Panimohäät 8.8.2015

Nyt voi lopettaa tarkoituksen mukaisen blogihiljaisuuden. Ihan tieten tahtoen pidin hiljaisuutta yllä pari kuukautta (josta se sitten vielä laiskuudella venähti pari kuukautta lisää), koska meillä oli tapatumassa isoja asioita ja en halunnut minkään voiman maailmassa pilaavan niitä: Muru ja minä sanoimme "tahdon" 8.8.2015.

Vihkiminen tapahtui oikeasti jo aikaisemmin viikolla, torstaina, kun kävimme virallisen osuuden suorittamassa maistraatissa. Nuita siviilivihkimisiä ei suoriteta viikonloppuisin. Lauantaina oli sitten iso päivä: oli ykköset yllä ja tupa täynnä vieraita.

Murun kanssa keskustelimme aika"sloteista" talvella ja tiesimme että haluamme elämäämme isommankin muutoksen. Aloimme keskustella pienen perheen jäsenen hankkimisesta. Samalla keskustelimme myös häämatkoista ja minkälaisella "porukalla" sen halusimme tehdä. Siispä päädyimme tulokseen, että häät kesän aikana, häämatka syksyllä ja toivon mukaan pieni lapsonen sitten talvella. 

Toivemme toteutui. Hääpäivänä olin 13. raskausviikolla. Tämän huomaa ilmiselvästi hääkuvista, masu ei ole enää mikään pieni aavistus, vaan kyllä se sieltä kovasti halusi tulla huomatuksi. Tämä asetti luonnollisesti itselleni paineita loppusuoralle asti mekon kanssa. Keväisella jenkkireissullamme nimittäin löysin ihanan, suht tyköistuvan mekon ja yhtä hyvää en millään enää löytänyt Suomesta. Siispä hääjuhlassa ryhti suoraksi, vatsa sisään ja toivoa, että mekko ei liikoja kiristäisi juhlapäivänä.

Bestman ja muru, toisinsanottuna panimomestarimme ja hovimaistelija. 

Hääleikki

Hääprosessi alkoi hiukan uuden vuoden jälkeen, kun aloimme tosiaankin keskustelemaan aikatauluista. Kävimme todella mielenkiintoisia keskusteluita saunassa, kun keskustelimme, milloin nämä järjestettäisiin. Lopulta päädyimme siihen tulokseen, että häät järjestetään loppukesästä. 

En ole ihan varma, miten panimoteemaan päädyimme, uskoisin, että murulla oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta loppujen lopuksi olen todella iloinen, että se oli meidän teema. Se oli hauska. Keväällä paljastimme sitten hääseurueelle eli serkku-kaasolleni ja murun paras kaveri - Bestmanille suunnitelmat ja aloimme tekemään töitä asian eteen. 

KUTSUT

Aloitimme jo tekemään hiukan taustatöitä, kuten nettisivujen rakentamista ja ruokalistan suunnittelua, mutta tärkeimpänä seuraavana steppinä oli kutsujen tekeminen. 

Häiden teemaksi oli vahvistunut panimoravintola ja halusimme lavastaa tilanteen sellaiseksi, että Tampereella avautuisi uusi jenkkityylinen panimoravintola, jonka illan ohjelmassa olisi sattumoisin juuri sinä päivänä häät. Ajatella mikä yhteensattuma! 

Kutsut halusimme tukevan teemaa: niistä tuli tuopinaluset, joissa oli muutama avainsana, kuten päivämäärä, kaupunki ja nettisivu, josta löytäisi lisää tietoa asiasta. Yli 60-vuotiaille laitoimme kutsu-alusen mukaan myös kirjeen, jossa kerrotiin tärkeimmät yksityiskohdat, mutta kaikille tietotekniikkaa hallitseville lähetimme vain alusen ja oletimme heidän itse tutkivan, mistä on kyse. 

Kun Bestman sai panimomme logon valmiiksi, pääsi murunen suunnittelemaan meidän kutsuja. 

Panimon nimi tuli meidän kodistamme (jonka murunen nimesi samaan aikaan), joka siis sijaitsee ullakkokerroksessa, 6. kerroksessa, kattojen tasalla, siitä nimi Skyhigh. Teeman nimi illalle oli siis Skyhigh Brewing Co, Pop-Up Brewery Wedding eli Skyhigh Panimo, Pop-Up Panimo häät. 

Kutsut tilasimme Evermine.com -nimiseltä sivustolta Amerikasta ja ne tulivat todella nopeasti ja jälki oli todella hyvää. Suosittelen kaikille!

