Ihan ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia muistaneita. Oli ihana lukea myötäelämisestänne ja huolehtimisestanne kuluneen kuukauden aikana. Kiitos siitä.
Elämän muutos oli iso ja hyvinkin dramaattinen. Rehellisesti sanottuna, toivon, ettei kovin moni alle 30-vuotias joutuisi vastaavaa kokemaan. Puolen vuoden aikana olen vaihtanut työpaikkaa, joutunut työnperässä "muuttamaan" osa-aikaiseksi helsinkiläiseksi, joutunut leskeksi ja joutunut vielä muuttamaan Kuopioon. Tuntuu, että elämä uudistuu todella kovalla sykkeellä, mutta nyt on onneksi edessä päin rauhoittumista.
Tarkoituksella päivittäinen bloggaaminen jäi pois viime kuun aikana. Tietoisesti pyrin hiljentämään bloggaustani ja aloittamaan uudestaan, kun on jotain uutta tiedossa. Voisi sanoa, että olen aloittanut niin elämäni kuin bloginikin puhtaalta pöydältä. Nyt olen uudessa kodissani Kuopiossa, tulen rakentamaan uutta kotia, aloitan uudessa työssä, rakennan uuden elämän... Saa todellakin ottaa uuden puhtaan aloituksen elämässäni.
Tiedän, että monet ovat varmasti huolissani jaksamisesta. Hirvittää sanoa tällä tavalla, mutta olen kaiken kokemani jälkeen suht OK. Pyrin olemaan aina ihminen, jolla on katse suunnattuna tulevaan. Olen pyrkinyt pitämään huumorin elämässä mukana ja aika nopeasti palasin työelämäänin, koska kotiin jääminen tuntui hyvin ahdistavalta. Täytyy sanoa, että pidän ratkaisuani minulle juuri sopivana. Pääsin pian tapahtuneen jälkeen kiinni normaaliin päivärytmiin ja kiitos ihanien työkavereiden, ilokin on alkanut löytyä takaisin elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suru joskus hiivi puseroon, mutta niinhän se suruprosessi etenee. Joskun kaikki on hyvin, joskus tulee asia vastaan, joka muistuttaa jostain menetetystä.
Mutta jos hiukan otettaisiin menetettyä kuukautta kiinni. Asustelin tosiaan Helsingin suunnalla Hellstenin asuntohotellissa Töölössä, ihan eduskuntatalon takana. Täytyy sanoa, että taisin kyllä rakastua siihen seutuun. Vanhat kivitalot, kaikki lähellä, helppo päästä jopa ajokortittoman naisihmisen paikasta A paikkaan B. Ihana! Työstänikin tykkään aivan valtavasti. Tuntuu pelottavalta, että nyt on harjoittelut ohi ja minun pitäisi muka työni osata, HA! Tuntuu kuin olisin vain pahanen noviisi, mutta jospa se työ opettaa sitten tekijäänsä...
