Appelsiini-jogurttipannacotta

Yritin viikon olla kaukaa viisas. Jaksoin sitä melkein viisi päivää.

Muru ehdotti minulle, että jos pyrittäisiin siihen, että käydään kaupassa kerran viikossa ja suunniteltaisiin ruokalista sen pohjalta. Olin innoissani. Tein samalla monen viikon ruokalistan. Sitten hoksasin, että suunitelmallisuudessa oli se vika, että halusin toteuttaa kaikki mahdollisimman hyviä ja sitä kautta tietysti aika kalliita ruokia. Sitten kävimme kaupassa ja bongasimme kauden sesonkihedelmän: appelsiinin. Halpoja appelsiineja. Todella edullisia: 65 senttiä / kilo.

Aloin googlettelemaan samantien reseptejä, joihin olisi voinut käyttää tätä raikasta kauden hedelmää. Seuraavana aamuna kävin vielä lähikaupassa hakemassa muutamia puuttuvia tuotteita ja hoksasin toisen edullisen ratkaisun: -30% alennukset päiväystuotteissa. Siitä se mopo sitten karkasi käsistä.

Monenlaista on ehtinyt tässä viikon aikana kokkailla, mutta aloitetaan herkusta, joka keräsi kotona eniten kehuja: Appelsiini-jogurttipannacotta.

Meillä syödään jonkinverran turkkilaista jogurttia ja appelsiinia tuli ostettua kokonainen sankollinen, joten oli aika helppo tehdä päätös, että tätä kokeillaan. Ohje on K-ketjun sivuilta.  Jaoin suosituksen mukaan annoksen neljälle, mutta tästä tulisi kyllä viidellekin tai jopa kuudelle oikein tuhdin ruuan päälle pieneksi jälkiruuaksi.

Ainekset pannacottaan:
2 liivatelehteä
1 appelsiini (2 tl appelsiininkuorta raastettuna ja 1 dl mehua)
2 dl vispikermaa
1/2 dl sokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 tl vanilliinisokeria

Lisäksi "sitrussalaatti"
2 appelsiinia
1 verigreippi
2 rkl sokeria
(kardemummaa)

VALMISTUS (yli 60 min)

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi. Raasta yhden hyvin pestyn appelsiinin kuori ja purista siitä mehu.
2. Leikkaa loput sitrukset kalvottomiksi ja paloittele. Mausta sokerilla (ja ripauksella kardemummaa, mutta itse en laittanut ja sitrukset jäi mukavan raikkaiksi). Jaa sitrussalaatti neljään lasiin.
3. Kiehauta kattilassa kerma, sokeri ja appelsiininmehu. Ota kattila liedeltä ja lisää puristetut liivatelehdet. Sekoita tasaiseksi ja lisää jogurtti, appelsiininkuori ja vanilliinisokeri.
4. Kaada kermaseos sitruksien päälle annoslaseihin. Hyydytä pannacottaa jääkaapissa noin 2 tuntia. Koristele halutessasi sitruunamelissan lehdillä.

Nyt kun on tullut paljon sitruksia käytettyä, niin appelsiinia, verigreippiä, limeä, sitruunaa kuin mandariinia, ajattelin samalla hyödyntää kuoret. Aina ennen sitruksen "filerointia"/ teurastusta/ syöntiä pesen sitruksen hyvin ja kuorimaveitsellä kuorin sitruksen pinnan pois ja jätän kuoret kuivumaan. Tätä jos tekee, kannattaa erityisesti suosia luomusitruksia. Koristeeksi leikkasin muutaman appelsiininkuorenpalasen suikaleiksi. Toimi hyvin, mutta katsotaan nyt, miten kauan jaksaa kuivatella ja keräillä talteen nuita. Paljon ideoita on kyllä, mihin niitä voisi käyttää, mutta se toteutus on aina tuo heikkouteni. Aivan niin kuin viikon ruokalistan suunnittelu etukäteen.

Lähiaikoina on sitten jonkinverran ruokapuolta ja uusia hankintoja keittiönpuolella, mutta yritän jossain vaiheessa myös saada napattuja kuvia meidän uudesta jätteenlajittelupisteestä ja avata samalla hiukan, miten meidän perhe kierrättää. Ai niin ja niille, joiden mieltä askarruttaa: vielä ollaan yhdessä kappaleessa..

Does this belly make me look pregnant? Today #week39day4 #rv40 #pregnancyweek40 #pregnant #hugetummy

Kuva, jonka Jaana R (@jaana1982) julkaisi 9. 02ta 2016 klo 0.00 PST

 Oikein herkullista viikonjatkoa kaikille ja uusille lukijoille/ seuraajille, tervetuloa mukaan.

- Jaana

Muikkukukko uunissa.

Osa tästä postauksesta on kirjoitettu aikaisemmin, 14.6.2015, ennen kuin halusimme julkaista raskautemme. Nyt olemme kuitenkin sen verran pitkällä jo raskauden kanssa, että on aika julkaista kuulumiset matkan varrelta.