NETTISIVUT + SOSIAALINEN MEDIA

Samaan aikaan, kun muru suunnitteli kutsua, minä askartelin nettisivuja. Kun nettisivut olivat valmiit ja kutsut tulleet meille postissa, julkaisin nettisivut ja perustin Facebookiin salaisen ryhmän, johon kutsuin kaikki, jotka olivat ystävälistallani ja vieraitamme. 

Nettisivut rakennettiin oikean panimoravintolan teemaan. Etusivulla oli pieni esittely panimosta, yksi sivu panimon oluille, ruualle ja yhteystiedoille sekä vielä yksi sivu tapahtumille, jossa sitten esiteltiin tarkemmin illan ohjelma. Se oli ainoa sivu, jolla viitattiin häihin. 

Facebook sivuille alkoi vähitellen tiputella tietoa illan ohjelmasta. 

Lopuksi vielä loin Instagram -sivun, johon vieraat saivat jakaa kuviaan, samoin kun minä jakaa häiden edistymiskuvia. Sekä Instagrammissa, Twitterissä että Facebookissa toimi sama #skyhighbrewco -tunnus, jota pyysimme vieraitakin käyttämään. 

KENGÄT

Kun kiireisimmät, eli kutsut ja sivut, saatiin valmiiksi, pääsimme iskemään kiinni seuraavana tärkeyslistalla oleviin juttuihin, eli asusteisiin ja vaatteisiin. Itse ehdotin aluksi Converse -lekkareiden käyttöä, koska olin nähnyt paljon valokuvia häistä, joissa hääpari on käyttänyt niitä, mutta siihen muru ei lämmennyt. Sen sijaan hän ehdotti Adidas SuperStareja. Olin niin innoissani, että muru lähti mukaan hassutteluihini, että suostuin tietysti. 

Otimme häiden teemaväriksi mustan ja valkoisen, pienellä tehosteella limen väristä ja päätimme, että minulle tulee valkoiset lenkkarit limeraidoilla ja murulle etsittäisiin mustat lenkkarit limenvärisillä raidoilla. Kovan netissä surfaamisen jälkeen löysin itselleni sopivat lenkkarit eBay'sta käytettynä, koska niiden lenkkareiden valmisstaminen oli lopetettu vuonna 2007. Murun kenkien etsiminen oli vielä vaikeampaa. Monen kuukauden etsimisen jälkeen luovutimme lopulta ja kävimme  hakemassa Stadiumilta valkoiset SuperStarit mustilla raidoilla (koska musta SuperStaroja ei enää myöskään valmistettu). Luovutus voitto, mutta ei mielestäni mitenkään kauhean vakava. 

SORMUKSET

Jokin aika sitten kerroinkin ekologisen sormuksen metsästyksestä. Tuolloin olin päätynyt ekologiseen Swarovskin kristallisormukseen, mutta valitettavasti sormus ei ollut kovin pitkäikäinen. Siispä jouduin ottamaan varasormukseni käyttööni: hopeasormuksen, jonka ostimme kesällä 2014 Bratislavasta. 

Vihkisormus oli myös aika selvä, millaisen haluaisin: kierrätetyn. Kuten kihlasormuksenkin, vihkisormuskin tulisi olemaan reissusta ostettu. Vielä tarkemmin, halusin sen olevan Las Vegasista panttilainaamosta. Siellä oli ihan valtavasti sormuksia, mutta tavoilleni uskollisena, aloin pihistelemään panttipuodissa ja ohitin kaikki usean satasen sormukset ja päädyin sormukseen, jossa oli 70% alennus ja hinnaksi jäi noin sata dollaria. Menköön ensimmäisenä sormuksena, sitten kun joskus on ylimääräistä rahaa, ostan sitten komeammat sormukset.  

TILA

Jo useampi vuosi sitten, ennen kuin asuimme yhdessä Tampereella, muru kertoi minulle, että Tampereella oli sellainen panimo kuin Pyynikin käsityöläispanimo, jolla oli osakeanti menossa. Hän kysyi minulta, voisimmeko me ostaa osakkeen. Innostuin asiasta niin, että ostimme kummatkin omat osakkeet.

Kun sitten muutimme Tampereelle, Pyynikin käsityöläispanimo tuli paljon tutummaksi tapaukseksi. Kun aloimme vielä häistäkin puhua, meillä oli aika selkeää, että halusimme tehdä panimohäät ja aloimm etsiä täydellistä tilaa. Jossain vaiheessa uskallauduimme kysymään Pyynikiltä, että saisiko heidän tiloissaan juhlia. Olimme niin otettuja, kun he vastasivat "kyllä", varsinkin sen takia, kun olimme osakkaita. Sopivasti samaan aikaan oli vielä uusi osakkeiden jako menossa, joten mehän tietysti tästä ilahtuneina ostimme uudetkin osakkeet.

