Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eteinen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. marraskuuta 2014

Pikku vilkaisuja kotiin

Murun Novemberfestiä varten piti kotia alkaa viimeistelemään vähän isommalla vaihteella. Valokuvakollaasiseinä otti harppauksia eteenpäin, eteisen kirjahylly saatiin suurinpiirtein valmiiksi ja kodista on pahvilaatikot hävinneet. Otetaan ensiksi tällaisia pikaisia kuvia kehiin, jospa sitten lähipäivinä ehtii enemmän heilua kameran kanssa kotona ja kuvata enemmänkin ympäristöään. 






Mukavaa lauantaita kaikille!

- Jaana

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Valoa elämään!


Hurraa!!! Elämässä on valoa!! Ja/tai eteisessä on valoa!! Tai siis, onhan siellä ollut jo aikaisemminkin, mutta nyt siellä on enemmän valoa kuin aikaisemmin. Olemme tovin murun kanssa pohtineet, miten ratkaisemme valaistusongelman parhaiten kotosalla. Aikaisempi asukas oli jo jonkinlaisia spotteja hankkinut, mutta ne eivät minua valitettavasti tyylillisesti yhtään miellyttäneet. Olisin halunnut jotain, joka... ei näyttäisi noin halvalta (olipas se aika rumasti sanottu). Pitkään yritin miettiä parhainta ratkaisua, mutta kun huomasimme, että sanoja spotteja saa edelleen  AnttilaNetistä, päätin pyörtää mielipiteeni. Ehkä parempi nyt kuitenkin hiukan tulla tässä asiassa vastaan ja säästää tässä asiassa rahaa, kuin että alkaa kuluttamaan omaisuutta viiden uuden valonlähteen hankkimiseen. Siispä miettimään strategista liikehdintää ja katsomana, mitä lamppuja saisi vielä samaan sarjaan.


Strategiset liikehdinnät saatiin päätettyä ja päädyimme ostamaan (sillä hetkellä) yhden 3-osaisen spotin lisää korvaamaan eteisen yksi spottinen lamppu.


Nyt on mahdollista alkaa rakentelemaan valokuvakollaasia eteiseen ja sille saa ihan oman spotin suunnattua ja saamme silti vielä valoa naulakoille. 

Eteisen pieni spotti päättyi olohuoneeseen. Aikaisemman Norman Copenhagen 12 valaisimen rinnalle ei haluttu mitään  kovin näkyvää valaisinta, vaan ihan juurikin vain se pieni spotti valaisemaan olohuoneen peräseinällä olevaa isoa taulua illan pimeinä hetkinä. 



Lopputuloksesta tavallaan tykkään ja tavallaan en. Töissä olen oppinut pitämään hyvin tarkasti suunnattavista, juurikin vain yhteen pieneen  pisteeseen suunnatuista valoista ja tämän valaisimen valo hajaantuu enemmän, mutta toisaalta, onhan se valoa kaipaavalle pimeyttä parempi. 

Koska NetAnttilalla oli vielä lampputarjous menossa, pistimme murun kanssa vielä yhden tilauksen menemään yhdestä lisäspotista ja yhdestä valaisimesta ruokapöydän päälle. Jospa se tilanne alkaa kotona vähitellen kirkastua - kirjaimellisesti. 

Oikein mukavaa keskiviikon jatkoa. Tie vie tänäänkin töitä kohden, mutta viikon kuluttua se viekin lomaa kohden. Jospa sen voimalla jaksaa painaa vielä viimeisen viikon!

- Jaana

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kirjahyllyn kehitys


Ihana!! Viimein asiat alkavat mennä eteenpäin!!

Kotona on nähnyt ilmiselvästi Domino- efektin asioiden etenemisessä. Kun ei ole paikkaa, minne laittaa tavaroita, ei voi purkaa laatikoita. Kun laatikoita ei voi purkaa, ei pääse eroon luonnollisestikaan niistä. Kun laatikoista ei pääse eroon, ne alkavat kertyä nurkkiin ja se alkaa vähitellen sapettaa. Nyt ei sapeta enää! 

Tämähän oli meidän säilytystilanne elokuussa:



Olimme keksineet, miten ratkaisemme säilytystilan puutteen hyvin erikoisen muotoisella seinällä, mutta koska akuutti rahapula on aina läsnä, emme voineet vain ostaa  koko Bestå -kirjahyllyä kerralla, vaan ostimme siihen aina pätkän lisää, kun rahaa liikeni. 