Ensimmäinen kuva kaveristamme. Siellä se rennosti jalat ristissä lepäili. Rento tyyppi. =D

Pikkusuuri perheenlisäys oli tarkoin suunniteltu juttu. Keväisen Amerikan matkan aikana yritimme jo lasta, mutta siellä ei vielä onni ollut matkassamme. Olimme pettyneitä ja itse valmistin itseäni siihen, että tästä voi tulla pitkäkin prosessi. Laskin mielessäni, missä vaiheessa olen valmis luovuttamaan ja kysymään joltakin adoptiosta. Kotiin palattuani ajattelin maksimoida onnistumisen ja ostin testejä, jotka kertoo parhaimman hetken tulla raskaaksi. Koska useampi tikku laskemani "hedelmällisyyden" aikana oli negatiivinen, ajattelin, että sekin mahdollisuus meni siinä, en ole enää tälle kuulle "tuottelias" ja varauduin jo siihen, että seuraavassa kuussa aloitan valmistautumisen hyvissä ajoin, ettei vaan aikaikkuna mene ohi.

Viikko sitten sunnuntaina (7.6.) alkoi "kuukautiskivut". Totesin jo murulle, että huomisaamuna minulla on sitten menkat. Ei ollut. Outoa. No, kyllä ne sitten viimeistään huomenna alkaa. Ei alkanut sittenkään. Edelleen outoa. Ei kuukautiskivut ole koskaan kahtapäivää ennen alkaneet. Kolmantena päivänä aloin miettiä, mitä tämä voi olla. Olihan jo mennyt jo kolme viikkoa edellisten alkamisestä. Aloimme miettiä mahdollisuutta, voisinko olla raskaana. Olisiko se voinut käydä näin onnekkaasti, ihan vahingossa sattumalta, ilman tarkempia ajoituksia. Yritin edelleen olla enemmän pessimisti kuin optimisti, pessimisti ei pety. Odotin vielä muutaman päivän, mutta kuukautiskivut eivät vain ottaneet loppuakseen. Lopulta annoin periksi ja kävin ostamassa raskaustestin illalla. Samana päivänä meillä oli töissä ollut paistettuja muikkuja, joiden maku nousi suuhuni uudelleen ja uudelleen, ajattelin, että olin saanut jonkun ruokamyrkytyksen niistä. Illalla vielä mietittiin, että pistikö muikut minun kroppani sekaisin, vai olisiko meillä oma muikku uunissa. Muikkukukko kenties tulossa?

RV20

Vaikka testi oli tehty illalla suositellun aamun sijaan, se näytti varovaisen positiivista tulosta. Mietimme, että voisiko se olla oikeassa, testin teon aikana olin rikkonut kaikkia sääntöjä, mitä siihen oli määritelty: Siispä ostamaan vielä toinen testi, sellainen, joka näyttää sen ajankin ja aamulla tekemään uudestaan. Perjantai aamu. Nyt kieli keskellä suuta ja kaikki meni ohjeiden mukaan. "Raskaana 2-3 viikkoa". Yritin pitää itseni mahdollisimman tyynenä, kun menin herättämään murua töihin. Tarkoitus oli antaa hänen itse nähdä tikku, jossa oli selkeä viesti, mutta en malttanut odottaa. Päästin sanat jo suuta ennen aikaisesti: "what's up daddy-O? Meille oli tulossa muikku. "

Töissä oli hankala pitää turpansa kiinni, kun muutenkin on niin suulas tyyppi. Teki mieli sanoa kaikille, että olen raskaana. Erityisesti työntekijöilleni ja kolleegoilleni, en salaa heiltä mitään. Nyt piti vain pitää ajatukset siinä, että mitään seulantaa ei ole tehty, ei tiedetä onko kaikki kunnossa. Hommat voi olla pahastikin pielessä, pitää käydä ensiksi neuvolassa ja varmistaa, että kaikki on OK ja sitten kertoa julki.

Ajatuksen kanssa olemme eläneet nyt kolme päivää. Perjantaina kävimme yhdessä ulkona syömässä ja keskustelimme, minkälaisia vanhempia me tulemme olemaan, mikä on meidän ideologia ja mitä me aiomme lapsellemme opettaa. Emme halua muoviroskaa lapselle, sikäli mahdollisimman ekologinen. Jos jotain hömpötystä, mielellään kirpputorilta. Ei karkkia ja keksejä kaapissa lojumassa. Toinen aikoo olla natsi, toinen on mielissään siitä, koska pääsee näyttämään hyvältä tyypiltä tiukan vanhemman rinnalla.

Muru lähti eilisaamuna työkavereiden kanssa mökille ja itse olen ollut muikkukukkoa kasvattamassa. Aina kun vatsaan sattuu, ajattelen, että siellä se pesää itselleen rakentaa. Pelkään painoni nousua, muikku on saanut minulle vatsaan valtavan turvotuksen ja pelkään, että en saakaan rasvavarantojani kulumaan kuten olin haaveillut pudottavani vähän painoa häihin mennessä. Olen valmis toki ottamaan vauvan mukana tullee kilot vastaan, mutta kun pitäisi alleja vähän kaventaa ja mielellään myös reisiä, nyt on niin kaamea turvotus, että alan näyttää Jabba the Hutilta. Pitää varmaan ostaa isompi kolttu häämekoksi.

Tälläkin hetkellä vatsa kipristelee ja oikeasti inhoan sitä kipua, mutta yritän olla ajattelematta. Vähän sellainen katkeran suloinen fiilis: meidän lapsi tekee pesäänsä sinne, joten parempi olla vihaamatta tätä kipua.

