Vauvatarvikkeet tiukalla budjetilla

Edit. Postausta vielä hiukan laajennettu jälkikäteen, kun joskus ne ahaa -elämykset tulee vähän myöhässä. Vähän niin kuin ne hyvät sutjautukset pari tuntia väittelytilanteen jälkeen...

Moi!

Nyt on aikamoinen tekstitulva tiedossa. Olen monta päivää kirjoitellut omakohtaisia kokemuksia vauvatarvikkeiden hankinnasta ja mielellään mahdollisimman vähällä rahalla luonnollisesti. Uskon, että kaikkia lukijoita tämä ei varmastikaan kiinnosta, mutta se onkin enemmän suunnattu muille "nolla pisteessä" oleville uusille vanhemmille, jotka pähkäilee näitä samoja asioita: miten saada kaikki, kun rahat ovat aina tiukalla. Ensi kerralla jotain kuulumisia sitten meidän perheestä, lupaan. ;)

Olen pihi. Se ei taida tulla monellekaan yllätyksenä. Muru ainakin aika ajoin huomauttaa minua minun piheydestä, ja totta se on. Olen yksi piheimmistä ihmisistä, jonka tiedän. Ainoa vielä nuukempi on appiukkoni, joka on vienyt sen ihan uudelle tasolle.

En pidä nuukuutta kuitenkaan pahana asiana. Vauva tuo tullessaan paljon ylimääräisiä kuluja ja jotkin asiat ovat "pakollisia hankintoja", vaikka vähälläkin pystyy pärjäämään. Itselläni oli selkeä suunnitelma, miten saada vauva tarvikkeet edullisesti: ajalla, kärsivällisyydellä ja vaivan näkemisellä.



Suunnitelmallisuus

Aloitin kirpputorien kiertelemisen ja "valikoimaan" tutustumisen jo hyvissä ajoin, suurinpiirtein siinä vaiheessa kun sain tietää olevani raskaana. Katselin vaatteiden hintoja ja muodostin itselleni tietynlaisen hintakaton tuotteille. Samaan aikaan aloin luomaan itselleni budjetti exceliä: tutustuin monien eri vauvablogien suosituksiin, mitä kannattaa ostaa, ja mitä pitää ostaa ja surffailin monta iltaa netissä etsimässä mieluisia tuotteita ja paljonko ne maksaisivat edullisimmillaan uutena, jotta sain itselleni ehdottoman ylähinnan. Toisaalta hauska oli se hetki, kun alettiin Murun kanssa laatimaan listaa, mitä pitää ostaa: pinnasänky, rattaat, turvakaukalo autoon, auto.... Siinä vaiheessa totesimme, että vauva tulee todellakin kalliiksi, kun uusi autokin piti ostaa. Siinä vaiheessa, kun todellakin ostimme sen auton ja se oli viisi kertaa kalliimpi kuin mitä olin mielessäni budjetoinut jouduin hiukan miettimään, mihin olin lupautunut. Enää ei naurattanut.

Vaatteet

Ehdottomasti paras vinkki, mitä olen saanut tavaroiden hankkimiseen, tuli siskoltani vuosia sitten. Kun tiedettiin, että olen tulossa maailmaan, hän oli aivan innoissaan minusta ja osti minulle paljon vaatteita. Kun minä sitten synnyin, kävi ilmi, että kaikki vaatteet olivat liian pieniä ja hän joutui palauttamaan / vaihtamaan niitä. Oppitunti nro 1: Älä osta liian pieniä. Vielä on kuukauden päivät laskettuun aikaan, ja Muikun strategiset mitat ovat vielä mysteeri, mutta todennäköisyyslaskelmalla jos isä on ollut syntyessään 4400 grammaa ja äitiä 4700 grammaa, on turha olettaa, että täysiaikainen vauva olisi alle kolme kiloa. Siksi olen ostanut ihan vain muutaman 50-56 cm vaatteen ja panostanut ennemminkin 62 cm vaatteisiin.

"Normaalikokoisten" vauvojen äiditkin ovat keskustelupalstoilla todenneet, että pienimmätkin vauvat sopivat 50 cm vaatteisiin vain muutaman viikon ajan, joten jos haluaa jostain säästää, ei kannata näitä ainakaan uutena ostaa kalliilla kaupoista.

Itse laitoin vaatteiden kipurajaksi euron. Sillä hinnalla olen saanut paljon bodeja ja myssyjä kirpputoreilta, joskus jopa housuja ja paitoja. Keskimäärin collegehousista olen kuitenkin maksanut 1,50€. Kestovaipoissa noin 4 euroa on ollut takaraja, harsoliinat euron kipaleelta ja kaikki muut vähän tuotteesta riippuen. Kallein tuote, mitä olen ostanut tähän mennessä on ollut haalari, 4 euroa ja kengät Amerikan reissulta, noin 7 euroa. Laskelmieni mukaan muuten vaatteiden keskiarvokustannus on ollut 1,05 euroa/kpl.Olen ihan tyytyväinen kustannuksiin. Lisäksi jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin "mummulle" antanut ostoslistan kalliimmista tuotteista, joita olisi voinut pikkuiselle antaa joululahjaksi, mutta en hoksannut sitä tehdä.

Olen vain muutamia vaatteita ostanut uutena: Suomesta en ole ostanut mitään normaalihintaista, ainoastaan hyödyntänyt alennusmyyntejä, reissulta taas olen ostanut kaupoista vaatteita normaalihinnallakin, mutta ne ovat olleet silloin sen verran erikoisempia tuotteita, ettei niitä ole Suomesta saanut (kuten esimerkiksi aito Aloha -shortsisetti).

HUOM! Seuraava kohta kannattaa painaa mieleen, VAIN jos haluaa omasta elämästään vielä vähän vaikeampaa. Olen ajoittain turhan nipo tiettyjen yksityiskohtien kanssa ja se aika ajoin vaikeuttaa elämää, joka tulee näkymään seuraavassa kohdassa:

Se, mikä teki minun ostoksistani vielä vähän enemmän haasteellisia, oli se, että minulla oli selkeä väriskaala mielessä, jota lähdin hakemaan. Halusin pääsääntöisesti vaatteiden olevan valkoisia, harmaita tai mustia, joita sitten pystyi piristämään keltaisella. Väriyhdistelmä, joka menee niin tytölle kuin pojalle, varsinkin kun pieni napero pitkään salasi sukupuolensa, joten piti vain pysytellä hyvin sukupuolineutraaleissa väreissä. Aika ajoin tapahtui pieni lipashdus (kaikki "poikaskaalan" puolelle), mutta sitten vakuutin vain itseni, että kyllähän tämä menee myös tytölle. Kuten sininen Superman -paita.... Noh, punainen hame siihen kaveriksi, kyllä se siitä! Onneksi saimme tietää, että poika sieltä on tulossa, äippä niin tykästyi nuihin Superman- ja Batman -paitoihin (koska itsellänikin on!), ei tarvitse alkaa punaista hametta metsästämään. Olkoon oppitunti numero 2: Pelaa varman päälle.  Niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, varovaisuus on hyve.

