Näytetään tekstit, joissa on tunniste 50-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 50-luku. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Potentiaali

Tulipas muistoja mieleen, kun pääsin toissapäivänä vierailemaan vanhassa (tai ensimmäisessä) asunnossani eli naapurikämpässä. Kun muutimme Kajaaniin Ämmänsaaresta, kyseenomainen asunto oli se, missä minä asuin siinä 10 vanhana ja vanhempani asuivat viereisessä, Maken ja minun edellisessä asunnossani. Harva 10 vuotias voi sanoa, että on oma kämppä! Nyt kun pääsin pitkästä aikaa käymään siellä, tuli heti sellainen olo, että mitä kaikkea voisi tässä tehdä. Vessaan, eteiseen, olohuoneeseen ja keittiöön, jokaiseen huoneeseen laittaisi jonkin komean vaaleanharmaata ja tummanharmaata yhdistävän, suurikuvioisen tapetin. Spottilamppuja korostamaan niitä tapetteja... JAANA TAHTOO! Mutta ei, Make ei suostu. Vetoaa, että se olisi kuin helmiä sioille, joku tupakoiva vuokralainen ja komeat tapetit olisivat siinä. Mutta mikä potentiaali. Ja mitkä ihanat lautalattiat. Juuri tuollaiset olisin halunnut meillekin!







Joskus.. joskus minä tämän kämpän vielä stailaan ja isä saa pyytää tästä asunnosta jo ihan kohtuullista vuokraa. On se vain niin ihana, vanha kotini! Ensimmäinen asuntoni!

Mutta nyt, oikein ihanaa heinäkuun ensimmäistä! Tämä tyttö suuntaa takaisin tuonne työmaalle ja alkaa jännitellä hikoileeko tänään yhtäpaljon kuin eilenkin, eilen se meinaa valui virtanaan, kun kuumissa merikonteissa joutui pyörimään.

- Jaana

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Sawolaeset perinnekonepäewät

Viikko sitten kuulin Lohirannan Rompetorilla, että eräällä myyjällä olisi sellaista ihanaa turkoosin sävyistä pallokuvioista arabiaa tarjolla 15 euroa /kuppi+tassi. Olen pitkään haaveillut siitä yhdistäväni sitä sitten joskus muihin turkoosin värisiin vanhoihin kahvikuppeihin, joita voisin alkaa keräämään. Valitettavasti myyjä oli ehtinyt myydä ne toiselle myyjälle, joka myi ne sitten 25 euroon/setti. Totesin, etten niin kovasti halua nauttia sarjan keräämisestä, joten napsin kuvia sitten toiseksi parhaasta tarjonnasta: Ihanista vanhoista autoista.

Veikkaan, että isäni ja isoveljeni ovat kasvattaneet minusta omituisen: pidän enemmän vanhoista autoista kuin uusista. Mieheni kanssa olemme kinastelleet pari kertaa autossakin, kumpi on paremman näköinen, uusi vai vanha Mustang, kun niitäkin on tullut aika ajoin vastaan. En pystynyt hillitsemään itseäni viikonloppuna olleissa Iisalmen Sawolaesilla perinnekonepäewilla, vaan napsin enemmän kuin tarpeeksi kuvia vanhoista autoista. En edes muistanut ottaa kunnolla kuvia rompetorin tarjonnastakaan, kun vanhat kauniit autot varastivat huomioni. (Sivu huomautuksena sanottakoon, että onko omituista, että meillä harrastetaan paljon autoilua ja pidän vanhoista autoista ja haaveilenkin omistavani jonkun vanhan auton joskus, mutta en silti omista ajokorttia? Ei, en ole menettänyt sitä ;) en vain ole koskaan ehtinyt ajaa sitä)

Niille lohdutuksena, jotka eivät autoista niin välitä, huomenna olisi sitten tuliaisten vuoro, eikä sieltä kyllä todellakaan mitään autoon liittyvää lähtenyt mukaan, vaan ihan sisustustavaraa. Siitä johtuen meidän olohuone onkin nyt kokenut pyöremyrskyn voiman!





Ihana aisapari alla mielestäni, toinen hymyilee oikein leveästi, toinen taas rytistää kulmiaan oikein vihaisesti... Kyllä ne autotkin osaa olla persoonallisen näköisiä!