Toivottavasti kaikki menee hyvin. Olen nyt jo niin kovasti kiintynyt tähän Muikkuun.

Takaisin tähän päivään. Neuvolan laskennan mukaan nyt on menossa 33+6 eli 34. raskausviikko. Itse taas haluamme laskea ultan saaman tarkemman aikataulun mukaan, eli nyt on menossa 34+2 eli 35. raskausviikko. Laskettuun aikaan olisi 6 viikkoa ja päivä. Vähitellen alkaa jännittää!

Elokuussa minulla todettiin raskausajan diabetes ja olen piikitellyt itseäni syyskuusta lähtien eli toisin sanottuna hoitanut diabetestä piikeillä, se ei tahtonut pysyä ruodussa pelkällä ruokavaliolla. Sen verran olen katkera neuvolalle, että neuvola suositteli syömään kaurapuuroa, jotta sokerit pysyisivät tasaisena. En pitänyt puurosta (en pidä vieläkään), mutta söin sitä aamu- ja iltapalaksi. Sokerit olivat aina koholla. Jouduin lopulta äitiyspoliklinikalle diabeteshoitajalle ja hoitaja totesi ensimmäisenä, että puuro on varmasti ollut yksi tekijä, joka on pitänyt minun sokereita koholla. Suututti silloin ja edelleen hiukan ärsyttää se, että osa kohonneista sokeriarvoista on voinut johtua puuron syömisestä. Noh, se ei kuitenkaan ollut raskausajan diabeteksen syy ja noin 30 raskausviikolla diabetes meni pahempaan suuntaan ja jouduin lopulta tuplaamaan diabetesannokseni. Ajoittain olen muistanut jopa pitää ruokavaliostani huolen, mutta jouluna tuli pahasti rikottua kaikkia ruokavalio sääntöjä, suklaata oli joka suunnalla tarjolla!

Aamupahoinvoinnit ovat onneksi helpottaneet. Oksentelin aamuisin aina raskausviikolle 22 asti. Osittain varmasti saatu lääkitys ja osittain opittu ruokailurytmi ja -tavat vaikuttivat siihen, että oksentelu on loppunut. Ja onneksi loppui ennen Hawaijin reissua!

Muikun ensimmäinen joululahja. Aivan ihana!  Kajaanin ukilta ja mummilta tuli vielä PALJON lisää!

Viimeisimmän ultran mukaan Muikku voi kuitenkin hyvin. Hän kasvaa normaalia vauhtia, pikkuisen jopa keskikäyrän yläpuolella pituudessa. Ympärysmitassakin kaveri on ehkä pikkuisen keskiarvon yläpuolella, joka sinällänsä ei minua yllätä. Itse olin lyhyt ja pyöreä ja muru taas oli pitkä ja.. noh, tukeva. ;D Minä olin 48 cm 4700 grammaa, kun muru oli 54 cm ja 4400 grammaa, joten en edes oleta lapsemme syntyisi alle kolmikiloisena.Samoin usea äidinpuoleisen suvun lapsi on syntynyt liki tai yli viisikiloisena, joten olisi epärealistista olettaa, meille syntyisi jotenkin pienempi tapaus.

Minä noin 25. raskausviikolla kuherruskuukaudellamme Hawaijilla. 

Yhdestä asiasta minun ei ole tarvinnut olla huolissani raskauden aikana sitten raskausviikon 23: Muikun terveydestä ja liikkuvuudesta. Noin viikosta 23 olen tuntenut kaverin liikkeet selkeästi ja kaikki ultrat ovat vahvistaneet, mitä olen tuntenut sisälläni: kaveri on tosi kova liikkumaan. Ultrassa ei oikein mitään tullut sydämen ja kasvojen kuvaamisesta, kun kaveri pyöri niin paljon. Yhtä sydänkuvaa emme saaneet, kun toinen pyöri niin vikkelästi ja huulihalkion kuvaaminen on ollut käytännössä katsottuna mahdottomuus tähän päivään saakka, koska kaveri on aina piilotellut vähintään puolta kasvoistaan. Tämä on paras kuva, mitä olemme saaneet vaavin kasvoista.

Varmuudella voimme sanoa, että toisella puolella kasvoja ei ole huulihalkiota ja että hänellä on vasemmassa kädessä viisi sormea... Sukupuoli taas on edelleen pienimuotoinen arvoitus. Ensimmäisessä ultrassa saimme hyivn savolaisen vastauksen "se voi olla poika tai tyttö, jolla on napanuora jalkojen välissä". Toisessa ultrassa taas sain kuulla, että "ei täällä ole mitään poikaan viittaavaa, mutta lapsen jalkapöytä on niin pahasti nivusissa kiinni, ettei sieltä näe yhtään mitään.". Just. Kolmannella kerralla taas lääkäri oli näkevinään kivesparin ja muuta poikamaista varustetta. Koitapas tästä sitten ottaa selvää... 