Oppitunti numero 3: ole kauaskatseinen (mutta pelaa silti varman päälle). Yksi asia on varma (vaikkei lapseni ole vielä edes syntynyt, minäkin jopa tiedän tämän!): lapset kasvaa hurjaa vauhtia. Jos löydät edullisia vaatteita, olisihan se melkein (mutta vain melkein) hölmöyttä jättää tilaisuus hyväksi ("kun kerran halvalla sai"). Jos olen nähnyt vaatteita, jotka eivät ole riippuvaisia ilmastosta (esim. sisällä käytettäviä vaattetita kuten collegepöksyjä, trikoopaitoja, bodeja, kestovaippoja jne), olen käyttänyt tilaisuuden hyväksi, useimmiten. Eräässä kahvipöytäkeskustelussa opin kuitenkin erään asian: netti on pullollaan käyttämättömiä toppahaalareita, kun äipät ostaa alennusmyynneistä seuraavaksi talveksi sopivaksi arvioimiaan pukuja ja seuraavan talven tullen puku ei jostain syystä sovikaan. Tämän syyn takia en ole vielä itse sesonkivaatteisiin uskaltanut satsata, kaikkea muuta löytyy kyllä riittämiin seuraavaksi vuodeksi. 

Faktahan kuitenkin on, että vauva ei itse välitä yhtään, minkä väriseen bodyyn hän sen niskapa*kan tekee, joten tämä on vain todellakin äitien (ja ehkä joskus isien) korvien välissä oleva juttu. Tätä yritin muistutella itselleni ja välillä sitä teki myös työkaverit minulle. Kiitos heille, että pitivät jalkani maassa visusti.

Mitä ei kannata ostaa käytettynä

Suositusten mukaan ainoa, jota ei kannata ostaa käytettynä on tutit, tuttipullon tuttiosat ja joidenkin lähteiden mukaan myös patjat ja petarit, koska patjoissa voi olla toisten pissiä ja pukluja. Itse olen valmis joustamaan petarista, koska sen pystyy helposti pesemään pesukoneessa, mutta patjat (oli ne sitten vaahtomuovia, älyvaahtoa tai jousitettuja) ovat jo paljon hankalampia, joten niitä en itse osta käytettynä. Samoin neuvolassa opetettu sammaksen pelko kannustaa ostamaan kaikki tuttiosat uutena.

Aika

Kun tuttavani (ja Murukin) välillä päivittelivät, miksi ostelen jo niin aikaisessa vaiheessa tavaroita vauvalle, oli vastaukseni aina: "pitää varustautua ajoissa, koska ikinä ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan". Syitä oli useakin, miksi halusin aloittaa ajoissa

• parempi mahdollisuus vertailla ja tehdä löytöjä ajan kanssa kuin kiireessä
• ehtii tutustumaan lähteisiin ja miettimään, mitä kaikkea voikaan tarvita, jotta ei tule ihan mahdottomia yllätyksiä ennen (tai jälkeen) lasketun ajan. Tälläkin hetkellä olen varma, että jotakin on unohtunut, mutta tiedän, ettei se ole ainakaan mitään kovin olennaisen tärkeää. 
• lapsen tarkkaa syntymäaikaa ei voi kukaan tietää etukäteen, kuten työkaverini kertoi, hän oli synnyttänyt lapsensa äitiysloman ensimmäisenä päivänä, joten hänellä sitä aikaa ei olisi ollutkaan.
• vaikka lapsi syntyisi laskettuna aikana, tai vaikka pari viikkoa sen jälkeenkin, kukaan ei pysty ennustamaan, missä kunnossa äiti on kuukausi ennen laskettua aikaa. Oma pelkoni oli, että olisin niin huonossa kunnossa, etten pystyisi kävelemään, joten tein kaiken valmiiksi silloin kun vielä olin hyvässä kunnossa. Toistaiseksi en ole katunut päätöstäni: ensimmäisenä päivänä nousi 38 asteen kuume ja ruoka ei pysynyt sisällä, joten en olisi ollutkaan parhaimmassa kunnossa kiertelemään kirpputoreja. Seuraava päivä olikin toipilaspäivä ja ulkona aivan kauhea lumipyry, joten lumisateessa tarpominen edes lähimmälle bussipysäkille ei ollut ensimmäisenä mielessä. Kolmantena päivänä pakotin itseni liikkeelle, mutta vähitellen vaivaavat selkäongelmat sekä ajoittain tulevat harjoitussupistukset (ilmeisesti niitä ne ovat) vähän hidastavat tahtia, joten ihan niin tehokasta ei shoppailu ole enää kuin muutama kuukausi sitten. 

Mistä kannattaa ostaa?

Käytettyjen tarvikkeiden hankintaan itselleni ehdottomasti paras löytöjen tekopaikka Tampereella on ollut Kodin Kakkonen -kirpputori (paras löytö ollut ehdottomasti pöytä, jossa oli paljon 1-1,50 euron arvoisia vaatteita ja -50% lappu vielä päällä, tuli tyhjennettyä pöytää todella rankalla kädellä!). Koska pöytäpaikka on edullinen, myyvät ihmisetkin tavaroitaan edullisesti. Samoin Jonnan Kirppiksellä mopo karkasi ihan käsistä, koska oli niin paljon löytöjä tehtäväksi, kuten imetystyyny kahdella eurolla, viimeisimmällä reissulla meinasi lähteä lämpöpussi rattaisiin, mutta etsin kuitenkin kaukalopussin ensinksi, se on ajankohtaisempi nyt. Myös Hämeenlinnan Suurkirpputorilla tuli tehtyä erittäin hyviä löytöjä edullisesti (esim. kaksi pinnasängyn tyynyä 50 sentillä). Myös Helsingissä Valtteri (Vallilan makasiineilla järjestettävä kirpputoritapahtuma) oli loistava paikka tehdä löytöjä, mutta kuten aina Makasiinien kirppiksillä, siellä oli todella paljon porukkaa ahtaaseen tilaan tungettuna. Pikkukiireessä tai hermot kireänä sinne ei kannata mennä.

Klaukkalan Viirin kirppis ja Tampereen Bonuskirppis, Radiokirppis ja Ajan Tarina ovat ihan OK paikkoja löytöjen tekemiseen. Viirissä osa tuotteista oli vähän turhan kalliita, mutta tarjontaa oli paljon aikankin silloin kun kävimme siellä. Tamperelaisilla kirppiksillä taas löytyy jonkin verran lasten tavaraa, mutta joskus se tuppaa olemaan vähän kalliimman puoleista. Bonuskirppikseltä paras löytö sieltä on ollut edulliset kestovaipat, Radiokirppikseltä petari ja peitto. Ajantarinassa oli jotenkin poskettoman kalliita tuotteita juuri sillä hetkellä, ettei suoranaisia löytöjä tullut tehtyä. Paljon oli kyllä lasten kirjoja tarjolla. Tampereelle on vuoden vaihteessa avattu myös Nekalaan Selleri kirppis, josta eilen tein valtavan paljon edullisia löytöjä, ihan sen takia piti käydä tänäänkin uudestaan. Tämä kirpputori tuntui olevan niiden myyjien mieleen, jotka todella haluavat päästä tavarasta eroon, koska eilen kannoin todella ison kasan vaatteita yhdeksän euron hintaan pois. Vaatteiden hinta vaihteli 0,20 - 1 euron välillä ja olivat puhtaita, joten en voinut vastustaa tarjousta. Eilen putsasinkin paikan niin tehokkaasti, etten löytänyt tänään enää mitään mukaani.