En uskaltanut haaveilla kovin hienosta, ajattelin, että jossain lastauslaiturilla olisi pitkä pöytä ja siinä herkut, mutta kun kävimme tutustumassa paikkaan ja meille ehdotettiin "kattilahuonetta" tai "pannuhuonetta" tai "panimotilaa", miksi sitä halutaan kutsua, olin aivan äimistynyt. Saatiin todella kaunis, aito, alkuperäinen panimotila, pannujen keskeltä. Niin aitoa panimotunnetta kuin voi vain toivoa. 

Osakeannilla oli hommattu juuri varoja pannujen ostamiseen ja pannut olivat tuliterät, joten meidän piti luvata, että pidämme huolen, ettei ketkään vieraat mene räpeltämään niitä. Päädyimme rajaamaan tilan Pyynikiltä löytyneillä 101 -baarin vanhoilla kalusteilla. 

Tilassa oli vielä myöskin remontti kesken, joten pojat, muru ja bestman, jakoivat tilan tyhjillä koreilla niin, ettei remonttityökalut näy. Kaason kanssa perjantai-iltana kovasti laskeskelimme istumapaikkoja, ja kun jouduimme toteamaan, etteivät istumapaikat tulisi riittämään kaikille 44 vieraalle, teimme hätäratkaisun, joka loppupeleissä oli aivan loistava: löysimme takapihalta vanhan kaapelikerän, jonka työnsimme vielä sisälle hääseurueen pöydäksi. 

Vaikkei kirkkohäitä tullutkaan, saatiin paikalle sentään vielä kirkonpenkit, kun 101:n vanhat penkit olivat niin komean näköiset. 

Pojat olivat onnistuneet vielä sulauttamaan kaiuttimetkin olutkorien keskelle, joten sisustuksessa ei mikään ei-toivottu -elementti noussut muita vahvemmin esille. Loistavaa työtä pojilta!

Kun mietimme murun kanssa sisustusta, hänellä oli yksi toive: voisiko sinne saada T-paitoja esille. Vähän mietin, miltä se näyttäisi, mutta totta kait hän on panimoalan asiantuntija, joten en alkanut vastaan väittelemään. Kuitenkin aikalailla kaikissa panimoissa, missä olemme käyneet on aina ollut T-paitoja myytävänä ja parhaimmista paikoista on yleensä paita ostettu mukaan. Hääpaikalle paitoja tuli esille noin 40 kappaletta. Niistä sai hauskat keskustelut aikaiseksi, kun ihmiset alkoivat miettiä, mistä paidat ovat tulleet ja paljollakohan muru ne myisi. 

PÖYTÄKORISTEET

Minä kävin viimeiseen asti kamppailua itseni kanssa, minkälaiset koristeet laitettaisiin pöytiin. Tuleeko kukkia? Tuleeko kynttilöitä? Loppujen lopuksi yksinkertaisuus voitti: ei kukkia eikä kynttilöitä.

Alusta asti tiesimme, että haluamme samanlaisen suunnan kuin oli esimerkiksi Foundersin panimolla Michiganissa. Pöydässä oli kuuden oluen "olutkori" tai kutsukaamme mieluummin "kantokoriksi" (alkuperäinen nimi carrier), jossa oli servetit ja mausteet. Muru tällaiset tilasikin meille Evermine.com'sta. Sinne sujautimme aterimet ja markkinointihengessä vielä Pyynikin voitokkaan "mustan kullan" eli Vahvaporterin, jotta vieraat pääsevät maistamaan myös tätä mitalin arvoista olutta.

Pöysille laitoimme myös kirjoitusalustat, johon oli tulostettu juoma- ja ruokalistat, illan ohjelman, ohjeita vieraille ja vähän vielä sarjakuvia. Juoma- ja ruokalista idea "fläppitaulussa" oli myös kopioitu amerikkalaisista panimoista. 

Yritin lisätä hääohjelmiston PDF:nä kaikkien luettavaksi, mutta koska tietotekninen osaamiseni loppui kesken, päädyin jakamaan sen sivu kerrallaan kuvana. Tässä olisi juoma- ja ruokalista sekä muut sivut kaikkien luettavaksi. 

Lisäksi vielä joka pöytää laitettiin joku matkamuisto reissuiltamme. Yleensä se oli jokin nähtävyys, kuten Vapauden patsas, Golden Gate -silta tai Gateway Arch St. Louis'ta, mutta oli myös yksi alligaattori- ja yksi longhorn -nautafiguri pöydissä. 