Edelleen, nyt raskausviikolla 35, tunnen Muikun liikkeet erittäin selkeästi. Monet lähteet ovat sanoneet, että loppuvaiheessa raskautta lapsen liikkeitä ei enää tunne niin hyvin, johtuen tietysti kaverin kasvusta ja tilan vähyydestä, mutta meillä se ei pidä kyllä vielä ainakaan paikkaansa. Kaveri on kääntynyt jo pää alaspäin, mutta se ei estä jalkoja ja käsiä heilumasta. Välillä tulee oikein napakoita potkuja kylkeen ja kädet heiluu aika ajoin. Ei ole vielä kertaakaan ollut tarvetta liikelaskennalle (10 liikettä pitäisi tuntua illalla ennen nukkumaan menoa tunnin aikana). Kun erään kerran heräsin aamuyöllä neljältä aloin lampaiden sijaan laskemaan kaverin liikkeitä. Siinä vaiheessa, kun olin saanut kolmesti 25 sekunnin välein napakan potkun sisältäpäin, totesin, ettei syytä huolelle ole, ei tarvinnut jatkaa puoltatoista minuuttia pidempään sitä laskemista, kaikki oli OK. Tänäänkin, kun kyljelleni olen mennyt leffaa katsomaan, alkaa hervoton potkiminen kylkeen. Kaikki siis kunnossa. 

Uuden vuoden Hawaiji -bileiden masu RV34+5

Monet tuttavani (ja ehkä myös tuo mieheni) ovat naureskelleet ja osittain ehkä kauhistelleetkin ostoshurmaani, joka minulla on ollut menossa jo monta kuukautta, suurinpiirtein kolmannelta raskauskuulta lähtien. Oma pahin pelkoni on kuitenkin ollut se, että loppuraskaudesta kärsisin esimerkiksi niin kovista selkäkivuista etten pystyisi enää hoitamaan asioita, joten halusin olla hyvissä ajoin liikenteessä. Samoin en halunnut tuhlata liikaa rahaa (eli ostella uutena) ja olla samalla vielä ekologinenkin, joten kiertelin vapaapäivinäni ja reissuilla kirpputoreilla, joissa ostelin erikokoisia vaatteita (mielellään noin euro tai alle / kpl, erikoisvaate sai maksaa vähän enemmäkin), petivaatteita, kirjoja jne. Teen tulevaisuudessa vielä varmasti tarkemman listauksen ostoksistani, mutta olen tyytyväinen hankintoihini. Paljon on hankittu, eikä mielestäni liikaa rahaa ole tuhlattu. Isoimman ostoksemme, Britaxin rattaiden, hinta on vielä auki, kun en ole kysynyt murun veljeltä ja hänen vaimoltaan, paljonko he niillä pyytävät. Turvakaukalon sain kuitenkin lähes ilmaiseksi, joka tasapainottaa tilannetta mukavasti. Kun olimme säästäneet tällaisissa asioissa aimo summan, ei harmittanut sitten ostaa uutena Stokken Stepp -syöttötuolia, jota ei tuntunut käytettynä löytyvän. Nyt ostoslistalla on enää periaatteessa tuttipullojen tuttiosat, patjat sänkyyn, vanna, lääkekaapin sisusta ja tutinpidike sekä makuuhuoneen uusiksilaittoon liittyvät tarvikkeet. Haluan siis ajatella, että olemme hyvällä mallilla. Kuutisen viikkoa aikaa pistää nämä asiat kuntoon, joten homma on hallittavissa. 

Varusteet joskus kesällä, nyt laatikoita on melkein tuplat, eivätkä ne enää sovi kiinnikään. 

Kovasti olen myös jo opetellut etukäteen lapsen kotiruokintaa, koska tällä hetkellä ainakin kiehtoo ajatus itsetehdyistä lasten soseista, mutta niistä sitten lisää, jos innostun siitä vielä silloin kun aika on ajankohtainen. Nyt sitten alkaa todellakin viimeinen lähtölaskenta: 4 työpäivää jäljellä ennen kuin äitiysloma alkaa. Alkaa ollakin aika loppusuoralle, alan olla niin tuhdissa kunnossa, ettei edes isoin talvitakkinikaan sovi enää kiinni.

Mukavaa uutta vuotta kaikille ja jospa nyt töiden jäädessä pois aikatauluistani hetkeksi löytyy taas aikaa bloggailulle!

- Jaana

Panimohäät 8.8.2015

Nyt voi lopettaa tarkoituksen mukaisen blogihiljaisuuden. Ihan tieten tahtoen pidin hiljaisuutta yllä pari kuukautta (josta se sitten vielä laiskuudella venähti pari kuukautta lisää), koska meillä oli tapatumassa isoja asioita ja en halunnut minkään voiman maailmassa pilaavan niitä: Muru ja minä sanoimme "tahdon" 8.8.2015.

Vihkiminen tapahtui oikeasti jo aikaisemmin viikolla, torstaina, kun kävimme virallisen osuuden suorittamassa maistraatissa. Nuita siviilivihkimisiä ei suoriteta viikonloppuisin. Lauantaina oli sitten iso päivä: oli ykköset yllä ja tupa täynnä vieraita.

Murun kanssa keskustelimme aika"sloteista" talvella ja tiesimme että haluamme elämäämme isommankin muutoksen. Aloimme keskustella pienen perheen jäsenen hankkimisesta. Samalla keskustelimme myös häämatkoista ja minkälaisella "porukalla" sen halusimme tehdä. Siispä päädyimme tulokseen, että häät kesän aikana, häämatka syksyllä ja toivon mukaan pieni lapsonen sitten talvella. 