Fida, UFF, Kontti ja Pelastusarmeijan kirpputoritkin tulivat tutuksi, mutta niissä hinnat ovat olleet korkeammat kuin mitä olisin halunnut maksaa. Jotain harvoja tuotteita tuli ostettua jokaisesta, mutta ei paljoa. Kontin paras etu on ollut edulliset tekstiilituotteet, kuten unipussi kahdella eurolla ja lakanoita eurolla.

Tori.fi on ollut todella hyvien löytöjen suhteen paras paikka. Sieltä on tullut ostettua harsoja ja turvakaukalo, nytkin vielä on muutama muu tuote tarkkailussa: lisää kestovaippoja ja muutama harso vielä lisää. Huuto.net'issä hinnat ovat nousseet ajoittain vähän turhan korkeiksi budjettiostajalle, joten sieltä en ole paljon ostoksia tehnyt. Ainoastaan hoitolaukun ostin ja jos olisin vähän malttanut, olisi senkin löytänyt myöhemmin Torista edullisemmalla.

Lastenkirpputorit kuten Vekarakirppis Helsingissä ja Tampereella Vadelmatarha (myöskin Kouvolassa) ja Hepuli- kirppisellä ovat ihan hyviä paikkoja. Tavallisissa kirppispaikoissa voi tehdä todella hyviä löytöjä, mutta toki ei ole kiveen kirjoitettu, että siellä on aina lastentarvikkeita tarjolla. Lastenkirppiksillä on taas aivan varmasti aina lastentarvikkeita tarjolla, mutta ne eivät välttämättä ole niitä "löytöhintoja", mutta en myöskään ole nähnyt mitään ylihintaista. "Euron bodeja" löytyy joskus, joskus ne voi olla 1,5 tai 2 euroa, joten ei pahan hintaisia siltikään. Tosin kävin uudessa Hepuli -kirppiksellä ja siellä kyllä tein juurikin tuollaisia pikkurahan löytöjä, mutta sehän on kiinni myyjästä. Vadelmatarhassa on hyvin lajiteltu tavarat, joten jos tietää, mitä hakee, löytyy ne helposti ja Vekarakirppiksellä taas pystyy tekemään takuuvarmasti löytöjä, niin tuotteellisesti kuin hinnallisestikin. Kenties tulevaisuudessa esittelen tuon Vadelmatarhan vielä vähän paremmin kun oikein sisään pääsen kaikkiin hienouksiin, mitä minulle eilen esiteltiin. ;)

Kierrätyskeskuksissa pyrimme käymään edes kerran kuukauteen, joskus siellä tulee käytyä tosin vähän useamminkin, viimeksi tänään vierailimme Nekalan Kierrätyskeskuksessa. Ihan hyvä vierailu oli sinällänsä, että löysin sellaisen "paina nappia ja ääni kuuluu" kirjan 50 sentillä (toimiva ja erittäin hyvässä kunnossa, kirppareilla ei tullainen irtoa alle vitosella), parit kestovaipat (toiset aivan iskemättömät ja toiset vähän enemmän käytetyt) yhteensä 1,80 eurolla ja pienen englanninkielisen Lady and the Tramp -kirjan 20 sentillä. Siellä on valtavasti sittereitä noin 5-10 euron hintaan (tosin itse tarkkailisin sitä mahdollisuutta, saisiko niistä päälliset irti pestäväksi, kaikki eivät näyttäneet olevan puhtaimmasta päästä), rattaita, turvaistuimia ja -kaukaloita (olisin vähän nirso näiden suhteen, kun ei pysty tietämään, onko ollut kolarissa / minkälaisella käytöllä jne), pinnasänkyjä, hoitoalustoja jne jne jne todella paljon, samoin kuin paljon lasten vaatteita alkaen 20 senttiä. Jälleen ihan hyvä paikka ostaa edullisia löytöjä, kunhan vain pitää huolen, että tuote on puhdistettavissa / pestävissä, koska ikinä ei voi tietää, kuka on aikaisemmin tuotetta pitänyt ja miten kotonaan.

Jenkkireissuilla olemme myös kierrelleet kirpputoreilla, tarkemmin sanottuna minun suurella suosikillani Saversillä / Value Villagessa tekemässä löytöjä, joita ei löydä Suomesta. Siellä tuo "euron hintaraja" on kyllä paukkunut ja monesti, mutta toisaalta ne ovat myös tuotteita, joita ei löydä Suomesta ainakaan halvemmalla. Onpas pirpanalla ainakin jotain vähän erilaista välillä.

Lahjoitukset

Kiitos "lapselllisten" tuttujeni (eli tuttujeni, joilla on lapsia), heiltä on saatu myös paljon ilmaiseksi. Lahjoituksena on otettu vastaan muun muassa pinnasänky, reunapehmusteet, itkuhälyttimet, kantoreppu (parikin) ja muutamia vaatteita. Jotkut tutut vielä kaivelevat komeroiden perukoita, löytyykö jotakin ja kaikki otetaan vastaan, mitä heillä on vain antaa. Toki minulla oli suuria suunnitelmia, minkälainen pinnasängyn olisi pitänyt olla, mutta koska saatiin näin hyvä tarjous (eli ilmainen), sai mielipide siirtyä sivuun.

Lainat

Toinen hyvä tapa säästää (sekä rahaa että tulevaa vaivaa päästä kotona olevista tuotteista eroon) on lainaaminen. Kesällä lapsen saanut työkaverini lainasi minulle kantoliinaa siksi aikaa, kun hän itse ei sitä tarvitse. Loistava tapaus minulle: ei tarvitse ostaa siltä varalta, jos sitä ei tulekaan käytettyä ja ei tarvitse miettiä, miten siitä pääsee eroon tulevaisuudessa.

Poistomyynnit / Tyhjennysmyynnit

Yhdessä asiassa minulla on vaatteiden lisäksi karannut mopo käsistä: kirjoissa. Olemme päättäneet murun kanssa olla "iltasatuvanhempia". Siskoni tekee niin ja hänen lapsensa ovat innostuneita lukemisesta. Samoin haluamme kannustaa lasta lukemaan itse. Lasten kirjat ovat kirpputoreillakin hinnoissaan, puhumattakaan kirjakaupoista, vaikka olisivatkin alennusmyynneissä. On normaalia, että huonokuntoisista lastenkirjoista pyydetään kolmesta eurosta eteenpäin, Miinat ja Manut saattavat maksaa jopa kahdeksan euroa ja Mauri Kunnas harvoin löytyy alle 10 eurolla. Tähänkin löytyy oiva ratkaisu: Kirjasto. Kirjastot ovat budjettivanhemmille loistava paikka kahdesta syystä:

1) kirjastosta voit lainata kirjoja (luonnollisesti) ja 

2) kirjastoissa on aika ajoin kirjojen poistomyynti, jossa lastenkirjoja saa "pikkurahalla". Jes! 