Tämä auto meinasi lähteä mukaamme, oikea Haamujengin auto! (tosin pienoiskoossa vain =D) Kun kuulin hinnan, se jäi kyllä visusti pöytään seisomaan sen jälkeen. Ei kiitos, kyllä mulla on 90 eurolle muutakin käyttöä! Vähän huonommassa kunnossa ollut olisi kuulemma lähtenyt 50 eurolla. Just. Katselin just ebaystä samanlaista, 15 eurolla olisi irronnut plus rahdit päälle. Joskus tämä meillekin taitaa vielä tulla... Olenhan sentään aina tykännyt Ghostbusterseistä! =D


Ja sokerina pohjalla ihana dollarihymy! =D En kyllä tiedä, tuleeko dollarien maasta, mutta levee virne löytyy siitä huolimatta!

Niin ja muistakaahan osallistua arvontaan!! Paljon on uusia kasvoja tullut mukaan, tervetuloa, ja ihan älyttömästi kommenttejakin, vau! Monessa kommentissa lukeekin, että käyvät tarkastelemassa useasti mitä tapahtuu ja ihan hämillään, kun päivitystä ei tule, toivottavasti ette pahastuneet, vaikka tämän päivän päivitys tuleekin 4 tuntia normaalia aikaa myöhemmin! =D Täällä nimittäin vietetään laiskaa päivää kuunnellen Bruno Marsia


Ja arvontaan pääsee tästä!


Nyt, oikein ihanaa maanantain jatkoa kaikille!!!

- Jaana

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Nokkos-voikukkaleivät

Olen jostain syystä hurahtanut nyt ajatukseen hyötykäyttää kaiken, mitä takapihalta löytyy. Pohjalla on eittämättä se, että mietin, mitä kaikkea voisimme tarjota pikkujouluissa, joissa teema on Sukeva 1940-1950 -luvulla. Olen lueskellut iki-ihanaa Kodin jälkiruuat kirjaa vuodelta 1951 ja selaillut nettisivuja, joissa puhutaan luonnonyrteistä ja pettuleivistä. Ajatus alkoi houkuttaa niin paljon, että piti ihan kokeilla mitä voisi saada aikaiseksi voikukista. Niitä kun kasvaa meidän takapihalla ihan riittämiin. Onneksi ohjeesta löytyi myös käyttöä nokkosille, jotka niin ikään nekin alkaa vallata meidän takapihaa. Kohta ei varmaan enää tarvita ruohonleikkuriakaan, kun minä käyn nuput ja varret leikkelemässä yksitellen.

Alkuperäinen ohje Risu-Kanelilta Nokkos-voikukkaleivät:


4dl lämmintä vettä (itse laitoin nokkosten keitinvettä)
1/2 tuorehiivaa (korvasin kuivahiivalla)
1tl suolaa
2rkl hunajaa (korvasin sokerilla)
2rkl öljyä (unohdin)
9dl sämpyläjauhoja tm.
3rkl pellavansiemen rouhetta (en laittanut)
1 dl kiehautettuja nokkosia ( tuoreena noin "litran ilmava kasa")
1dl voikukan kukintoja (itse laitoin voikukan terälehtiä)

Pilko voikukan kukinnot ja kiehautetut nokkoset pieniksi.
Sekoita hiiva lämpimään veteen ja lisää vuorotellen muut aineet.
Anna taikinan kohota isossa kulhossa.
Taputtele taikina isolle pellille jauhotetuin käsin.
Anna kohota vielä hetken.
Paista ensin 225 astetta n.15 min, jonka jälkeen alenna lämpöä 125 asteeseen noin 10 minuutiksi

Yllä olevasta ainelistasta voi aika hyvin huomata tuon minun tavan tehdä ruokaa, vähän sinne päin, jos sinne päinkään... luovuutta pitää olla! =D






Tässä olisi vähän netistä poimittuja tietoja näistä rikkakasveista

"Nokkonen on ravintoaineiden tehopakkaus. Pinaattiin verrattuna nokkonen sisältää runsaasti mm. proteiinia ja ravintokuitua. Nokkosessa on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä mm. kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja rautaa. Etenkin kalsiumia on runsaasti, joten nokkonen sopii kalsiumlähteeksi myös kasvisruokavalioon. Nokkonen sisältää merkittäviä määriä myös C-vitamiinia, folaattia sekä A- ja E- vitamiineja. Ravitsemuksen kannalta eduksi on myös pieni natriumpitoisuus."

