"Niin kauan kuin suu on isompi kuin pyllyn reikä, totta kait sitä lihoo!"
Hahaa!! Kerrankin tuoretta matskua ja niin tuoretta että melkein näppejä polttelee. Kerrankin oli aikaa irrottaa katse tämän hetkisestä projektista ja tehdä hetki kotiblogin puolella postaus. Älkää nyt kukaan eläkkeellä oleva loukkaantuko, mutta olen huomannut, että äityis on vähän niin kuin eläkkeellä olo: aikaa periaatteessa pitäisi olla vaikka kuinka paljon, mutta silti tuntuu koko ajan olevan kiire.
Noh, tänään sitten otin aikaa itselleni ihan urakalla. Eilen en lähtenyt mukaan shoppailuhurmaan, vaikka Tampereella oli kauppojen yö ja paljon alennuksia ja tapahtumia, sen sijaan säästin vähäiset äitiysroposet ja sijoitin ne tänään ravintolapäivään. Aamuyöllä unta odotellessani latasin vielä Ravintolapäivän appsin ja tsekkasin lähitarjonnan. Onneksi tsekkasin, tiesin tasan tarkkaan, mitä lähdin hakemana ja osasin varautua oikeilla varusteillakin sinne. Otsikkokuvasta saa jo vähän vinkkiä, mutta tarkemmin siitä sitten myöhemmin.
Pikkujätkän kanssa valmistauduttiin asiankuuluvasti suuren kaupunkiseikkailuun: Supermies -paidaat päällä. Yleensä jos näen erityisesti äidin pukeutuvat samalla tavalla kuin hänen teini-ikäinen tyttärensä, pyörittelen silmiäni, mutta kun kyseessä on kolmikuukautinen poika, ajattelin, ettei se ehkä ole niin paha. Nämä supersankarit olivat valmiita taistelemaan hyvän ruuan puolesta!
Keskustorilla on samalla menossa Vegeviikot, joten tarjontaa oli laidasta laitaan.
Mulla oli tosin selkeä suunnitelma, joten edes raakasuklaa ei nyt saanut mua järkkymään hyvän ruuan metsästyksestä. Okei, yhden palan söin, mutta sitten jatkui matka!
Selkeä suunnitelma alkoi tästä. Heti ensimmäisenä, kun kotiovesta astuin pihalle, näin jo ensimmäisen kohteeni: Jade's desserts. (Jade & Sarah, sorry, this is in Finnish, but trust me, It's all good! Thanks for the great chat!)
Kun näin Ravintolapäivä appsissa, että kyseessä oli louisianalaista ruokaa, olin saman tien myyty. Vaikka meidän majoitus vähän toi New Orleans -kokemusta alaspäin, ruoka pelasti tosi paljon. Siispä tiesin, että tällä pysäkillä pitää käydä.
Suklaa kuppikakkuja ja kakkua mansikkakoristeella. Vielä en ole päässyt syömään, odottelen että murunen tulee töistä, jotta päästään yhdessä muistelemaan New Orleansin matkaa.
Mustikka- ja persikkatorttuja. Minulle oli yllätys että "peach cobbler / peachtart" on enemmänkin Louisianan herkkuja kuin Georgian, kaikkea sitä oppii, kun oikeiden ihmisten kanssa keskustelee!
Sarah antoi minulle tällaisen lapun ja kotiin päästyäni kävin lukemassa sen annetun osoitteen tarinan. Tarina oli koskettava: Sarah kerää rahaa saadakseen pikkutyttönsä Jaden hänen luokseen Suomeen. Jaden tarinan voi käydä lukemassa täällä:
https://www.gofundme.com/mkaa5zms
Tarina oli niin koskettava, että kipaisin juuri hakemassa pari torttua, yhden suklaaleivoksen ja parit chocolate chip cookiesin vielä lisää, tuin hanketta yhteensä 18 eurolla.
Sarah & Jade, I wish the best luck to you. Hopefully you get the money you needed. I love the idea that you named the stand after your daughter and raise the money this way and bring some of your roots with you this way.