Olemme murun kanssa käyneet nyt kahdesti kirjastojen poistomyynneissä: eka kerran Hämeenlinnan kirjastossa ja toiseksi (tänään itse asiassa) Tampereen pääkirjastossa Metsossa. Mukaan lähti Miina ja Manu -kirjoja ja Muumeja CD -levyillä sekä Richard Scarryn että Mauri Kunnaan kirjoja, kaikki euron kappale. Ei, tämä ei todellakaan ole välttämätön tarvike vauvalle, mutta vauva kasvaa ja kehittyy ja sitä varten äidillä on sitten jemmassa sopivaa ajanvietettä tulevaisuutta varten. Jos pelkästään kirpparihintoihin nähden on säästetty 2-9 euroa per kirja, se mitä tämä säästö tekee uutta vastaan, on jo todella huomattava!

Jaan vielä pienen niksin, jota ajattelimme kokeilla omalle kolttiaisellemme: Murusella on aivan loistava kielipää ja hän kertoo, että kun heidän perhe hänen nuoruudessaan matkusteli, he ostivat aina sen maan Aku Ankkoja,  joista he sitten kuvien ja kerronnan kautta opettelivat uutta kieltä. Meillä taas oli joskus yksi Kalle Anka, jonka ostimme reissusta, mutta siihen se jäi. Haluamme kannustaa omaakin lastamme opettelemaan eri kieliä ja tämän takia olemme ulkomailla matkustaessa joko käyneet paikallisessa kirjakaupassa (esim. Puolassa) tai paikallisella kirppiksellä (Hawaijilla) ja ostaneet edes yhden paikallisen kielisen kirjan. Puolassa pikkulasten kirja ei maksanut kuin muutaman kymmenen senttiä ja Hawaijilla kirja maksoi suurinpiirtein taalan eli alle euron. Tulevaisuus näyttää sitten, miten tässä käy! Toivottavasti saa isänsä kielipään, eikä minun!

Samaa poistomyyntiniksiä käyttää minun siskoni. Hänen lapsensa ollessa nuoria hänen kaupungissaan joku kauppa oli sulkemassa ovensa ja siellä oli lelujen poistomyynti. Hän osti sieltä jemmaan, ellen väärin muista, ihan muutamaksi vuodeksi, ison legopaketin ja antoi sen lapsille sitten kun ikärajat antoivat siihen periksi. Pitkän tähtäimen suunnitelma, jossa tiedettiin, mitä tulevaisuudessa tarvittiin ja "kun halvalla saatiin". Sanomattakin selvää, että isosiskoni on idolini! 

Itse tehden

Vanha klassikko. Aina säästää, kun itse tekee. Netti on pullollaan ohjeita kestovaippojen, kestoliivisuojusten ja kaukalopussien tekoon ja paljon muuta. Itselläni isoin ongelma on ompelukoneen puute, joten en nähnyt tarpeelliseksi ostaa hyvää ompelukonetta, jotta olisin päässyt ompelemaan itselleni muutaman sentin kustantavat kestoliivinsuojat. Tossut ja vauvaviltin toki virkkasin, se kun on enemmän omaa alaani. Vielä erityiskiitoksena haluan kiittää työkaveri Heidiä ihanista pienistä villasukista, jotka hän neuloi meidän pikku viikarille!

Mitä muuta voi tehdä lapselle? Tuunata vanhat lakanat pinnasängyn lakanoiksi, tuunata äitiyspakkauksen nätiksi pediksi, askarrella itse tutinpidikkeet, neuloa / virkata / ommella vaikka kaikki vaatteet, tuunata vanhoista vaahtomuovipatjoista pinnasänkyyn sopivat patjat, pilkkoa vanhat peitot pinnasänkyyn sopiviksi sijauspatjoiksi... Melkeinpä mitä tahansa.

Äitiyspakkaus

Paras vinkki muille tarkan budjetin äideille on yksinkertaisesti äitiyspakkaus. Siinä tulee tietyn koon vaatteita kiitettävästi samoin kuin hygieniatarvikkeita, joten siinä säästää jo jonkin verran, unohtamatta sitä legendaarisinta nukkumapaikkaa lapselle. Paketissa tulee yhteensä noin 50 tuotetta.  Paketin voi ottaa myös toki rahana, jolloin saa 140 euroa, mutta arvioiden mukaan paketin todellinen arvo on kaksin tai jopa kolminkertainen siihen nähden.

Mistä olisin halunnut säästä?

Lääkärikuluissa. Raskausajan diabetes teki sen, että meillä piti käydä vähintään kerran kuukaudessa TAYSilla äitiyspoliklinikalla. Sillä ei ollut väliä, oliko kyseessä vain diabeteshoitajan tapaaminen, vai pääsimmekö samalla myös ultraan, tapaaminen maksoi joka kerta 32,10 €. Pihille ihmiselle tämä oli pahinta. Onneksi sentään lääke ei maksanut paljoa, viitisen euroa ja kunta antaa jakelukeskuksesta verensokerin mittaukseen välineet ja neulat diabeteskynään. Plus että kun oli ultra, pääsimme näkemään vauvan kehityksen. Nyt raskausviikolla 35 olemme käyneet yhteensä viidessä ultrassa, kerran kunnallisessa ja neljästi TAYSillä ja RV37 on seuraava ultra.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Sen, minkä olen tietyissä asioissa onnistunut säästäämään, olen onnistunut polttamaan toisaalla. Rattaat olivat loppupeleissä kalliimmat, kuin mitä olin alunperin budjetoinut uutena, mutta toisaalta ne olivat myös laadukkaammat, joten sinällänsä ei rahaa mennyt väärään osoitteeseen. Lisäksi turvakaukalossa säästin mukavasti. Olin budjetoinut siihen uutena 250 euroa ja käytettynä 100 euroa, mutta sain sen ostettua 35 eurolla tori.fi:stä.

Samoin kestovaipoissa on tullut tehtyä löytöjä ja säästöjä. Tosin löydöt ovat olleet tiukoissa, koska paikoitellen hinnat ovat olleet korkealla kirpputoreillakin, mutta ne mitä on löydetty, ovat olleet erittäin edukkaita.