Toivemme toteutui. Hääpäivänä olin 13. raskausviikolla. Tämän huomaa ilmiselvästi hääkuvista, masu ei ole enää mikään pieni aavistus, vaan kyllä se sieltä kovasti halusi tulla huomatuksi. Tämä asetti luonnollisesti itselleni paineita loppusuoralle asti mekon kanssa. Keväisella jenkkireissullamme nimittäin löysin ihanan, suht tyköistuvan mekon ja yhtä hyvää en millään enää löytänyt Suomesta. Siispä hääjuhlassa ryhti suoraksi, vatsa sisään ja toivoa, että mekko ei liikoja kiristäisi juhlapäivänä.

Bestman ja muru, toisinsanottuna panimomestarimme ja hovimaistelija. 

Hääleikki

Hääprosessi alkoi hiukan uuden vuoden jälkeen, kun aloimme tosiaankin keskustelemaan aikatauluista. Kävimme todella mielenkiintoisia keskusteluita saunassa, kun keskustelimme, milloin nämä järjestettäisiin. Lopulta päädyimme siihen tulokseen, että häät järjestetään loppukesästä. 

En ole ihan varma, miten panimoteemaan päädyimme, uskoisin, että murulla oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta loppujen lopuksi olen todella iloinen, että se oli meidän teema. Se oli hauska. Keväällä paljastimme sitten hääseurueelle eli serkku-kaasolleni ja murun paras kaveri - Bestmanille suunnitelmat ja aloimme tekemään töitä asian eteen. 

KUTSUT

Aloitimme jo tekemään hiukan taustatöitä, kuten nettisivujen rakentamista ja ruokalistan suunnittelua, mutta tärkeimpänä seuraavana steppinä oli kutsujen tekeminen. 

Häiden teemaksi oli vahvistunut panimoravintola ja halusimme lavastaa tilanteen sellaiseksi, että Tampereella avautuisi uusi jenkkityylinen panimoravintola, jonka illan ohjelmassa olisi sattumoisin juuri sinä päivänä häät. Ajatella mikä yhteensattuma! 

Kutsut halusimme tukevan teemaa: niistä tuli tuopinaluset, joissa oli muutama avainsana, kuten päivämäärä, kaupunki ja nettisivu, josta löytäisi lisää tietoa asiasta. Yli 60-vuotiaille laitoimme kutsu-alusen mukaan myös kirjeen, jossa kerrotiin tärkeimmät yksityiskohdat, mutta kaikille tietotekniikkaa hallitseville lähetimme vain alusen ja oletimme heidän itse tutkivan, mistä on kyse. 

Kun Bestman sai panimomme logon valmiiksi, pääsi murunen suunnittelemaan meidän kutsuja. 

Panimon nimi tuli meidän kodistamme (jonka murunen nimesi samaan aikaan), joka siis sijaitsee ullakkokerroksessa, 6. kerroksessa, kattojen tasalla, siitä nimi Skyhigh. Teeman nimi illalle oli siis Skyhigh Brewing Co, Pop-Up Brewery Wedding eli Skyhigh Panimo, Pop-Up Panimo häät. 

Kutsut tilasimme Evermine.com -nimiseltä sivustolta Amerikasta ja ne tulivat todella nopeasti ja jälki oli todella hyvää. Suosittelen kaikille!

NETTISIVUT + SOSIAALINEN MEDIA

Samaan aikaan, kun muru suunnitteli kutsua, minä askartelin nettisivuja. Kun nettisivut olivat valmiit ja kutsut tulleet meille postissa, julkaisin nettisivut ja perustin Facebookiin salaisen ryhmän, johon kutsuin kaikki, jotka olivat ystävälistallani ja vieraitamme. 

Nettisivut rakennettiin oikean panimoravintolan teemaan. Etusivulla oli pieni esittely panimosta, yksi sivu panimon oluille, ruualle ja yhteystiedoille sekä vielä yksi sivu tapahtumille, jossa sitten esiteltiin tarkemmin illan ohjelma. Se oli ainoa sivu, jolla viitattiin häihin. 

Facebook sivuille alkoi vähitellen tiputella tietoa illan ohjelmasta. 

Lopuksi vielä loin Instagram -sivun, johon vieraat saivat jakaa kuviaan, samoin kun minä jakaa häiden edistymiskuvia. Sekä Instagrammissa, Twitterissä että Facebookissa toimi sama #skyhighbrewco -tunnus, jota pyysimme vieraitakin käyttämään. 

KENGÄT

Kun kiireisimmät, eli kutsut ja sivut, saatiin valmiiksi, pääsimme iskemään kiinni seuraavana tärkeyslistalla oleviin juttuihin, eli asusteisiin ja vaatteisiin. Itse ehdotin aluksi Converse -lekkareiden käyttöä, koska olin nähnyt paljon valokuvia häistä, joissa hääpari on käyttänyt niitä, mutta siihen muru ei lämmennyt. Sen sijaan hän ehdotti Adidas SuperStareja. Olin niin innoissani, että muru lähti mukaan hassutteluihini, että suostuin tietysti. 

Otimme häiden teemaväriksi mustan ja valkoisen, pienellä tehosteella limen väristä ja päätimme, että minulle tulee valkoiset lenkkarit limeraidoilla ja murulle etsittäisiin mustat lenkkarit limenvärisillä raidoilla. Kovan netissä surfaamisen jälkeen löysin itselleni sopivat lenkkarit eBay'sta käytettynä, koska niiden lenkkareiden valmisstaminen oli lopetettu vuonna 2007. Murun kenkien etsiminen oli vielä vaikeampaa. Monen kuukauden etsimisen jälkeen luovutimme lopulta ja kävimme  hakemassa Stadiumilta valkoiset SuperStarit mustilla raidoilla (koska musta SuperStaroja ei enää myöskään valmistettu). Luovutus voitto, mutta ei mielestäni mitenkään kauhean vakava. 