JUOMAT

Tiukkaa laaduntarkkailua suoritettiin perjantai-iltana, kun ensimmäistä kertaa panimomme sankarit, panimomestari Hans ja muru, pääsivät sitä maistamaan. 

Koska oluen pullotus oli kalliimpaa kuin tynnyriin (eli kegiin) laitto, pullottivat pojat olutta 62 pulloa eli suurinpiirtein 20 litraa. Loput 400 litrasta laitettiin sitten kegeihin. Pyynikin käsityöläispanimo oli vielä niin ystävällinen, että antoivat meille heidän hanalaitteensa häihin käyttöön, josta vieraat saivat itse käydä sitten tuoppinsa täyttämässä. 

RUOKA

Ruuan halusimme koostuvan pääsääntöisesti ruoista, joita olimme reissuillamme Amerikassa syöneet. Valitettavasti teema saattoi olla vähän liian vieras meidän cateringin järjestäjälle, koska siitä ei tullut juuri sellainen, kuin olisin halunnut, mutta ihan OK pöperöt he laittoivat ja olihan se sinne päin. Vieraat eivät valittaneet, mutta itselläni oli niin tarkka kuva, miten sen piti mennä, että jäi vähän jälkikäteenkin harmittamaan. Mutta ainakin voimme järjestää vielä kerran vastaavan kaltaiset bileet, jospa se sitten menee oikein, kun oikein itse tekee. 

Alkuruuaksi ja pikku purtavaksi piti olla Chilinachoja eli Nachosipsejä, joiden päälle olisi laitettu chili con carnea (joka toistui monessa muussa ruuassa vielä), smetanaa, tuoretta sipulisilppua, juustoraastetta, korianteria.. mitä kukin olisi halunnut laittaa päälle. Nachot catering toi vasta jälkiruokien jälkeen ja he olivat unohtaneet koko lisukesivun tilauksestani, joten se sitten siitä. Pretzelit he olivat itse tehneet alkuruuaksi.

Salaattipöydässä löytyi ei-niin-jenkkipanimo - Waldorfin salaatti ja Cateringin oma, erittäin hyvä perunasalaatti ja sitten tukemaan meidän panimoteemaa Caesar -salaattia ja Coleslawta.

Pääruokana meillä oli lisää sitä SunRice Tupla-IPA Chiliä (meidän hääolueen tehtyä), sai itse valita, että tekeekö chilihodarin, vai syökö keittona vai riisin kera. Lisäksi oli Pulled Porkia ja Pyynikin Vahvaporter -BBQ -kastiketta, jota myöskin pystyi syömään joko sellaisenaan tai tekemään pulled pork hodarin. Lisäksi kun Tampereella ollaan, oli valinnassa myös Tampereen kansallisherkku, ei missään nimessä mustamakkara, vaan Hot Wingsit.

Ruuan kanssa lisukkeina oli Lime-Cilantro riisi, marinoidut sipulirenkaat ja aitoja venäläisiä hapatettuja suolakurkkuja, jotka meni sitten vähän kaiken kanssa: chilin kera, hodarin väliin, sellaisenaan...

Reissuillamme olimme vielä ihastuneet esim. New Yorkissa Fette Saussa ja San Franciscossa Magnoliassa grilliruokapaikkojen tyyliin, jossa ruuat kerätään suoraan tarjottimelle. Ei turhia astioita, ainoastaan ruuat, jotka ei pysy "kasassa" laitettiin pahvikippoon. Tämä oli mielestäni todella hauska, ei tarvinnut pelätä rikkoutuvia astioita ja toi todella jenkkitunnelmaa!

Jälkkärilistalla olio Mudcakea (joka ei ehkä ollut enää niin mud, vaan vähän kuivampaa), loistavaa juustokakkua, Keylime Pie'ta ja murulle vielä jälleen-ei-niin-amerikkalainen-voileipäkakku. 

Kilpailun halu näkyy silmissäni eka kuvassa, ja epäusko toisessa kuvassa, kun muru antoi luovutusvoiton jalan polkaisussa. Hääkakkuna meillä ei ollut mitään kermakakkua, koska kumpikaan ei nähnyt sitä tarpeellisena, vaan murun suurta suosikkia, voileipäkakkua. 

