Nyt ne on pulkassa! Loppuvuodelle oli kahdet olutmaistajaiset, ensimmäiset olivat murun
Novemberfestit ja toiset minun ja työkavereideni pikkujoulujen olutmaistajaiset meillä. Kummatkin on nyt "taputeltu".
Viikon yritimme elää siivosti, että menisi "vanhoilla siivouksilla". Minua huolestutti välillä, miten saamme liki 20 ihmistä mahtumaan asuntoomme, mutta onneksi töissä on oppinut ajattelemaan "small space livingiä" ja pieniä jakkaroita ja penkkejä oli kämpässä riittämiin. Pientä uudelleen järjestelyä, pöydän "venytys" täyteen mittaansa ja muuta pientä huonekalujen liikehdintää. Kaikki sopi asuntoon, kaikille oli istumapaikka ja kaikille riitti vielä lasejakin. Ei ehkä ihan oikeaoppisia, mutta laseja kuitenkin.
Koska olimme maistajaisten jälkeen menossa syömään, herkut pidettiin kepeänä, suolapähkinöitä ja -tikkuja. Ihastuin (jälleen kerran) meidän myymiin pieniin Socker -kukkaruukkuihin, ne on vain niin mahtavia. Pitää ilmiselvästi ostaa itselle vielä lisää, jotta saa kaikki herkut seuraavalla kerralla niihin sopimaan!
Stockmannilta löysin vielä oikeita pretzeleitä, jotka leikkasin pienempiin palasiin ja tarjoilin sinapin kera. Kuulemma kelpasi, hyvä niin! Herkkuhan on tuttu minulle monista panimoista, varsinkin Saksan reissuilta. Yritin metsästää prezeleitä ensiksi vastapäätä olevalta Keskustorin Joulutorilta, mutta yllätyksekseni niitä ei siellä myyty. Pettymys oli valtava. Onneksi kiersimme päivän aikana vielä Stockmannin kautta ja Stokkan leipäpisteessä oli oikeita Pretzeleitä. Mielestäni tämä kruunasi nätisti oluthetken.
Muru oli suunnitellut oluttarjonnan hyvin, löytyi monen sorttista olutta, joista jokaiselle löytyi omansa. Hän vielä päätti illan omapanemaan olueen, joka herätti paljon tunteita. Osa kyseli, että paljonko maksaisi pullo, jos pari ostaisi. Valitettavasti tätä omapanemaa oli enää neljä pulloa jäljellä, joten kaupat jäi tekemättä. Olen niin ylpeä tuosta omasta panimomestaristani! Juuri tällaisten mestareiden takia Suomessa pitäisi antaa vapaammat kädet pienpanijiolle.
Ymmärrettävästä syystä kaikki ei juo olutta, joten pomoni piti huolen, että muutakin tarjottavaa oli. Ihan parasta illassa oli kuitenkin se, että muutamat ihmiset, jotka totesivat, etteivät juo olutta, maistelivat joitakin ja jopa löysivät itsellensä mieluisan oluen. Onnistunut ilta siis monella tapaa. Juuri tämän syyn takia itsekin olen sitä mieltä, että olutmaistajaisia kannattaa järjestää. Itse, kuten varmasti monet muutkin, ovat oppineet, että olut on sama asia kuin peruslager (Olvi, Koff, Karhu jne jne jne). Murun kautta opin tutustumaan esim. lambickeihin, kriekiin, stoutiin ja porteriin, jotka ovat enemmän minun makuun. Tämä sama oivallus syttyi myös muutamien vieraiden parissa ja näin olut sai pikkuisen paremman kaiun joidenkin korvissa.
Jos vieraat kokivat yllätyksiä, niin koin minäkin. Ihanat ystävät olivat ostaneet meille vielä pienen lahjan. Näytti siltä, että joku on lukenut minun blogiani, kun kerroin joskus, että voisin vielä hankkia muuttaman Muumi
mukin lisää. En valita, aivan ihana!! Ja juuri niitä mukeja, joista olin kertonut, että haluaisin. Nyt on täydellinen teekattaus, joka sointuu sisustukseen. Kiitos ystävät ja toverit!
Meillä oli salainen joulupukki, eli arvoimme lahjansaajan nimen ja hänelle piti sitten ostaa sopiva, noin 10 euron arvoinen lahja. Näytti siltä, että minun salainen joulupukkini tunsi minut todella hyvin. Sain pienen penaalin, johon oli kirjoitettu juuri minulle todella hyvin istuva / minua hyvin haastava teksti "mitä tekisit, jos tietäisit, ettet voi epäonnistua". Pukki tunsi minut todella hyvin! Thank you Santa ;D! Lahja teki sen, mitä sen pitikin: pisti minut miettimään. Niin tosiaan, mitä minä tekisin, jos tietäisin, etten voi epäonnistua? Vielä en vastausta tiedä, mutta jospa se tulee sieltä.
Ilta oli mahtava, muru järjesti todella loistavan olutmaistajaisen, illan ruoka oli hyvää (ja sitä oli todellakin riittävästi) ja oli ihanaa istua iltaa työkavereiden kanssa vielä ruuan jälkeen. Noin puolen yön aikaan totesimme murun kanssa, että meidän valomerkki koittaa nyt ja painelimme kotiin vähän järjestelemään paikkoja ja hengähtämään. Aamulla herätessäni (kuudelta, viiden tunnin yöunien jälkeen) tunsin oloni niin onnelliseksi ja kiitolliseksi: mahtavat työkaverit, mahtava ilta, oma rakas, ihana koti... Tunne saattoi johtua myös unevajeesta, joten päätin kääntää kylkeä ja nukkua vielä vähän aikaa.
Kiitos kaikille, jotka oli mukana. Muille, hyvää sunnuntain jatkoa!
- Jaana