SORMUKSET

Jokin aika sitten kerroinkin ekologisen sormuksen metsästyksestä. Tuolloin olin päätynyt ekologiseen Swarovskin kristallisormukseen, mutta valitettavasti sormus ei ollut kovin pitkäikäinen. Siispä jouduin ottamaan varasormukseni käyttööni: hopeasormuksen, jonka ostimme kesällä 2014 Bratislavasta. 

Vihkisormus oli myös aika selvä, millaisen haluaisin: kierrätetyn. Kuten kihlasormuksenkin, vihkisormuskin tulisi olemaan reissusta ostettu. Vielä tarkemmin, halusin sen olevan Las Vegasista panttilainaamosta. Siellä oli ihan valtavasti sormuksia, mutta tavoilleni uskollisena, aloin pihistelemään panttipuodissa ja ohitin kaikki usean satasen sormukset ja päädyin sormukseen, jossa oli 70% alennus ja hinnaksi jäi noin sata dollaria. Menköön ensimmäisenä sormuksena, sitten kun joskus on ylimääräistä rahaa, ostan sitten komeammat sormukset.  

TILA

Jo useampi vuosi sitten, ennen kuin asuimme yhdessä Tampereella, muru kertoi minulle, että Tampereella oli sellainen panimo kuin Pyynikin käsityöläispanimo, jolla oli osakeanti menossa. Hän kysyi minulta, voisimmeko me ostaa osakkeen. Innostuin asiasta niin, että ostimme kummatkin omat osakkeet.

Kun sitten muutimme Tampereelle, Pyynikin käsityöläispanimo tuli paljon tutummaksi tapaukseksi. Kun aloimme vielä häistäkin puhua, meillä oli aika selkeää, että halusimme tehdä panimohäät ja aloimm etsiä täydellistä tilaa. Jossain vaiheessa uskallauduimme kysymään Pyynikiltä, että saisiko heidän tiloissaan juhlia. Olimme niin otettuja, kun he vastasivat "kyllä", varsinkin sen takia, kun olimme osakkaita. Sopivasti samaan aikaan oli vielä uusi osakkeiden jako menossa, joten mehän tietysti tästä ilahtuneina ostimme uudetkin osakkeet.

En uskaltanut haaveilla kovin hienosta, ajattelin, että jossain lastauslaiturilla olisi pitkä pöytä ja siinä herkut, mutta kun kävimme tutustumassa paikkaan ja meille ehdotettiin "kattilahuonetta" tai "pannuhuonetta" tai "panimotilaa", miksi sitä halutaan kutsua, olin aivan äimistynyt. Saatiin todella kaunis, aito, alkuperäinen panimotila, pannujen keskeltä. Niin aitoa panimotunnetta kuin voi vain toivoa. 

Osakeannilla oli hommattu juuri varoja pannujen ostamiseen ja pannut olivat tuliterät, joten meidän piti luvata, että pidämme huolen, ettei ketkään vieraat mene räpeltämään niitä. Päädyimme rajaamaan tilan Pyynikiltä löytyneillä 101 -baarin vanhoilla kalusteilla. 

Tilassa oli vielä myöskin remontti kesken, joten pojat, muru ja bestman, jakoivat tilan tyhjillä koreilla niin, ettei remonttityökalut näy. Kaason kanssa perjantai-iltana kovasti laskeskelimme istumapaikkoja, ja kun jouduimme toteamaan, etteivät istumapaikat tulisi riittämään kaikille 44 vieraalle, teimme hätäratkaisun, joka loppupeleissä oli aivan loistava: löysimme takapihalta vanhan kaapelikerän, jonka työnsimme vielä sisälle hääseurueen pöydäksi. 

Vaikkei kirkkohäitä tullutkaan, saatiin paikalle sentään vielä kirkonpenkit, kun 101:n vanhat penkit olivat niin komean näköiset. 

Pojat olivat onnistuneet vielä sulauttamaan kaiuttimetkin olutkorien keskelle, joten sisustuksessa ei mikään ei-toivottu -elementti noussut muita vahvemmin esille. Loistavaa työtä pojilta!

Kun mietimme murun kanssa sisustusta, hänellä oli yksi toive: voisiko sinne saada T-paitoja esille. Vähän mietin, miltä se näyttäisi, mutta totta kait hän on panimoalan asiantuntija, joten en alkanut vastaan väittelemään. Kuitenkin aikalailla kaikissa panimoissa, missä olemme käyneet on aina ollut T-paitoja myytävänä ja parhaimmista paikoista on yleensä paita ostettu mukaan. Hääpaikalle paitoja tuli esille noin 40 kappaletta. Niistä sai hauskat keskustelut aikaiseksi, kun ihmiset alkoivat miettiä, mistä paidat ovat tulleet ja paljollakohan muru ne myisi. 