Syöttötuoli oli taas asia, josta keskusteltiin yllättävän paljon kotona. Minulle mieluinen syöttötuoli (IKEAn Blåmes) olisi maksanut uutena 49,95 ja olin katsellut sitä myös Tori.fi:stä, jolloin se olisi maksanut 20-35 euroa. Meillä ei vain kauneuskäsitykset ihan osuneet kohdilleen Murun kanssa tässä asiassa ja päädyimme sitten ostamaan tuolin, joka kyllä kieltämättä on vielä kauniimpi ja paljon monipuolisempi ja pitkäikäisempi, mutta valitettavasti myös paljon kalliimpi, yli kolme kertaa kalliimpi. Päädyimme Stokken Steps- tuoliin, joka vielä kaiken lisäksi on hyvin hankala löytää käytettynäkään kohtuuhinnalla. Niiden muutaman käytetyn ja uutena ostetun erotus hinnassa ei ollut kuin muutama kymmenen euroa, joten päädyimme ostamaan sen uutena. Samalla sitten innostuin myös yhteensopivan sitterin kanssa, joka tuli paljon kalliimmaksi kuin mitä olin aikonut maksaa. Näin kirpputoreilla ja lastenkirppiksillä sittereitä noin 10 euron hintaan, mutta Stokken Steps -tuoliin sopiva sitteri maksoi peräti 160 euroa, joten Siinä tuli maksettua 16 -kertainen hinta budjetoituun.

Vaikkakin muutamiin kohtiin meni enemmän kuin halusin, olen silti ylpeä, että olen säästänyt aika paljon alkuperäisiin laskelmiin verrattuna. Jos laskee, paljonko kaikki vaatteet, sängyt, rattaat jne olisivat maksaneet uutena, olisin joutunut pistämään kehiin jo noin 4500 euroa. Nyt, uuden (ylihintaisen) syöttötuolin ja suunnitelmia kalliimpien rattaiden kanssa hankinnat ovat maksaneet yhteensä 1026 euroa ja aikalailla kaikki kalleimmat hankinnat on tehty. Enää pitää ostaa patja, vanna (ellei joku tuttu ehdi sitä vielä lahjoittaa), kenties vielä hiukan kestovaippoja, että varmasti on kiertoon tarpeeksi ja turvakaukaloon kaukalo/lämpöpussi, kustannukset yhteensä kahdelta ensimmäiseltä 15 euroa, lämpöpussi 20-40 euroa. Kertakäyttövaippojakin on ostettu varalta jo jemmaan, kun on tarjouksia nähty marketeissa. 3500 euroa säästetty... ei paha. Toki vielä enemmänkin olisi voinut säästää, mutta.. menkööt.

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti oli samassa tilanteessa oleville vanhemmille hyödyllinen ja ensi kerralla sitten jotain ihan muuta!

- Jaana

Sattuman kauppa

Parhaat asiat tulevat aina niin yllättäen!

Tänään, vapaapäivän aamusella murun kanssa kävimme Anttilassa hakemassa meidän uudet valaisimet kotiin. Kävellessämme ohi keskustan Fidan, näin ikkunassa jotain, joka pysäytti: siinä oli kolme isoa sorvattua kynttilänjalkaa: yksi todella iso, punainen ja näyttävä, ihan OK sininen ja ujoin kaikista, ja edullisin. Suunnitelmat meni heti uusiksi: tulisi pieni stoppi Anttilaan menon suhteen: nämä on tsekattava. Katselin hintoja ja päivittelin: punainen oli 17 euroa, sininen oli 12 euroa ja ujoin, puunvärinen, oli 6 euroa. Pitkään pohdittuani olin jo ottamassa puunväristä mukaan, koska kaikki muut oli aivan liian kaukana minun kipurajasta, mutta muru alkoi haastaa: tuonko otat?

Hetken vielä vertailtuamme ja keskusteltuamme, tulin siihen tulokseen, että satsataan nyt vielä vähän enemmän, että saa vähän näyttävämmän näköisen, isomman ja komeamman. 

Siinä se nyt nököttää kaveriensa keskellä. Koska sininen ei ole millään muotoa minun sisustamisen väri, ei ole ollut, ja todennäköisesti ei tule koskaan olemaankaan (tosin älä koskaan sano "ei koskaan" vai mitä ;D), tulee tämäkin kynttilänjalka vaihtamaan värinsä. Fidassa vielä kovasti puhuin mustasta spraymaalista, mutta nyt kun näen kynttilänjalan omassa paikassansa, näkisin jalan kuitenkin nyt valkoisena. Toisi sillä tavalla vähän tasapainoa muihin sorvattuihin kynttilänjalkoihini. 

Historiahan on vähän sama muillakin kynttilänjaloilla: sinisen vieressä oleva musta kynttilänjalka on kahdella eurolla ostettu Helsingistä kirpputorilta harjoitteluaikanani ja sen saaminen Kajaaniin oli oma lukunsa, kun se ei meinannut oikein matkalaukkuun sopia. Kaksi "kultaiseen vivahtavaa mustaa kynttilänjalkaa" ovat myöskin Kajaani -ajoilta. Yksi otti iskuja jo muutama vuosi sitten, kun en huomannut katsoa kynttilänpalotilannetta ja kuppi ehti syttyä tuleen... Nyyh. Mutta jospa se on nyt korvattu oikein korkojen kera!

Mutta nyt, oikein ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

- Jaana

Kirjahyllyn kehitys

Ihana!! Viimein asiat alkavat mennä eteenpäin!!

Kotona on nähnyt ilmiselvästi Domino- efektin asioiden etenemisessä. Kun ei ole paikkaa, minne laittaa tavaroita, ei voi purkaa laatikoita. Kun laatikoita ei voi purkaa, ei pääse eroon luonnollisestikaan niistä. Kun laatikoista ei pääse eroon, ne alkavat kertyä nurkkiin ja se alkaa vähitellen sapettaa. Nyt ei sapeta enää! 

Tämähän oli meidän säilytystilanne elokuussa:

Olimme keksineet, miten ratkaisemme säilytystilan puutteen hyvin erikoisen muotoisella seinällä, mutta koska akuutti rahapula on aina läsnä, emme voineet vain ostaa  koko Bestå -kirjahyllyä kerralla, vaan ostimme siihen aina pätkän lisää, kun rahaa liikeni. 

Mukana oli ongelmiakin: yhdessä vaiheessa luulin muka muistavani, mitä paloja piti ostaa (ilman muistilappua liikenteessä...), mutta enpäs muistanutkaan. Asia selvisi vasta kotona, kun aloin kasaamaan ostamaamme pätkää. Hommat seisoivat taas. Lopulta pari päivää sitten totesimme, ettei tästä nyt vain tule mitään, pakko meidän on saada kaappi ja uhrasimme vielä muutaman kympin reissurahoistamme, että saimme viimeiset palaset kotiin. 

Kuinkas kävikään, kaupassa selvisi, että yksi pala, jota olisimme todella tarvinneet, on poistunut valikoimista, eikä sitä tule enää. No mahtava! Pari palaa, jota olisimme tarvinneet, olisi maksanut vähän vähemmän kuin neljä pienempää palaa, joista  saisimme kuitenkin rakennettua saman puuttuvaan palan. Eikun vähän enemmän vielä kuvetta kaivamaan. Mutta...