Ja sitten.. Innostuin pari viikkoa sitten käymään ensimmäistä kertaa varmaan 9 vuoteen käymään parturissa. Menin oikein rempseällä asenteella, että tee minulle mitä ikinä haluat. Pitkä vaalea tukka lyheni punaiseksi polkkatukaksi.. täytyy sanoa, että hiukan harmitti siinä vaiheessa, kun peilistä katsoin, mutta onneksi punainen väri on aika pitkälle lähtenyt jo tässä vaiheessa pois!! Ei kyllä ollut minun juttu... Opinpas sen, ettei kampaajalle kannata antaa vapaita käsiä! EI todellakaan! Työkaveritkin olivat tosi kannustavia uudesta lookista. Päälimmäiseksi kommentiksi on varmasti jäänyt ystävän sanat "täällä oli viime viikolla nainen, joka näytti sinulta. Sillä oli vain pitkä vaalea tukka. Hän oli myös paremman näköinen". Just, kiitos. Sepäs oli sitten 100 euroa hyvin käytetty! Täytyy sanoa, etten ole koskaan pessyt tukkaa niin usein kuin kuluvien kahden viikon aikana! =D
Mutta, mitä tulevaisuudessa? Kovasti olen yrittänyt uudesta kodista saada asumiskelpoista. Lievästi olen vähän jumissa tässä vaiheessa, kun en voi oikein mitään tehdä täällä. Kirjahyllyjä ja vaatekaappeja en voi ostaa, ennen kuin lattiapinnat on laitettu. En oikein tiedä, miten minä kävisin lattiapinnat ostamassa, kun ei ole autoa eikä oikein arkena aikaakaan käydä etsimässä, että missäs se K-rauta täällä on... Jos siskolta ja veljeltä kysytään, saunan rakentamisenkin saisin unohtaa. Nyt on sitten tv-tasona VHS-laatikot ja makuuhuoneessa vaatekaapin asemaa ajaa läjä mustia jätesäkkejä.. Yleensä olen hyvinkin suurpiirteinen ihminen, mutta nyt täytyy tunnustaa, että hiukan alkaa tympästä tämä asumismuoto, haluaisin vain rakentaa jo kodin itselleni, jonne olisi ihana tulla. Mutta jospa huomenna kotiutuvat koirat ja kissakin auttavat siinä kodin tunnun luomisessa...
Mutta nyt.. jospa alkaisin katsella, että millaisen lattian sitä laittaisi, jotta kun sinne K-rautaan pääsee, tietää mitä haluaa. Oikein ihanaa sunnuntain jatkoa ja oikein ihanaa maaliskuuta kaikille!
- Jaana
21 kommenttia:
♥ Luin vasta nyt surulliset uutiset, osanottoni sinulle. Onneksi olet päässyt jaloillesi ja pystyt jo katsomaan eteenpäin!
Ihana kuulla kuulumisia! Olet ollut jokapäivä mielessä, jopa unissa:-)
Jaksuja kodin rakentamiseen!!!
tuksu
Minäkin olen ajatellut sinua useita kertoja sitten viimeisimmän. On varmasti ollut raskasta.
Paljon Onnea uuteen työhön ja kodin tekemiseen. Eläimet varmasti tekevät siitä jo paljon!
Voi hyvin!
Onpas kiva kuulla Sinusta!
Hyvää vointia Sinulle ja tervetuloa Kuopioon <3
Uuden aloitus on aina jännittävää ja raskastakin, mutta onneksi olet noin valoisa ja innostunut aloittamaan uutta elämääsi.
Eipä tiedä vaikka tuolla kaduilla törmäiltäs 8)
Jaksamisia uuteen työhön, asunnon remppaan ja kaikkeen tulevaan.
-päivi-
Olipa helpotus kuulla Sinusta!
Minäkin näin toissayönä unta, että soitit minulle. En muista asiaa tarkemmin, mutta yritin sitten antaa puhelinta tuksullekin. Niin paljon olemme Sinua täällä ajatelleet!
Voimia elämääsi!
Lämpimin ajatuksin Ahti
Mukava kuulla sinusta:)
Kiva kuulla sinusta! Tsemppiä ja voimia!
Päivä vain ja hetki kerrallansa - niin se on parasta. Niin iloine kuin suruine.
Kevään auringonsäteiden myötä toivottelen jaksamisia!
Mukava kuulla että voit hyvin.Onnea uuteen työhön ja kotiin. Terv Kajaanin tyttö.
Mukava kuulla, että olet jo taas saanut kiinni elämästä. On ihan ymmärrettävää, että suru hiipii välillä puseroon, eihän se voi vielä kokonaan elettyä olla. Kiva kuulla, että viihdyt työssäsi ja jaksat taas jo innostua kodinrakennuksestakin. Tsemppiä vain jatkoon!
Kiva kun jaksoit tulla kertomaan kuulumisiasi!Voimia sinulle ja onnea uuteen kotiin.Mitenkähän nelijalkaiset perheenjäsenesi sinnen kotiutuvat?
Terveisin, Komentoora
Kiitos kun jaksoit tulla kertomaan kuulumisiasi.