"Voikukan lehdissä on saantisuosituksiin nähden merkittäviä määriä mm. kalsiumia ja rautaa sekä riboflaviinia, C-, B6-, A- ja E-vitamiinia."

Voikukan terveysvaikutukset
Kasvin sisältämä inuliini voimistaa hyödyllisten suolistobakteereiden kasvua.
Tehostaa maksan toimintaa ja puhdistumista voimakkaasti
Kasvattaa ruokahalua
Kiihottaa sappinesteen eritystä maksassa ja sappirakossa, ja siten tehostaa ruoansulatusta


Hyvältä maistuivat nämä rikkakasvit. Pitäisiköhän kuivata nokkosta talteen ja tehdä tuota leipää sitten pikkujouluihin? Ja kuinkahan onnistuisi voikukan terälehtien kuivaaminen? Hmmm... =D Ja taidanpa ottaa tätä leipää töihin asti evääksi, kyllähän tätä syö!

Kerrottakoon muuten, että pari viimeistä päivää on ollut ihan "syvältä". Sunnuntaina alkoi niin kova selkäkramppi, että itku tuli silmään. Eilen taas alimmat selkänikamat olivat jotenkin niin pahasti, että päivä meni pedissä yrittäen saada ne naksahtamaan takaisin paikalleen. Siinä lomassa sitten ulkoinen kovalevykin sanoi itsensä irti ja kaikki minun kuvani ovat toivottavasti tilapäisesti kadoksissa. Miksi en muistanut ottaa niitä pirun varmuuskopioita... Kerran kun tuollaisen virheen tekee, taitaa oppia!

Mutta nyt, oikein ihanaa tiistaita kaikille! Tästä alkaa taas sellainen työputki, että katsotaan kestääkö turnajaiskunto.

- Jaana

tiistai 31. toukokuuta 2011

Rouva Hirmun muistoa kunnioittaen

Minä jos kuka koulukiusattuna tiedän kyllä miten inhottavaa on, kun jota kuta kiusataan jonkun ominaisuuden takia. Vastoin kaikkea parempaa tietoa kuitenkin en voi olla hymyilemättä kun näen alla olevan ilmoituksen.

Kun miehet repivät auki isän baarihuoneen lattiaa, löytyi lattian alta vanhoja Uusi Suomi lehtiä syys-lokakuulta 1950. Papereissa huomioni kiinnittyi ensimmäisenä kyseenomaiseen ilmoitukseen. Ilmoitus oli tahattomassa huumorissansa niin ihana, että piti ihan leikata irti ja laittaa kehyksiin käytävän varteen.


Jospa huomenna olisi sitten kirpputorihankintojen vuoro... Nyt, oikein ihanaa tiistaita kaikille!

- Jaana

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Messulöytöjä osa 1

Ei taas aika riitä mitenkään. Ei niin mitenkään! Vaikka aamulla olisi ollut aikaa ruhtinaallisesti, ei sitä saa vain niskasta kiinni tehdäkseen jotain pientä alta pois. Kajaanissahan siis oli nuo sisustus- ja antiikkimessut, jossa kävin tekemässä löytöjä viime viikon lauantaina. Samalla törmäsin luonnossa yhtä ihanaan Rintelän Ruusaan kuin mitä netin kauttakin saa ajatuksen. Ruusan pöydän löydöksistä en ole ehtinyt vielä ottaa kuvia, kun suuret on suunnitelmat, mutta sen toteutuksen aloitus... se on aina vain jotenkin niin hankalaa.