Nyt se on siinä! Meidän todellinen Bestå - IKEA Hackers - tee se  itse - viritelmä! Ovet tosin vielä puuttuu, ihan kaikkea ei siltikään raaskittu vielä ostaa, mutta runko on jo kasassa. Ja se väärä pala, joka ostettiin... Se on kaapin päällä. Alun perin suunnittelimme laittavamme sinne jotakin, mutta sitten muutimme suunnitelmamme, mutta nyt me sitten laitettiinkin se sinne, vähän niin kuin kohtalon ivana. 

Seinähän oli todella haastava. Siinä on leveämpää kohtaa alhaalla sekä ylhäällä ja keskellä vähän leveämpää. Edestä päinkin katsottuna seinä on ensin vähän leveämpi, mutta noin kahden metrin korkeudessa se kapenee levikkeen takia. Levikkeiden takia ei ihan voinut jatkaa samalla mitotuksella lattiasta kattoon, joten yläosa on vähän porrastetumpi. 

Koska halusimme pitää lattiatilan mahdollisimman avarana, päätimme tehdä kaikkea painovoimaa vastaisesti kirjahyllyn niin, että alla on 20 cm syvää Bestå -hyllyä ja korokkeen yläpuolella 40 cm syvää Beståta. Ystävämme "Apumies - Mika" ehdotti hyllykön tukemista lankulla ja ankkureilla ja näinhän me sen teimmekin, kiitos vain Mikalle kaikesta! Ideahan oli loistava, päästiin vain kolmella reiän poraamisella, vuokraisäntä on myös varmasti tyytyväinen tähän ratkaisuun. 

Koska sitten joskus kaukana talvella kaappiin tulee myös ovet, laitoin illalla vielä muutaman kulmaraudan kaatumista estämään, pitää vielä miettiä/kokeilla, pitäisikö jotenkin ylhäällekin viritellä jonkinsorttinen tuki. 

Illalla alkoi kotona varsinainen kuhina, kun viimeinkin päästiin laittamaan tavarat paikalleen ja muru pääsi avaamaan tuoppeja papereista. Pahalta  vain näyttää, että vaikka kirjahylly on ihana ja iso, tila loppui silti kesken, kun laatikoita jäi vielä pyörimään nurkkiin... Tosin osa on menossa vielä kirpputorille (kaikki alapuolella olevassa kuvassa taustalla näkyvät laatikot ovat sinne menossa...) ja osa odottaa sitä  minun suurta haavettani: toimistokaappia! Lopuista ei sitten ole hajuakaan, minne ne saadaan vielä laitettua. Vielä on paljon elokuvia vailla paikkaa, kirjat etsivät paikkaansa, kesälomamuistot pyörivät vielä laatikoissa... Mutta jospa ne vähitellen paikoillensa löytävät. 

Alhaalle, missä on lehtikotelot ja valkoiset laatikot, ajattelimme laittaa samanlaiset valkoiset korkeakiiltoiset ovet kuin olohuoneen TV-tasossa. Murusen tuopit pääsevät taas komeasti lasiovien taakse, ja jos me vielä jonkinlainen valo viritellään hyllyjen väliin, jotta ne pääsisivät oikein komeasti sieltä esille. Kaapin päällä olevaan hyllyyn me laitamme samat korkeakiiltoiset ovet, jotta sinne voi piilottaa lisää "ei niin nättejä" tavaroita. 

(Olohuoneen Bestå -TV-taso korkeakiiltoisilla ovilla)

Olen niin ylpeä tuosta!! Mielestäni se on hieno, vaikka se ei ole vielä edes valmis!! Kunpa se lottovoitto tulisi kohdalleen, saisi kauniin kodin heti! 

Ihanaa, järjestyksellistä maanantaita kaikille!

- Jaana

50 shades of Gray IKEAssa

Minä ihan totaalisesti hullaannuin vähän aikaa sitten IKEAssa asiakkaana kierrellessäni, kun siellä oli niin paljon mukavia valko-harmaa-musta sävyjä ryhditettynä hiukan puulla, etten voinut hillitä itseäni. Puhelin täyttyi hyvin nopeasti erilaisista ideoista ja kuvista.

Tämä oli yksi Ideoi ja sisusta -idea,johon ihastuin. Kellon palat ovat oikeasti mustan, valkoisenja harmaan lisäksi punainen, keltainen ja vihreä. Nyt palat oli päällystetty harmaalla lahjapaperilla, joten siitähän tuli heti harmaasävyiseen asuntoon sopiva. Ihana idea!

Taalainmaanhevoset: Jaana tahtoo!

Koska edelleen on menossa "katsoa saa, muttei ostaa"  -kuukausi, pitää siis vain jatkaa haaveilua  ja haaveilla sisustamisesta kesälomamatkan jälkeen. 

Nyt, oikein mukavaa syyskuun viimeistä. Sinne vilahti sekin kuukausi... minne nämä päivät oikein häviää? Ja paljastetaan sen verran huomisesta, että huomenna on vuorossa kyläily reissu työkaverin kauniissa kodissa.. kaikki huomenna uudestaan vilkaisemaan, miten Anna on kotinsa laittanut! ;D

Briefly in English: 

IKEA had, once again, lots of nice things in shades of gray and black. Shame that my upcoming summer holiday puts limits to my spending. I just have to wait... again. 

- Jaana

Juoppohullun päiväkirja...?

Nyt löytyi todella vanha tallennettu keskeneräinen bloggaus. Pistetäänhän tulille näin syksyn kunniaksi!

"Liköörin valmistus on jotenkin... vastenmielisen mielenkiintoista. Jännityksellä aina teen uuden pullon vihaten kuitenkin vodkan hajua aivan valtavasti. Pelkkä haju saa minut pahoinvointiseksi. Vanhan, jo tyhjetyneen pullon tilalle valmistin uuden raparperiliköörin tekeytymään. Pari viikkoa, niin se on valmis ja muutama kuukausi siitä eteenpäin, se olisi kuulemma vielä parempaa."

Syksyn alla vielä sanottakoon, että tämähän onnistuisi vaikka pihlajanmarjoista, niitä näyttää nyt olevan todella paljon tarjolla. 

Näinkin nostalgisessa hengessä, suoraan silloin aikoinaan Kainuunkadulta, mukavaa keskiviikkoa kaikille!

- Jaana

Monisäikeinen syyskuu

Onpas taas pitänyt häipäkkää. Tunteja on tullut ihan liian paljon töissä, mutta minkäs teet, kun flunssakausi päätti iskeä juuri nyt. Vapaapäivät ovat olleet harvassa, ja kun sellainen on viimein kohdalle koittanut, on sekin ollut "työpäivä" muiden joukossa: päätimme, ettemme enää pidä kahta varastokoppia Cityvarastolla ja olemme alkaneet tohinalla siirtämään tavaroita kämppään. Sisustusbudjetti kuitenkin loppui kesken ja emme ole pystyneet ostamaan loppua kirjahyllyä, jota alkaisimme kaivata hyvin kovasti juuri nyt, koska kaikki jäljellä olevat laatikot ovat tavaroita, jotka pitäisi saada hyllyyn tai laatikkoon. Vähän niin kuin pattitilanne. Ärsyttävää.

