasvattanut sen aivan mahdottomiin mittoihin. En kuitenkaan tule kiistämään itseltäni matkailua, rakastan sitä liikaa. Lisäksi auto tuo helpotusta minun elämääni, enkä mitenkään turhaan ajele sillä, kulutukseni on hyvin vähäistä keskivertoautoilijaan verrattuna. Totta, voisin hyvin korvata autoni kesänajaksi mopoksi kauniina päivinä ja sen tulenkin tekemään, mutta pyörän selkään minua ei enää ihan pikkuhädässä saa. Viime keväinen kokemus takasi sen, että tällä muistolla pärjää hyvin pari vuotta eteenpäin. Lupasin siis itselleni vielä enemmän tehostaa suunniteltua ajamista. Tarkka suunnitelma, mitä kautta ajetaan, minne parkkeerataan ja kävellään paikasta A paikkaan B, ettei kuljeta autolla lyhyitä matkoja. Lisäksi pidän mielessä taloudellisen ajon säännöt, jolloin suunnittelen reittini niin, että pystyn toteuttamaan niitä. Siispä taajama-ajoa motariajon sijaan. 1.6.-kokoisella moottorilla nimittäin ei pysty ajamaan taloudellisesti moottoritiellä.
Koska en kieltänyt itseltäni kulkemisen mahdollisuutta, tarkoitti se, että jostain muusta alkaisin säästää enemmän. Kiinnitän enemmän huomiota ruokaostoksilla, mistä ruoka tulee ja onko se ekologista ja miten se on pakattu, lisäksi alan suosia kauden tuotteita. Myös ostoksilla käynnissä alan suosia vielä enemmän kirpputoreja ja kierrätyksiä. En ole viime aikoina kovin hirvittävästi muutenkaan ostellut, mutta nytkin se vähä voisi olla vielä vähän ekologisempaa. En lupaa itselleni ihmeitä heti, mutta jos aloitan pienistä, on sekin askel oikeaan suuntaan.
Kysymyksiä, joihin en saanut vastausta
Paperi- vai muovikassi vai kenties oma kassi? Itse olen pyrkinyt ottamaan aina paperikassin pelkästään siitä syystä, että kaapit ovat täynnä sekajätteelle sopivia muovikasseja. Lisäksi kun kuulin, että biomuovikassit hajoavat todella huonosti, päätin laittaa biojätteeni aina paperikassiin, joka maatuu nopeammin. Jos ei ota enää paperikassiakaan, mihin biojätteet? Onko järkeä ostaa erikseen biojätekasseja, niitä rullalla olevia, maatuuko ne nopeammin? Onko huono idea ottaa vastaan ilmaisjakelulehtiä, jotta saisi niistä rakentaa biojätepusseja? Onko huono juttu ottaa ilmaisjakelulehtiä vastaan tällä varjolla? Puu on kuitenkin jo kaadettu ja ne heitettäisiin paperikierrätykseen jossakin toisessa aikassa? Pitäisikö olla oma pieni komposti? Miten se on mahdollista? Miten nopeasti pienen, yhden henkilön taloudessa, kompostin osto maksaa itsensä takaisin? Onko järkevää ostaa komposti näin pienten jätteiden takia? Jos taloyhtiö tarjoaa jäteastian, kannattaako hommata omaa kompostoria? Tai kannattaisiko talonyhtiön hankkia oma kompostori? Biojätteen kuskaus, tyhjennys jne vs Ostettava kompostori ja esim. isännöitsijöiden työ pyörittää sitä? Mikä on taloudellisinta.
Yhteenveto
Mitä itse kirjaan ja kirjallisuustyyliin tulee, huomaa, että Beavan on kirjoittanut aikaisemmin histoiallisia kirjoja. Ajoittain teksti oli nimittäin hyvin paatoksellista, vahvasti faktoihin pohjautuvaa, jolloin tuli tunne, että olisin enemmänkin lukenut esitelmää kuin kaunokirjallisuutta. Myönnän, hyppäsin aika ajoin sivun yli, kun alkoi tuntua liian raskaalta. Henkilökohtainen lähtökohta tähän aiheeseen oli kuitenkin mielenkiintoinen ja oli mukava lukea, miten ihminen voi olla erehtyväinen ja oppia virheistään. Pääsääntöisesti erittäin mielenkiintoinen ja nopeastiluettavissa oleva opus. (Tämä taisi olla ensimmäinen kirja-analyysi sitten lukion, äidinkielenopettajilleni Aunelle ja Sannalle terveisiä!)
Katsotaan, miten alkaa nämä ajatukset sopia osaksi jokapäiväistä elämää... Nyt, ihanaa kesäkuuta kaikille!
- Jaana