Minä toivotan sinulle onnea uuteen elämääsi ja niihän se on, että meistä jokainen selviää suruista ja kolhuista omalla tavallaan. Toisella auttaa työ, toisella joku muu asia.
Pääasia, että pääsee taas elämänsyrjästä kiinni.
Toivottavasti kuulemme sinusta edes aika ajoin jatkossakin :)
Vielä kerran otan osaa suruusi ja tsemppiä eteenpäin.
Viimeksi illalla myöhään ajattelin sinua. Toivon voimaa ja aurinkoisia päiviä elämääsi.
On kumma miten paljon ihmiset vaikuttavat tutuilta ihan vain blogin lukemisen perusteella. Minä menin ihan sanattomaksi Suru-uutisista ja otan osaa suruusi vasta nyt.
Vaikutat voimakkaalta naiselta. Toivotan mitä parhainta arkea ja kotoutumista uuteen kotiisi ja työhösi!
Oli ihana löytää täältä teksti ja kuulumisia. Ihan ok, on hyvä. Päivä kerrallaan, voimia!
Mukavaa, että saat koirat ja kissat kotiin luomaan kodin tuntua :)
t.Paula
Moikka Jaana!
Ihana kuulla sinusta pitkästä aikaa!! Älä rasita itseäsi liikaa nyt tuolla remontilla, vain sen verran mitä jaksat ja tuntuu mielekkäältä. Mukava että olet noin reippaassa kunnossa, oikein hieno asia. Mutta muista silti, että pidät itsestäsi hyvää huolta. Olet ollut paljon ajatuksissani, vaikka vain blogin kautta "tunnen" sinut.
-Sari
Nyt vasta luin minäkin suru-uutisen. Vaikka en tunnekaan henkilökohtaisesti, pelästyin ja järkytyin. Voimia Sinulle.
Mukava kuulla että elämä voittaa...niin sen kuuluukin!
Aurinkoa kevääseen,
Sanna
Voimaa, paljon!
Monta kertaa olen käynyt katsomassa, että joko sinusta kuuluu....Lämmin osanottoni suuren menetyksen johdosta.
Ihana että olet päässyt pikkuhiljaa arkeen ja elämään kiinni.=)
Olet ajatuksissa.<3
Olet ollut usein minunkin mielessä. On hienoa kuulla että olet elämänsyrjässä kiinni ja jaksat innostua uusista jutuista! :)
Uskon että suru hiipii vielä pitkään puseroon, mutta se kuuluu prosessiin. Onneksi on nuo lemmikit, itse ainakin saan koirapojilta todella paljon!
Olet ihanan positiivinen ja eteenpäin menevä ihminen!
Uskon että K-raudalla on kotiinkuljetuspalvelu pientä korvausta vastaan. Yllättävän monella yrityksellä on :). Itsekin olen ajokortiton kolmekymppinen, jostain syystä olen lykännyt sen ajamista, koska luulen että olisin paniikkikuski liikenteessä ja jäisin väistelemään vaikka ei olisi minun velvollisuus väistää. Mutta nyt valmistuttuani uuteen ammattiin ja jatkaessani opintoja, olen säästänyt rahaa sitä varten ja ajatellut ajaa sen vielä tämän vuoden aikana! :) Nimittäin ensi vuonna se sitten kallistuu, kuulemma tuntuvasti.
Mut mua pelottaa. Miten mä osaan käsitellä sitä, miten mä selviän liikenteessä... pääsenkö mä ikinä kirjallisista ja inssistä läpi?!
Jaksamista ja tsempityksiä sinne!
Olipa kiva "lukea sinua" - kaiken surun jälkeen tässä - ihana oli myös jutella - pitkästä aikaa - puhelimessa.
Pistä ens kerralla Rihanna-punanen ;) <3
nimimerkillä itehän värjäsin liian halvalla värillä, ite ja tiiätkin m i t e n violetti siitä tuli.
Tsemppiä Kuopioon ja näemme ilmeisimmin 28.3. !
J
Lähetä kommentti