Jos en pysty hallitsemaan elämässäni tavarapaljoutta, voin yrittää hallita muita asioita: Yritän jatkaa maailmanparantamista toisella tapaa. Ilmottauduin kiusallanikin, testatakseni omaa venymiskykyä,
1) Ei uusia vaatteita vuoteen - ja
2) muoviton syyskuu -haasteeseen. (Muovittomasta syyskuusta lisää tietoa täältä: http://www.city.fi/yhteiskunta/muoviton+syyskuu+tulee+oletko+valmis/8167
Itsellä alkanut hyvin, olkalaukussa kulkee aina ylimääräinen kauppakassi mukana, joten ylimääräisten muovikassien hamstraamiselta olemme säästyneet.)

Samalla ajattelimme murun kanssa järjestää myös oman Synkkä Syyskuu -haasteen. Kun kaksi aikuista muuttaa yhteen, kaikkea, mitä ihminen voi tarvita, on yhtäkkiä tuplakappaleittain. Meidän tapauksessa tämä tarkoittaa kuivaruokaa: mausteita, jauhoja, pastoja, säilykkeitä... Suolapurkkeja meillä todellakin oli yli kymmenen. Päätimme, että nyt on aika vajuuttaa myös kuivakaappeja, joten pyrimme seuraavaan palkkapäivään mennessä tuhlaamaan mahdollisimman vähän rahaa ruokaan, katsomme, mitä kaapeista saa aikaiseksi ja käymme kaupasta ostamassa vain olennaisen. Emme kuitenkaan ihan halua mennä takaisin opiskelija-ajalle, jossa tätä tuli tehtyä hyvinkin usein, vaan pikemminkin "aikuisversio" siitä. Ensimmäisenä päivänä haaste alkoikin hyvin: kaapin antimista sai tuorejuustoa ja kermaa ostamalla Guinness -kakun, tosin ei Guinnessillä vaan jollain paljon laimeammalla versiolla siitä, mut suut saatiin makeaksi kuitenkin! (Oluttakin kun meillä jostain kumman syystä löytyy paljon ;D). Herkkua sitten maisteltiin samalla kun Ratinan rannassa vietettiin Venetsialaisia.

Pari päivää sitten leivoin vielä tuoretta Ciabatta -leipää. Itse oikaisin vähän yhdessä vaiheessa ja sen kyllä huomasi, mutta muru ei onneksi ole valittanut. Ensi kerralla ei sitten enää oikaista, vaan annetaan taikinan turvota sen vaatimat kolme tuntia.

Parhaiten kuitenkin kaikista onnistui Kaurakeksit. Elämäni ensimmäiset kaurakeksit eivät välttämättä menneet ihan nappiin, mutta todella hyviä siitä huolimatta. Näitä on tehtävä uudestaan!

Syyskuussa on tullut kyllä herkuteltua vaikka on nuukakuukausi menossa. Saa nähdä, mitä sitä esimerkiksi lime Jello -hyytelöaineksista saa aikaiseksi. =D

Ihanaa Keskiviikon jatkoa kaikille. Huomenna torstai. Mahtavaa! Kohta pääsee viettämään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan vapaata viikonloppua. Mahtista!

Hyvää yötä!

- Jaana

Pieni vilkaisu käytävään

Komentoora kysyi eilen, pääseekö vilkaisemaan jotain muuta kuin sohvaa. Vielä eilen vastaus oli "ei ole mitään muuta  nähtävää kuin sohva", mutta hetki kommentin jälkeen tilanne oli jo muuttunut: käytävään oli ilmestynyt pätkä kirjahyllyä. 

Mikään ei hillitse sisustusintoa niin kuin ei-niin-mieluisa-yllätys palkkakuitissa. Palkkaa tulikin hiukan vähemmän kuin oletin, joten haaveet isosta kirjahyllystä kutistui pieneen palaseen. Pakko oli kuitenkin pätkä ostaa että saada tavaroita pois jaloista. Aluksi olin päättänyt, ettemme välttämättä osta yhtään, mutta kun vierailimme IKEAn löytönurkassa, jossa kuin tilauksesta, oli kaipaamamme korkeampi pätkä suunnittelemaamme hyllykköä, oli päätös sinetöity: jos nyt ihan pieni pätkä kuitenkin. 

Käytävässä on erikoinen syvennys, joka suorastaan huuti kirjahyllyä. Tosin edellisen vuokralaisen Expedit -hylly juuri samalla kohdalla saattoivat vaikuttaa ajatukseemme. Kun aloimme suunnitella kirjahyllyä ko. kohtaan, huomasimme vanhan ullakkoasunnon "ihanuudet": seinissä oli ulkonemia ja kapenemisia niin paljon, että normaalia kirjahyllyä siihen ei suoranaisesti olisi saanut sopimaan. Edessä oli tuskainen suunnittelu, kun yritimme kaikista mahdollisista järjestelmistä saada sopivan kokonaisuuden. Lopulta tulimme murusen kanssa siihen lopputulokseen, että rakennamme kirjahyllynkin Beståsta, aivan kuten TV-tasommekin. Ulkoneman takia alle laitetaan 20cm kapean hylly ja ylemmäksi 40cm osia. Jos joskus laajennamme kirjahyllyä vielä ylemmäs seuraavan ulkoneman kohdalle, tulee päälle uudestaan 20cm syvää hyllyä.

Onni onnittomuudessa oli tänään se, että Löytönurkassa oli juuri sellainen osa, mitä tarvitsimmekin: korkea ja syvä pätkä, sopivasti hyllyn kallein pätkä! Taidamme vierailla useasti tulevaisuudessa tuolla meidän löytönurkassa etsimässä loppuja osia ;D Alku on hyvä, enää pitää saada kaksi samanlaista pätkää rinnalle ja ovet. Lähipäivinä pitää käydä vielä vierailemassa rautakaupassa hakemassa kulmarautoja, jotta saamme hyllyköstä kestävän ja turvallisen. 

Pakko todeta sama kuin muru: tämähän oli ihan loistava idea! Hyvältä näyttää. Oletettavasti valmiina näyttää vielä paremmalta. Kun olemme saaneet loput hyllynpätkätkin paikalleen joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, laitamme hyllyn päähän vielä levyn, joka piilottaa rakennelman ja saa sen näyttämään tyylikkäämmältä. 

On tuo kasaaminen vaarallista. Tai ei oikeastaan kasaaminen, vaan laatikon avaaminen: pahvin aiheuttama paperihaava. auts. Onneksi oli lasten laastaria laittaa päälle, ei satu enää yhtään niin pahasti ;D

Nyt jos suuntaisin ihan muutamaksi tunniksi työmaalle ja sitten palaan takaisin viettämään "vapaapäivääni". Ihanaa tiistain jatkoa kaikille!