Sen sijaan toisia löydöksiä ehdin jo kuvata samalla kun vietettiin grillikauden avajaisia. Eräästä pöydästä löytyi iki-ihana Fazer -makeisia kyltti, jota jäin huokailemaan. Hinta oli 25 euroa ja mies sanoi heti, ettet kyllä osta, on niin kallis. Kuitenkin kierroksen päätyttyä suuntasin takaisin tuon pöydän äärelle. Nyt joudun häpeilleksäni sanomaan, että minun pitäisi olla hyvä tinkaaja, onhan sentään isä savolainen ja itsekin kaupan alalla, mutta en vain raaskinut. Pikkuisen emmittyäni hinta tippui 20 euroon ja kaupan päälle sain vielä vihreät kuulat -laatikon kannen ja pienen Fazerin sininen somistuslevyn. AIVAN IHANIA!

Itsellänihän on ennestään Fazerin marmeladi herkkujen puulaatikoita ennestään parikin kappaletta, joten nämä pääsivät täydellisesti täydentämään kokoelmaa. Nyt pitäisi vielä vain keksiä, että mihinkäs minä sen karkkikaupan perustaisin.... mieleni tekisi tuonne keittiön ikkunalle, mutta kun siihen aina tulee laskettua kauppakassit, joten se jäisi vähän hankalaan paikaan. Toinen vaihtoehto olisi tietysti tuo vierashuone - elokuvateatterihuone, jonne olisi tarkoitus rakentaa karkkibaari... Sitä ennen pitäisi vain tyhjentää se vierashuone, se on helpommin sanottu kuin tehty! =D

Mutta nyt, oikein ihanaa keskiviikko-illan jatkoa kaikille! Minulla alkaa omat deadlinet painaa niskaan, pitäisi alkaa siivota siltä varalta, että meille tulee vieraita Oulun suunnalta viikonlopuksi, perjantaina pitäisi juhlia vielä kuninkaallisten häitä, viikonloppuna pitäisi auttaa muuttohommissa tuolla Kuopion suunnalla ja vappuakin pitäisi juhlia, kuten myös Hanamia, josta lähipäivinä tarkemmin... Niin monta hommaa, niin vähän aikaa... tai siis aikaa olisi jos, viitseliäisyydestä tässä taitaa olla vain kyse!

Mutta ihanaa illan jatkoa kaikille!

- Jaana

tiistai 15. maaliskuuta 2011

3. remonttipäivä takana ja homma karkasi ihan käsistä

Heti ensimmäiseksi pahoitteluni tökeröstä suomen kielestäni. Väsyttää niin hirvittävästi, etten osaa enää oikolukea juttujani... =D

Kolmas päivä ja aika taulut heittää härän pyllyä. Tänään isännöitsijän suosituksesta vuokrasimme piikkauskoneen ja pääsimme tunnissa eroon pirun lattialaatasta, mutta samaan syssyyn saimme hyvän huonoja uutisia. Nyt kun meidän lattia on auki, on sama vaihtaa lattiakaivo. Toisin sanottuna meidän tulisi piikata lattiakaivon ympäriltä ja alta tavaraa pois, jotta siihen voitaisiin laittaa uusi kaivo tilalle. Talonyhtiö kuitenkin lupautui maksamaan sen, samoin kuin vesieristeet lattiaan, joten painelimme suoraan sukulaisten LVI -liikkeeseen ja huomenna tulee mies piikkaamaan lattian ja toinen mies sen jälkeen laittamaan kaivo paikalleen. Sen jälkeen tämä ensimmäinen mies laittaa betonit kaivon ympärille, katsomme samalla LVI -miehen kanssa, miten me teemme suihkun putkien kanssa. Kiitos tämän betonivalun takia, meidän hommamme viivästyy heti noin vuorokaudella. Huomenna olisimme muuten laittaneet vesieristeet ympäri vessaa ja vuorokausi siitä, olisimme laittaneet toisen kerroksen. Nyt sen sijaan odotamme vuorokauden, että betoni kuivuu ja yhteensä kaksi vuorokautta odotamme vesieristeen kuivumista. Kiva kiva. Mutta kuten on tämän remontin aikana tullut sanonnaksi, kun kerran tehdään, tehdään se kunnolla.
Aamulla oli hyvä, kun aloin ihmetellä, miten minulla on joka paikka kipeänä. Rupesin tarkastelemaan käsiäni ja löysin kädestäni kaksi mustelmaa. Eilen kun pidin tuota talttaa kädessä ja löin sitä vasaralla, muutaman kerran löin huti ja löin sitten samalla käteeni... Taisin keksiä ohilyöntivasaran =D


Tämä aamu jo rutiiniksi kehittyneellä tavalla kiertää jätekeskuksen kautta.. aurinko paistoi ihanasti, joten en voinut olla ottamatta "lennosta" kuvia


löytöjä roskiksista... Aika retro on ollut vessa jollakin muullakin!