Mukana oli ongelmiakin: yhdessä vaiheessa luulin muka muistavani, mitä paloja piti ostaa (ilman muistilappua liikenteessä...), mutta enpäs muistanutkaan. Asia selvisi vasta kotona, kun aloin kasaamaan ostamaamme pätkää. Hommat seisoivat taas. Lopulta pari päivää sitten totesimme, ettei tästä nyt vain tule mitään, pakko meidän on saada kaappi ja uhrasimme vielä muutaman kympin reissurahoistamme, että saimme viimeiset palaset kotiin. 

Kuinkas kävikään, kaupassa selvisi, että yksi pala, jota olisimme todella tarvinneet, on poistunut valikoimista, eikä sitä tule enää. No mahtava! Pari palaa, jota olisimme tarvinneet, olisi maksanut vähän vähemmän kuin neljä pienempää palaa, joista  saisimme kuitenkin rakennettua saman puuttuvaan palan. Eikun vähän enemmän vielä kuvetta kaivamaan. Mutta...


Nyt se on siinä! Meidän todellinen Bestå - IKEA Hackers - tee se  itse - viritelmä! Ovet tosin vielä puuttuu, ihan kaikkea ei siltikään raaskittu vielä ostaa, mutta runko on jo kasassa. Ja se väärä pala, joka ostettiin... Se on kaapin päällä. Alun perin suunnittelimme laittavamme sinne jotakin, mutta sitten muutimme suunnitelmamme, mutta nyt me sitten laitettiinkin se sinne, vähän niin kuin kohtalon ivana. 

Seinähän oli todella haastava. Siinä on leveämpää kohtaa alhaalla sekä ylhäällä ja keskellä vähän leveämpää. Edestä päinkin katsottuna seinä on ensin vähän leveämpi, mutta noin kahden metrin korkeudessa se kapenee levikkeen takia. Levikkeiden takia ei ihan voinut jatkaa samalla mitotuksella lattiasta kattoon, joten yläosa on vähän porrastetumpi. 



Koska halusimme pitää lattiatilan mahdollisimman avarana, päätimme tehdä kaikkea painovoimaa vastaisesti kirjahyllyn niin, että alla on 20 cm syvää Bestå -hyllyä ja korokkeen yläpuolella 40 cm syvää Beståta. Ystävämme "Apumies - Mika" ehdotti hyllykön tukemista lankulla ja ankkureilla ja näinhän me sen teimmekin, kiitos vain Mikalle kaikesta! Ideahan oli loistava, päästiin vain kolmella reiän poraamisella, vuokraisäntä on myös varmasti tyytyväinen tähän ratkaisuun. 


Koska sitten joskus kaukana talvella kaappiin tulee myös ovet, laitoin illalla vielä muutaman kulmaraudan kaatumista estämään, pitää vielä miettiä/kokeilla, pitäisikö jotenkin ylhäällekin viritellä jonkinsorttinen tuki. 

Illalla alkoi kotona varsinainen kuhina, kun viimeinkin päästiin laittamaan tavarat paikalleen ja muru pääsi avaamaan tuoppeja papereista. Pahalta  vain näyttää, että vaikka kirjahylly on ihana ja iso, tila loppui silti kesken, kun laatikoita jäi vielä pyörimään nurkkiin... Tosin osa on menossa vielä kirpputorille (kaikki alapuolella olevassa kuvassa taustalla näkyvät laatikot ovat sinne menossa...) ja osa odottaa sitä  minun suurta haavettani: toimistokaappia! Lopuista ei sitten ole hajuakaan, minne ne saadaan vielä laitettua. Vielä on paljon elokuvia vailla paikkaa, kirjat etsivät paikkaansa, kesälomamuistot pyörivät vielä laatikoissa... Mutta jospa ne vähitellen paikoillensa löytävät. 




Alhaalle, missä on lehtikotelot ja valkoiset laatikot, ajattelimme laittaa samanlaiset valkoiset korkeakiiltoiset ovet kuin olohuoneen TV-tasossa. Murusen tuopit pääsevät taas komeasti lasiovien taakse, ja jos me vielä jonkinlainen valo viritellään hyllyjen väliin, jotta ne pääsisivät oikein komeasti sieltä esille. Kaapin päällä olevaan hyllyyn me laitamme samat korkeakiiltoiset ovet, jotta sinne voi piilottaa lisää "ei niin nättejä" tavaroita. 