- Jaana

Kuuluisat 15 minuuttia.

Olipas herätys aamulla, kun kännykässä oli serkkutytön viesti: "Huomenta. Palauduttua pikkujouluista kotiin aamulla lehdenjakaja antoi savonsanomat käteen aamupiristykseksi. Komeilit kannessa. Piristi!"

Arvatkaapa vain tuliko kiire valmistautua uuteen päivään, että pääsisi äkkiä lähtemään, että pääsisi ostamaan päivän lehden, että pääsisi näkemään lopun viimein. Olin valmis viidessätoista minuutissa ja piti odottaa töihin menoa vielä tunti, ettei olisi tullut mentyä liian aikaisin. Vähän liian aikaisin kuitenkin lähdettyäni kiersin vielä postilaatikon kautta ja mikä onnen päivä, siellä oli oma kopio! Eikun takaisin kotiin lukemaan juttu! 

Kolme pientä porsasta, kaikki tottelivat nimeä Jaana, komeili sivuilla. Mahtavia kuvia oli kuvaaja Anu Mattila ottanut ja aivan ihanan jutun oli toimittaja  Pirjo Tiihonen ottanut. Niille, jotka eivät pääse Savon Sanomia lukemaan, alla "kiteytys" eli kuvat lehdestä. Isälle lähtee oma lehti postissa lähipäivinä ;D

Mutta ei kait sitä laakereille jäädä lepäämään, vaan uutta työpäivää kohti. Ihanaa torstaita kaikille lukijoille ja kaikille uusille vierailijoille: ihana kun kävit!

- Jaana

Vielä muutama "kulissien takana" oleva kuva. 

Lisää kuvia kattauksesta täältä

Glögijuustokakun resepti täältä

Puolukkakuppikukon resepti täältä

Eteinen edistyy

Minun remonttitahtini ei ole ollut päätä huimaava, ei johtuen siitä, ettenkö olisi osannut tai viitsinyt, vaan pikemminkin kolmannen osapuolen takia. Viimein ajattelin, että en anna kolmannen osapuolen enää häiritä nykyistä elämistäni. En anna oman elämäni olla sekasotkussa vain sen takia, että muut niin haluavat. Siispä jatkan elämäni siistimistä kaikesta ylimääräisestä ja rakennan tulevaisuudestani ja kodistani sellaista, jossa minä viihdyn. Kuitenkin minä taidan olla oman elämäni pääroolin vetäjä, toivon mukaan ainakin. 

Vuosi sitten, keväällä 2012, eteiseni näytti tältä. 

Iki-ihanat tummanruskeat muovilistat, keltainen lattiamatto, sotkuisuutta lisäävä avonaulakko... Eteinen ei todellakaan houkutellut tulemaan sisään, vaan pikemminkin kannusti kääntymään niiltä paikoiltaan takaisin. Lisäksi muuttokuorma ja remonttitarvikkeet eteisessä ei rauhoittanut maisemaa mitenkään. 

Tahti oli rauhallinen ja hissukseen asiat eteni. Jossakin vaiheessa naulakko lähti seinästä ja laminaattia tuotiin jo kotiin. 

Jossain vaiheessa vuotta viimein tartuin pensseliin ja maalasin yhden seinän mustaksi, laitoin koukut seinään ja yhden mustavalkoisen kuvakollaasin. Eteisremppa eteni yhden kokonaisen askeleen, WOW!

Kun muru tuli jouluna käymään Kuopiossa, pääsin taas vähän shoppailemaan. En viitsi millään bussiin alkaa raahaamaan mitään vähänkään isompaa, koska loppuvaiheessa joudun raahaamaan niitä vielä puoli kilometriä jalan, joten olin innoissani kun sain "kyydin" kuljettamana ostoksiani. Mukaan lähti hylly kannakkeilla, viimeinkin sain hattuhyllyn!

Tammikuu 2013

(Voin kuvitella taas jonkun marmattavan makuuhuoneen ovesta näkyvästä petaamattomasta pedistä ja lattialla olevasta päiväpeitosta, mutta mä en välitä.) Kun remontti oli taas päässyt pykälän eteenpäin, ajattelin jatkaa sitä sitten ihan urakalla. Seuraavana iltana iskin lattian kimppuun. Valitettavasti solumuovi oli loppunut, en millään jaksanut odottaa enää seuraavan kerran kyydin saapumista, laminoin ihan ilman. Jos on kylmä ja kolisee, oma on häpeeni. 

Innostus ei loppunut kesken lauantaina, vaan aika. Tuli nukkumaan meno aika, ja töihin lähtö ja töistä piti lähteä suoraan sitten Helsinkiin. Täällä sitä taas ollaan. Toivottavasti innostusta on jäljellä vielä takaisin kotiin päästessä tehdä tuo lattia loppuun, ettei se enää veny. 

Remonttia tehdessäni aloin miettimään asunnostani löytyviä värejä. Epäilen vahvasti, että talonyhtiö oli palkannut 5-vuotiaan valitsemaan pintamateriaalit, kun eteisessä on keltainen matto ja kylppäri on sisustettu vihreällä. Enää vaaleanpunainen yksisarvinen puuttuu takapihalta.. Ai näitä menneiden vuosikymmenien värimuotia, HUH!

On se hassua, miten iso vaikutus yhdellä pinnalla on. Vaikkei minulla suoranaisesti ollut aihetta vessaan, monta kertaa ramppasin makkarista kylppäriin vain että sain ihastella upeata lattiaa. 

Mutta on vielä työtä jäljellä. Seuraavaksi pitäisi saada lattia loppuun, loput muovilistat hakattua pois ja uudet listat laitettua paikalleen. Uudet sisäovetkaan ei olisi ihan mahdoton idea. Ja sitten tietysti on tuo sisustamispuoli. Joku musta matto (räsymatto?) voisi olla tuohon lattialle kiva, ja penkki pitää saada, jotta saa kengät laittaa aina mukavasti jalkaan. Pari paikkaa olisi myös peilillekin. 

Kyllä tämä alkaa kohta puoliin kodilta tuntumaan. Pikkueteisen remontoin aikaisemmin ja edelleen tykkään siitä. Olen vain suunnitellut tuohon valkoisen kaapin tilalle pientä lipastoa, töissä näyttäisi olevan Kullen -lipasto myytävänä, joka olisi mustanruskea ja juuri tasan 70 senttinen, kuten tuo tilakin. Sen, onko edes mahdollista sovittaa sitä tuohon, on eri asia. Sitä pitää vielä vähän tuumailla. 

Täytyy sanoa, että olen kyllä ylpeä itsestäni. Hitaastihan tämä etenee, mutta se, mitä aikaan saadaan, miellyttää kyllä asujansa silmää ja muulla ei varmaan ole hirvittävästi väliä. 

Mutta nyt, tämä tyttö jatkaa tekemänsä nakkikeiton syöntiä. Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille mukana kulkeville lukijoille, satunnaisille kävijöille ja ihanille tutuille. 

- Jaana