SOITTOLISTA

Korvasimme hääbändit jne ihan yksinkertaisesti vain Spotify -soittolistalla, johon olimme keränneet erityisesti Amerikasta kertovia biisejä: kappaleita, joissa kuuluu kaupunkeja tai osavaltioita, joissa olimme käyneet tai musiikkia, jota olimme kuulleet matkalla. Lisäksi oli muutama kummankin suosikkibiisi ja livahti mukaan muutama hääaiheinenkin ja Helsinki-, Kainuu ja Tampere -aiheinen kappalekin. Listalta löytyi esim

The House of the Rising Sun - The Aninals (New Orleans)
California Dreamin' - Bobby Womack
Mä lähden stadiin - Jackson - Carola, Lasse Mårtenson (viittaa sekä Helsinkiin luonnollisesti että Mississippiin)
Jackson - Johnny Cash, June Carter
House of The Rising Sun - Five Finger Death Punch (laulavat itse asiassa Las Vegasista)
Kolmatta Linjaa takaisin - Fredi
Brass Bandin kappaleita esim. Rebirth Brass Bandi'lta, jotka tuovat ihanasti mieleen täydellisen illan New Orleansissa,
Midnight Train to Georgia - Gladyn Knight & The Pips
Georgia on My Mind - Ray Charles
Ryysyranta - Irwin Goodman (Kainuu kartalle =D )
Bad Things - Jace Everett (Louisianaan sijoittuvan tv-sarjan tunnusmusiikki)
Treme Song - John Boutté (Treme -sarja sijoittuu New Orleansiin)
Tremé Mardi Gras - Kermit Ruffins
Gumbo - Kirzz Kaliko, Oobergeek (Gumbo on louisianalainen ruoka)
Sweet Home Alabama - Lynyrd Skynyrd
Nälkämaan laulu - Antti Matikainen
California Dream - The Mamas & The Papas
Katupoikien laulu - Problems
San Francisco - Scott McKenzie
Proud Mary - Tina Turner
Vastavirta - SMC Lähiörotat (laulavat muun muassa Pispalasta)

VIERASKIRJA

Vieraskirjassa halusin vähän jotain muuta kuin tavallisen. Siispä laitoin mustasivuiseen valokuva-albumiin harvakseltaan kuvia meidän matkoilta, ja kuvien viereen vieraat saivat sitten kirjoittaa terveisensä meille. 

PANIMOBUSSI

Koska hääpaikkamme oli syrjässä keskustasta ja teema oli hyvin vahvasti olutpainotteinen, halusimme päästää vieraat vähemmällä esim. siinä, kumpi pariskunnasta ajaa takaisin ja kuka maksaa taksin takaisin: vuokrasimme pikkubussin ja vielä tuttavamme tuli siihen kuskiksi. Näin kaikki vieraat saivat nauttia alkoholijuomista, jos sitä kaipasivat ja saivat kyydin keskustaan jatkoille tai kyydin kotiin, minne vain halusivatkin suunnata juhlista. Tämä oli mielestäni paras idea koko häissä! Häävieraat joutuvat jo muutenkin maksamaan häihin pääsystä enemmän tai vähemmän, joten tämä helpotti varmasti joidenkin elämää. Olimme myös lupautuneet hakemaan vieraat esim. juna- tai bussiasemalta hotellille ja takaisin, mutta tätä kukaan vieras ei käyttänyt. 

Kun murun kanssa jälkikäteen puhuimme häiden järjestämisestä, kerroin hänelle, miten kiitollinen olin siitä, että hän oli niin vahvasti mukana häiden järjestämisessä. Hän suunnitteli kutsut, hääolutetiketit ja teki vielä oluen. Hänen vastauksensa oli sellainen, joka sai minut onnelliseksi. Hän kertoi, että jos teema olisi ollut joku muu, prinsessa häät tms., hän ei olisi ollut mukana yhtä suurella sydämellä, mutta koska teema oli hänellekin rakas, hän mielellään näki vaivaa asian eteen. Samaa olen yrittänyt sanoa muille sisustussuunnitelmien parissa: "älä suunnittele miestäsi ulos kodistaan". Olen onnellinen, että häät kuvastivat hänen rakasta harrastustaan ja meidän molempien rakkautta Amerikan matkustamiseen. Nyt olemme olleet onnellisesti naimisissa kaksi kuukautta ja meidän rakkauden hedelmällä, on ikää raskausviikkoina kohta 23 viikkoa. Kaiken lisäksi hän oli mukana, kun isi ja äiti meni naimisiin ja pääsee vielä parin viikon päästä mukaan vanhempien häämatkalle (kutsukoon joku sitä kuherruskuukaudeksi jos haluaa) Hawaiille. Meidän oma pieni perhe, kaikki mukana. 

Olen onnellinen.