(Olohuoneen Bestå -TV-taso korkeakiiltoisilla ovilla)

Olen niin ylpeä tuosta!! Mielestäni se on hieno, vaikka se ei ole vielä edes valmis!! Kunpa se lottovoitto tulisi kohdalleen, saisi kauniin kodin heti! 

Ihanaa, järjestyksellistä maanantaita kaikille!

- Jaana

maanantai 7. tammikuuta 2013

Eteinen edistyy

Minun remonttitahtini ei ole ollut päätä huimaava, ei johtuen siitä, ettenkö olisi osannut tai viitsinyt, vaan pikemminkin kolmannen osapuolen takia. Viimein ajattelin, että en anna kolmannen osapuolen enää häiritä nykyistä elämistäni. En anna oman elämäni olla sekasotkussa vain sen takia, että muut niin haluavat. Siispä jatkan elämäni siistimistä kaikesta ylimääräisestä ja rakennan tulevaisuudestani ja kodistani sellaista, jossa minä viihdyn. Kuitenkin minä taidan olla oman elämäni pääroolin vetäjä, toivon mukaan ainakin. 

Vuosi sitten, keväällä 2012, eteiseni näytti tältä. 


Iki-ihanat tummanruskeat muovilistat, keltainen lattiamatto, sotkuisuutta lisäävä avonaulakko... Eteinen ei todellakaan houkutellut tulemaan sisään, vaan pikemminkin kannusti kääntymään niiltä paikoiltaan takaisin. Lisäksi muuttokuorma ja remonttitarvikkeet eteisessä ei rauhoittanut maisemaa mitenkään. 

Tahti oli rauhallinen ja hissukseen asiat eteni. Jossakin vaiheessa naulakko lähti seinästä ja laminaattia tuotiin jo kotiin. 


Jossain vaiheessa vuotta viimein tartuin pensseliin ja maalasin yhden seinän mustaksi, laitoin koukut seinään ja yhden mustavalkoisen kuvakollaasin. Eteisremppa eteni yhden kokonaisen askeleen, WOW!


Kun muru tuli jouluna käymään Kuopiossa, pääsin taas vähän shoppailemaan. En viitsi millään bussiin alkaa raahaamaan mitään vähänkään isompaa, koska loppuvaiheessa joudun raahaamaan niitä vielä puoli kilometriä jalan, joten olin innoissani kun sain "kyydin" kuljettamana ostoksiani. Mukaan lähti hylly kannakkeilla, viimeinkin sain hattuhyllyn!

Tammikuu 2013


(Voin kuvitella taas jonkun marmattavan makuuhuoneen ovesta näkyvästä petaamattomasta pedistä ja lattialla olevasta päiväpeitosta, mutta mä en välitä.) Kun remontti oli taas päässyt pykälän eteenpäin, ajattelin jatkaa sitä sitten ihan urakalla. Seuraavana iltana iskin lattian kimppuun. Valitettavasti solumuovi oli loppunut, en millään jaksanut odottaa enää seuraavan kerran kyydin saapumista, laminoin ihan ilman. Jos on kylmä ja kolisee, oma on häpeeni. 


Innostus ei loppunut kesken lauantaina, vaan aika. Tuli nukkumaan meno aika, ja töihin lähtö ja töistä piti lähteä suoraan sitten Helsinkiin. Täällä sitä taas ollaan. Toivottavasti innostusta on jäljellä vielä takaisin kotiin päästessä tehdä tuo lattia loppuun, ettei se enää veny. 


Remonttia tehdessäni aloin miettimään asunnostani löytyviä värejä. Epäilen vahvasti, että talonyhtiö oli palkannut 5-vuotiaan valitsemaan pintamateriaalit, kun eteisessä on keltainen matto ja kylppäri on sisustettu vihreällä. Enää vaaleanpunainen yksisarvinen puuttuu takapihalta.. Ai näitä menneiden vuosikymmenien värimuotia, HUH!


On se hassua, miten iso vaikutus yhdellä pinnalla on. Vaikkei minulla suoranaisesti ollut aihetta vessaan, monta kertaa ramppasin makkarista kylppäriin vain että sain ihastella upeata lattiaa. 