Mitähän tästäkin patja jousistosta olisi saanut aikaiseksi? Jouluvalot kiinni ja seinälle. Tai kenties kuvia ja kortteja kiinni ja luoda siitä korttiteline.


Tämän päiväisen jälkeen kämppä näyttää aika karulta. Mutta jos vain kosteusmittarit näyttävät lupaavaa, keittiöön voitaisiin huomenna laittaa vesieriste tai ainakin laatta toiselle seinälle (jos vain siis löydämme mieluisan laatan...). Riippuen totta kait, miten me teemme vesiputkien kanssa. Samalla kun kylpyhuoneessa saatetaan muuttaa vesiputkein paikkaa, saatetaan keittiössäkin vaihtaa putkien paikkaa. Vaihtoehtoja on niin monia, että ei osaa päättää. Jos LVI -mies kertoo putkien siirron maksavan yli 300 euroa, saa olla hana siinä paikassa missä se on ollut 50 -luvulta, mutta jos hinta jää alle, voisi meille tulla tuonne kämppään uusi hieno hana =D Ihan alkaa jännittää, mitä huominen tuo tullessaan.


Kylppäri

Niin ja kuuluihan tähän päivään muutakin dramatiikkaa. Tämä "henkilö" josta puhuin eilen... otimme hänen kanssaan tänään yhteen. Kerroin hänelle suht rehellisen mielipiteen hänelle ja hän vain intti ja intti. Loppujen lopuksi minulla meni hermot hänen kanssaan ja lähdin kävelemään paikan päältä. Miksi ihminen ei voi ymmärtää, että tapa, jolla hän toimii ja miten hän kommentoi ilman minkään sortin koulutusta (ilmeisesti, en ole tosin aivan varma), voi loukata ihmisiä. Tulee vain ja sanoo, että tuo ja tuo on homeessa. Aiheuttaa paniikkia asukkaille ja minä joudun loppupelissä maksumieheksi aiheettoman kylppärirempan takia. Rehellisesti sanottuna, minulla olisi 1500 eurolle muutakin käyttöä kuin rempata hyvärunkoista vessaa! Kaikesta tästä olisin selvinnyt noin 100 eurolla, kun olisin vain hankkinut kosten tilan ilma"imurin" ja tehnyt pari reikää oveen. Vaan ei, kämppähän on aivan homeessa! Jessus sentään! No, huomenna tulee kosteusmittarimiehet ja isännöitsijä sanomaan, olenko minä, kylppäri vai joku muu homeessa. Mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että vessan vanhat puiset oven pielet olivat ehkä jo parhaimmat päivänsä nähneet. Mutta kyllä kait meistä olisi jokainen 60 vuoden jälkeen =D

Nyt tämä tyttö taitaa painella pehkuihin. Siellä huomenna tulee 8.30 isännöitsijä ja piikkari paikalle, joten meitin pitää olla "freesi". Jospa vähitellen alkaisi tulla vähän kannustavamman näköisiä kuvia kuin vain karuja betoniseiniä. Oikein hyvää yötä kaikille!

- Jaana

PS. Keittiön seinämateriaali edelleen hakusessa. Nyt olemme saaneet rajattua sentään näihin 5 vaihtoehtoon. Tai oikeastaan neljään, koska itse en lämpiä tuolle mustalle seinälle pätkääkään! Nyt sitten vain K-rautaan hakemaan arkki vihreää ja harmaata mosaiikkia ja katsomaan mikä sopii parhaiten. Valkoiset ja luonnonkivilaatat meiltä löytyikin kotoa.


Ja niinpä, väsyneenä kun kirjoittaa, tulee tuollaisia kirjoituskukkasia, joista Ahti sanoikin. En aio edes korjata sitä, oli niin hauska!