PÖYTÄKORISTEET

Minä kävin viimeiseen asti kamppailua itseni kanssa, minkälaiset koristeet laitettaisiin pöytiin. Tuleeko kukkia? Tuleeko kynttilöitä? Loppujen lopuksi yksinkertaisuus voitti: ei kukkia eikä kynttilöitä.

Alusta asti tiesimme, että haluamme samanlaisen suunnan kuin oli esimerkiksi Foundersin panimolla Michiganissa. Pöydässä oli kuuden oluen "olutkori" tai kutsukaamme mieluummin "kantokoriksi" (alkuperäinen nimi carrier), jossa oli servetit ja mausteet. Muru tällaiset tilasikin meille Evermine.com'sta. Sinne sujautimme aterimet ja markkinointihengessä vielä Pyynikin voitokkaan "mustan kullan" eli Vahvaporterin, jotta vieraat pääsevät maistamaan myös tätä mitalin arvoista olutta.

Pöysille laitoimme myös kirjoitusalustat, johon oli tulostettu juoma- ja ruokalistat, illan ohjelman, ohjeita vieraille ja vähän vielä sarjakuvia. Juoma- ja ruokalista idea "fläppitaulussa" oli myös kopioitu amerikkalaisista panimoista. 

Yritin lisätä hääohjelmiston PDF:nä kaikkien luettavaksi, mutta koska tietotekninen osaamiseni loppui kesken, päädyin jakamaan sen sivu kerrallaan kuvana. Tässä olisi juoma- ja ruokalista sekä muut sivut kaikkien luettavaksi. 

Lisäksi vielä joka pöytää laitettiin joku matkamuisto reissuiltamme. Yleensä se oli jokin nähtävyys, kuten Vapauden patsas, Golden Gate -silta tai Gateway Arch St. Louis'ta, mutta oli myös yksi alligaattori- ja yksi longhorn -nautafiguri pöydissä. 

JUOMAT

Tiukkaa laaduntarkkailua suoritettiin perjantai-iltana, kun ensimmäistä kertaa panimomme sankarit, panimomestari Hans ja muru, pääsivät sitä maistamaan. 

Koska oluen pullotus oli kalliimpaa kuin tynnyriin (eli kegiin) laitto, pullottivat pojat olutta 62 pulloa eli suurinpiirtein 20 litraa. Loput 400 litrasta laitettiin sitten kegeihin. Pyynikin käsityöläispanimo oli vielä niin ystävällinen, että antoivat meille heidän hanalaitteensa häihin käyttöön, josta vieraat saivat itse käydä sitten tuoppinsa täyttämässä. 

RUOKA

Ruuan halusimme koostuvan pääsääntöisesti ruoista, joita olimme reissuillamme Amerikassa syöneet. Valitettavasti teema saattoi olla vähän liian vieras meidän cateringin järjestäjälle, koska siitä ei tullut juuri sellainen, kuin olisin halunnut, mutta ihan OK pöperöt he laittoivat ja olihan se sinne päin. Vieraat eivät valittaneet, mutta itselläni oli niin tarkka kuva, miten sen piti mennä, että jäi vähän jälkikäteenkin harmittamaan. Mutta ainakin voimme järjestää vielä kerran vastaavan kaltaiset bileet, jospa se sitten menee oikein, kun oikein itse tekee. 

Alkuruuaksi ja pikku purtavaksi piti olla Chilinachoja eli Nachosipsejä, joiden päälle olisi laitettu chili con carnea (joka toistui monessa muussa ruuassa vielä), smetanaa, tuoretta sipulisilppua, juustoraastetta, korianteria.. mitä kukin olisi halunnut laittaa päälle. Nachot catering toi vasta jälkiruokien jälkeen ja he olivat unohtaneet koko lisukesivun tilauksestani, joten se sitten siitä. Pretzelit he olivat itse tehneet alkuruuaksi.

Salaattipöydässä löytyi ei-niin-jenkkipanimo - Waldorfin salaatti ja Cateringin oma, erittäin hyvä perunasalaatti ja sitten tukemaan meidän panimoteemaa Caesar -salaattia ja Coleslawta.

Pääruokana meillä oli lisää sitä SunRice Tupla-IPA Chiliä (meidän hääolueen tehtyä), sai itse valita, että tekeekö chilihodarin, vai syökö keittona vai riisin kera. Lisäksi oli Pulled Porkia ja Pyynikin Vahvaporter -BBQ -kastiketta, jota myöskin pystyi syömään joko sellaisenaan tai tekemään pulled pork hodarin. Lisäksi kun Tampereella ollaan, oli valinnassa myös Tampereen kansallisherkku, ei missään nimessä mustamakkara, vaan Hot Wingsit.

Ruuan kanssa lisukkeina oli Lime-Cilantro riisi, marinoidut sipulirenkaat ja aitoja venäläisiä hapatettuja suolakurkkuja, jotka meni sitten vähän kaiken kanssa: chilin kera, hodarin väliin, sellaisenaan...

Reissuillamme olimme vielä ihastuneet esim. New Yorkissa Fette Saussa ja San Franciscossa Magnoliassa grilliruokapaikkojen tyyliin, jossa ruuat kerätään suoraan tarjottimelle. Ei turhia astioita, ainoastaan ruuat, jotka ei pysy "kasassa" laitettiin pahvikippoon. Tämä oli mielestäni todella hauska, ei tarvinnut pelätä rikkoutuvia astioita ja toi todella jenkkitunnelmaa!