Mutta on vielä työtä jäljellä. Seuraavaksi pitäisi saada lattia loppuun, loput muovilistat hakattua pois ja uudet listat laitettua paikalleen. Uudet sisäovetkaan ei olisi ihan mahdoton idea. Ja sitten tietysti on tuo sisustamispuoli. Joku musta matto (räsymatto?) voisi olla tuohon lattialle kiva, ja penkki pitää saada, jotta saa kengät laittaa aina mukavasti jalkaan. Pari paikkaa olisi myös peilillekin. 



Kyllä tämä alkaa kohta puoliin kodilta tuntumaan. Pikkueteisen remontoin aikaisemmin ja edelleen tykkään siitä. Olen vain suunnitellut tuohon valkoisen kaapin tilalle pientä lipastoa, töissä näyttäisi olevan Kullen -lipasto myytävänä, joka olisi mustanruskea ja juuri tasan 70 senttinen, kuten tuo tilakin. Sen, onko edes mahdollista sovittaa sitä tuohon, on eri asia. Sitä pitää vielä vähän tuumailla. 



Täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä itsestäni. Hitaastihan tämä etenee, mutta se, mitä aikaan saadaan, miellyttää kyllä asujansa silmää ja muulla ei varmaan ole hirvittävästi väliä. 

Mutta nyt, tämä tyttö jatkaa tekemänsä nakkikeiton syöntiä. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille mukana kulkeville lukijoille, satunnaisille kävijöille ja ihanille tutuille. 

- Jaana

perjantai 3. elokuuta 2012

Pientä on edistyminen...

Logististen (ja rahallisten) vajeiden takia remontin eteneminen on ollut hyvin vähäistä. olen vähän jatkanut listojen nakuttelemista irti (todellakin nakuttelemista, muovilistat on niin tiukasti kiinnitetty karmin ja seinän väliin, että mikään muu kuin napakka vasaranisku ei saa sitä palasiksi). Suurin remontin eteneminen oli se, että sain kahdeksan koukkua seinään.. ei ole paljoa se, ei, mutta askel oikeaan suuntaan sentään.


Jospa seuraavalla kerralla jotain isompaa.. mutta nyt: se olisi perjantai. Viikonloppu olisi ihan kulman takana! Oikein ihanaa perjantaita kaikille!

- Jaana

torstai 2. elokuuta 2012

Valoa elämään

Nyt vaivaa joku kaamea lorvi katari, kun en saa vain aikaiseksi siirtää nuita rojuja pois tuosta eteisestä, että pääsisin vähän jatkamaan eteisremppaa ja ottamaan siitä muutaman kuvankin. Sen sijaan otan ilomielin vastaan Komentooran kysymyksen makuuhuoneen lampusta ja teenkin "kaiken kattavan" bloggauksen valaisimistani. 

Olen hiljalleen laitellut valaisimia paikalleen, johtuen pääsääntöisesti siitä, että inhoan laittaa kattolamppuja paikalleen. Pitää seistä tuolilla, korkealla ja kädetkin väsyy ja siellä on hämähäkkejä ja entä jos saan sähköiskun... *nauraa* Olen makustellut aina, mikä valaisin olisi hyvä mihinkin ja sitten harkitusti sovitellut sitä sinne. Olen aika tyytyväinen lamppuihini, paitsi yhteen. Makuuhuoneen kattovalaisimeen. 

Makkarin kynttiläkruunu oli Kajaanissa ruokapöydän yläpuolella ja siihen se sopikin mainiosti, mutta makuuhuoneessa se tuntuu olevan liian matalalla. Siis yleensä ei minulle, koska olen niin pieni, mutta silti se tuntuu roikkuvan hyvinkin matalalla. Olen tässä odotellut sitä insipiraatiota, mikä se voisi olla. Varmasti jotain alumiinin tyyppistä, että se sointuisi jalkalamppuihin. Sen tietää sitten, kun se tulee vastaan. 

Lamppu ostettu aikoinaan Askosta. 