Keskustorilta suuntasin Kreikkalaisia makuja -kojun kautta (ei tullut otettua kuvaa) Laukontorille tsekkaamaa seuraavaa kreikkalaista Gyro -kojua, josta nappasin itselleni Pulled Pork Pita Gyron. Edellisellä kojulla keskustellessani minulle ilmoitettiin, että Souvlakin tekeminen (jota niin haluaisin Suomessakin syödä) Ravintolapäivä -tapahtumassa on haasteellista. Sitten tulin tälle kojulle, jossa oli jo melkein valmis Souvlaki. Enää pari ranskanpottua joukkoon ja pulled Porkin vaihtoehdoksi esimerkiksi naudanlihasuikaleita ja se olisi siinä. Ehkä se on vain opettavainen tarina siitä, että aina löytyy tekoselityksiä, mutta sisukas löytää ratkaisuja.
Hyvää oli pita, kiitos vain! Tämä kustanti kuusi euroa. Siinä vaiheessa kun olin Pitagyroni syönyt, kello olikin jo yksitoista ja minun ehdottomasti ykköspaikkani oli avannut liiketoimintansa. Siispä Koskipuistoa kohden.
Matkalla tuli vastaan yksi kohde, jota harkitsin, Grill Transylvania, mutta en sitten raaskinut pysähtyä. Jatkoin matkaani etsien sitä yhtä ja ainoaa.
Eteeni heitettiin seuraava haaste: muffinssi piste ja miten söpö sellainen! Ei Jaana, pysy kovana, ei nyt. Pidä mielessä Juha Miedon sanat: "niin kauan kuin suu on isompi kuin pyllyn reikä, totta kait sitä lihoo!" Siispä eteenpäin!
Siinä se sitten oli! Viimeinkin ! Poke!!!
Poke on raa'asta kalasta tehtyä "rantaruokaa" (kuten Anu Meiningin Poke -baarin esittelyssä mainittiin), vähän chevichen tyyppinen, mutta kalaa ei limellä raakakypsytetä, vaan neste onkin soijaa. Hawaijin reissulla ostimme parikin erilaista Pokea ja nautimme ne Macademian Nut Farmin pihassa. Tai siis muru söi pääsääntöisesti. Itse en raskauden takia uskaltanut paljoa maistaa. Kun näin, että Pokea olisi tarjolla, teimme suunnitelmat Murun kanssa. Nyt ottaisimme vahingon takaisin!
Minulla oli oikein asiaan kuuluva kuppi mukana. Tämä oli se sama kuppi, johon ne kaupassa lastattiin. Kun menin tiskille ja sanoin, että haluaisin Toimitusjohtajan Pokea, mutta haluan sen tähän kuppiin, jätkät oli myytyjä. Virallinen Poke -kuppi! Jätkätkin nappasivat pari kuvaa ja aikoivat kertoa tarinaa eteenpäin.
En raaskinut sitä siellä rannalla syödä, toin sen kotiin ja murun kanssa nautittiin. Tosin herkku meni parempiin suihin niin nopeasti, ettei siinä paljoa ehtinyt matkaa muistella. Hyvää oli, kiitos vain pojat!
Koski puistosta suuntasimme sitten jälkkärille. Jälleen oli selkeä tavoite, mitä pitäisi löytää. Mutta sitä ennen, laulun sanoja lainatakseni "but first, let me take a selfie" eli pojan kanssa vähän kuvaa. Tässä vaiheessa pikkukaveri alkoi olla sitä mieltä, että nyt on maattu tarpeeksi kauan paikoillaan ja pitää päästä näkemään, mitä ympärillä tapahtuu. Siispä pieni poseeraushetki Kehräsaaren sillalla.
Ja siellä se oli: meidän jälkkäri: Ruokafillarin tikkarivohveleita sitruunalla, vadelmalla ja apteekkarin salmiakilla höystettynä. Vohvelin, Lemon curdin ja salmiakin yhdistelmä kyllä toimi hyvin!
Herkkua oli siinä kaikenlaista. Ensi kertaa ajatellen, pitää muistaa ottaa omat rasiat mukaan, jottei käy niin kuin suklaakuppikakulle, se otti vähän iskua kärryssä pyöriessään helteisessä kelissä. Kiitos vain kaikille kokeille, kaikki oli hyviä!
Mukavaa viikonloppun jatkoa kaikille!
- Jaana