Jälkkärilistalla olio Mudcakea (joka ei ehkä ollut enää niin mud, vaan vähän kuivampaa), loistavaa juustokakkua, Keylime Pie'ta ja murulle vielä jälleen-ei-niin-amerikkalainen-voileipäkakku. 

Kilpailun halu näkyy silmissäni eka kuvassa, ja epäusko toisessa kuvassa, kun muru antoi luovutusvoiton jalan polkaisussa. Hääkakkuna meillä ei ollut mitään kermakakkua, koska kumpikaan ei nähnyt sitä tarpeellisena, vaan murun suurta suosikkia, voileipäkakkua. 

SOITTOLISTA

Korvasimme hääbändit jne ihan yksinkertaisesti vain Spotify -soittolistalla, johon olimme keränneet erityisesti Amerikasta kertovia biisejä: kappaleita, joissa kuuluu kaupunkeja tai osavaltioita, joissa olimme käyneet tai musiikkia, jota olimme kuulleet matkalla. Lisäksi oli muutama kummankin suosikkibiisi ja livahti mukaan muutama hääaiheinenkin ja Helsinki-, Kainuu ja Tampere -aiheinen kappalekin. Listalta löytyi esim

The House of the Rising Sun - The Aninals (New Orleans)
California Dreamin' - Bobby Womack
Mä lähden stadiin - Jackson - Carola, Lasse Mårtenson (viittaa sekä Helsinkiin luonnollisesti että Mississippiin)
Jackson - Johnny Cash, June Carter
House of The Rising Sun - Five Finger Death Punch (laulavat itse asiassa Las Vegasista)
Kolmatta Linjaa takaisin - Fredi
Brass Bandin kappaleita esim. Rebirth Brass Bandi'lta, jotka tuovat ihanasti mieleen täydellisen illan New Orleansissa,
Midnight Train to Georgia - Gladyn Knight & The Pips
Georgia on My Mind - Ray Charles
Ryysyranta - Irwin Goodman (Kainuu kartalle =D )
Bad Things - Jace Everett (Louisianaan sijoittuvan tv-sarjan tunnusmusiikki)
Treme Song - John Boutté (Treme -sarja sijoittuu New Orleansiin)
Tremé Mardi Gras - Kermit Ruffins
Gumbo - Kirzz Kaliko, Oobergeek (Gumbo on louisianalainen ruoka)
Sweet Home Alabama - Lynyrd Skynyrd
Nälkämaan laulu - Antti Matikainen
California Dream - The Mamas & The Papas
Katupoikien laulu - Problems
San Francisco - Scott McKenzie
Proud Mary - Tina Turner
Vastavirta - SMC Lähiörotat (laulavat muun muassa Pispalasta)

VIERASKIRJA

Vieraskirjassa halusin vähän jotain muuta kuin tavallisen. Siispä laitoin mustasivuiseen valokuva-albumiin harvakseltaan kuvia meidän matkoilta, ja kuvien viereen vieraat saivat sitten kirjoittaa terveisensä meille. 

PANIMOBUSSI

Koska hääpaikkamme oli syrjässä keskustasta ja teema oli hyvin vahvasti olutpainotteinen, halusimme päästää vieraat vähemmällä esim. siinä, kumpi pariskunnasta ajaa takaisin ja kuka maksaa taksin takaisin: vuokrasimme pikkubussin ja vielä tuttavamme tuli siihen kuskiksi. Näin kaikki vieraat saivat nauttia alkoholijuomista, jos sitä kaipasivat ja saivat kyydin keskustaan jatkoille tai kyydin kotiin, minne vain halusivatkin suunnata juhlista. Tämä oli mielestäni paras idea koko häissä! Häävieraat joutuvat jo muutenkin maksamaan häihin pääsystä enemmän tai vähemmän, joten tämä helpotti varmasti joidenkin elämää. Olimme myös lupautuneet hakemaan vieraat esim. juna- tai bussiasemalta hotellille ja takaisin, mutta tätä kukaan vieras ei käyttänyt. 

Kun murun kanssa jälkikäteen puhuimme häiden järjestämisestä, kerroin hänelle, miten kiitollinen olin siitä, että hän oli niin vahvasti mukana häiden järjestämisessä. Hän suunnitteli kutsut, hääolutetiketit ja teki vielä oluen. Hänen vastauksensa oli sellainen, joka sai minut onnelliseksi. Hän kertoi, että jos teema olisi ollut joku muu, prinsessa häät tms., hän ei olisi ollut mukana yhtä suurella sydämellä, mutta koska teema oli hänellekin rakas, hän mielellään näki vaivaa asian eteen. Samaa olen yrittänyt sanoa muille sisustussuunnitelmien parissa: "älä suunnittele miestäsi ulos kodistaan". Olen onnellinen, että häät kuvastivat hänen rakasta harrastustaan ja meidän molempien rakkautta Amerikan matkustamiseen. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa kaksi kuukautta ja meidän rakkauden hedelmällä, on ikää raskausviikkoina kohta 23 viikkoa. Kaiken lisäksi hän oli mukana, kun isi ja äiti meni naimisiin ja pääsee vielä parin viikon päästä mukaan vanhempien häämatkalle (kutsukoon joku sitä kuherruskuukaudeksi jos haluaa) Hawaiille. Meidän oma pieni perhe, kaikki mukana. 

Olen onnellinen.