 Toiselle puolelle makuuhuonetta tulee joskus minun työpöytäni. Ajattelin ensiksi, että sekin olisi klassisesti vain musta-valko-harmaa, mutta sitten alkoi mielessäni pyöriä kaikki ihanat turkoosit tavarat, jota olen Kajaanin kotiin ostanut. Päätinkin, että kunhan saan aikaiseksi hankkia seinähyllyt, nostan karttapallovalaisimen ylös kunniapaikalle. Lisäksi joskus kauan aikaa sitten kirpputorilta ostamani turkoosi kattovalaisin saattaa päätyä jotenkin myös esille, mutta sitä pitää vielä vähän makustella, että miten. 


Pakko oli etsiä New York kartalta, vielä pitäisi jaksaa odottaa 22 päivää, että pääsisi sinne ihan itse...

karttapallo kirpputorilta

Sitten Komentooran kysymykseen jalkalampuista yöpöydän valoina. Minulla oli jonkun tovin ihan tavalliset pöytävalaisimet yöpöydälläni, mutta minua alkoi tympästä jossakin vaiheessa tilanpuute. Aina kun yöpöydälle alkoi jotakin laittaa, tipahteli ne lattialle tai jäivät roikkumaan pöydän ja seinän väliin, en tykännyt niin pätkääkään. Siirsin vanhat olohuoneen valaisimet sängyn kummallekin puolelle. Ehkei ne ihan käytännöllisimmät ole, valo ainakin näillä polttimoilla on voimakas, vähempikin riittäisi, mutta plussaa sen sijaan tulee siitä, että pystyn kohdistamaan valon juuri sinne minne haluan. Jos katselen sängystä telkkaria, käännän sen seinää valaisemaan, jolloin se tulee epäsuorasti, tai jos ratkon ristikoita, kohdistan sen taas lehteä kohti. Aina välillä pelkään, että lyönkö minä jossain vaiheessa pääni siihen, mutta vielä ei ole tapahtunut.. klommo kyljessä on tullut muuton aikana =D

Lersta -valaisimet IKEAsta

Tyytyväisin olen todennäköisesti keittiönvalaisimeen. Pitkään mietin, että ottaisinko alumiininvärisen vai mustan, mutta sitten kysyin toisen mielipiteen, joka oli valkoisen kannalla. Siinä vaiheessa vähän mietin asiaa, että mitenhän tuo istuu, mutta nyt kun katson näitä, niin sehän istuu HYVIN! Polttimona siinä on energiansäästölamppu, joten ikuisuus menee, kun saan hyvän valaistuksen, mutta enpä niin usein istu keittiönpöydän ääressä tätä nykyään, että se jotenkin haittaisi. 

 

IKEA 365+ Brasa -valaisin (yllätys yllätys) IKEAsta

Olohuoneessa valaistus vielä hiukan etsii itseään. Luulin, että minulla olisi siihen hyvä valaisin, mutta sitten kummisetä katseli sen kiinnitystä ja minulle tuli probleema matkaan, kerron siitä joskus myöhemmin. Nyt ei oikeastaan ole muuta valoa olohuoneessa kuin luonnonvalo, jalkalamppu ja yksi pöytävalaisin, ikkunan loisteputken lisäksi. 






Eteinenkin on vähän... lapsipuolen asemassa. Tietysti kun remontoiniti on vielä kesken, ei sitä ole voinutkaan oikein kuntoon pistää. Edelleen tauluvalaisimesta puuttuu muuntaja, katossa on 2 spotin valaisin, samoin kuin kuraeteisessä. Sama spottivalaisin on itse asiassa myös keittiössäkin. Kajaanissahan meillä oli jokahuoneessa samanlainen, joten nuita on nyt mitä viljellä pitkin kotia. 



"Tauluvalaisin" sekä spotit ostettu aikoinaan IKEAsta

Vielä kotona odottaisi muutama valaisin, mille pitäisi löytää luonnollinen paikkansa.. Eikä tässä vielä kaikki. Yksi IKEA sininen kassi on pullollaan katto- ja koristevalaisimia, jotka muka olivat Kajaanissa löytäneet paikkansa. En ymmärrä, minne olin saanut kaikki mahtumaan! Mutta on hyvä, että on materiaalia sitten kun se ahaa -elämys iskee. 


Pikavilkaisu kelloon kertoo, että olen hyvin paljon myöhässä aikataulustani, tämä tyttö kiiruhtaa töihin! Oikein ihanaa torstaita kaikille. Viikonloppu on ihan korvilla, eikö olekin ihanaa?

- Jaana