ISO pieni Mies (eli synnytyskertomus)

Haluan varoittaa heti etukäteen: oheinen postaus pitää sisällään synnytyskertomuksen eli aika yksityiskohtaisia tarinoita synnytyssalista. Jos et halua saada liikaa informaatiota, voit selata vain kuvat. Ne ovat paljon nätimpiä. 

17.2.2016 kello 4.06 se tapahtui. Meidän pikku prinssi tuli elämäämme. Elämämme on lopullisesti mullistunut. Se ei ihan tuoksu pikkuvauvalle, enemmänkin puklulle ja kakkavaipalle, mutta se on silti ihanaa. 

Kuva otettu 16. helmikuuta kello 16.15 eli vajaa 12 tuntia ennen pikkujätkän syntymää. Voisi siis sanoa, että minä isoimmillani. Tai ainakin viimeisimmilläni. 

15. päivä, päivä ennen laskettua aikaa, meillä oli vielä yksi lääkärintarkastus, jossa keskustelimme synnytyksen käynnistämisestä, johtuen raskausdiabeteksestä sekä Muikun isosta koosta. Aika oli sovittu 18. päiväksi kello 8.30. Minua oli koko 15. päivän supistellut 6-60 minuutin välillä ja diabeteshoitaja epäili että alan ihan töitä tehdä lapsen kanssa siinä ja siellä. Noh, kotiin päästiin vielä, ei alettu synnyttelemään siinä. 15. ja 16. päivän välisen yön supisteli minulta kysyttäessä koko ajan, todellisuus oli, että saattoihan siellä niitä välejä olla, mutta sain kerrankin nukuttua sen verran hyvin, ettei supistelutkaan haitanneet unta. 

Lasketuna päivänä 16. päivä lähetin murun vielä töihin ja lupasin ilmoitella, kun hänen pitäisi tulla kotiin. Vähä vähältä supistukset alkoivat tulla tiheämmin. Lopulta murun pomo lähetti murun kotiin katsomaan minua ja aika alkoi olla aika sopiva. En uskaltanut ottaa kotona mitään kipulääkkeitä supisteluihin ja vähitellen alkoi olla aika tuskanen olo. Lähetin murun vielä hakemaan itselleen ruokaa ennen synnärille menoa. Saavuimme synnärille viideltä iltapäivällä ja tutkimuksen jälkeen todettiin, että kohdunkaula oli jo hävinnyt ja kohdunsuu oli auki pari senttiä. Jäimme siis työstämään kaveria vielä hetkeksi odotustilaan. 

Illan aikana alkoi supistukset tulla aika kivuliaiksi ja sain särkylääkettä, mutta se oli kyllä huono veto. Oksensin kaiken nauttimani pihalle samantien. Siinä sitten maattiin tehotarkkailuhuoneessa ja muru antoi koko ajan uutta oksennuspussia minulle. 

Vähitellen aika alkoi olla kypsä synnytysosastolle siirtoon ja aloimme pakertamaan. Paras hetki koko jutussa oli ensimmäinen epiduraali puolen yön aikaan. Mihinkään ei sattunut, en oksentanut, pysyin hiukan keskittymään käsillä olevaan tilanteeseen. Hermot olikin jo mennyt ilokaasun kanssa, se oli mielestäni ihan täys vitsi, koska se ei tuntunut vievän kipua pois, piti yrittää keskittyä niin supistuksiin kuin vetämään kaasua henkeen, ei vain tuonut minulle sitä mitä olisin toivonut. Epiduraali sen sijaan jeesasi hyvin. 

Olin herännyt 16. päivä kello 4.30 ja päivän aikana olin pystynyt ottamaan vain lyhyitä nokosia supistusten välissä, joten puolen yön aikaan alkoi olla jo todella väsynyt olo. Jossain vaiheessa annettiin toinenkin epiduraali, joka aiheutti saman kuin ensimmäinen kipulääke: oksentamisen. Siinä sitten ponnistusten välissä oksensin. Söi voimia todella kovin. Minulle annettiin yön aikana myös lääkettä pahoinvointiin, jotta pystyi keskittymään itse päätapahtumaan. 

Lopulta noin puoli neljältä seuraavana aamuna olimme loppusuoralla. Olin todella väsynyt, vuorokausi hereillä oloa takana. Jos joku olisi sanonut, että tulisin nukahtelemaan synnytyspöydällä, olisin sanonut, että älä höpise, mutta niin siinä vain kävi. Toinen epiduraali vei sen verran kipua pois, että pystyin rentoutumaan hetkittäin (siis silloin kun en oksentanut) ja supistusten välissä nappasin aina mikronokoset. Kun lapsivedet eivät olleet vieläkään menneet, kätilö alkoi suunnittelemaan kalvon puhkaisua puoli kahden aikaan aamuyöllä, minulle iski juuri paha olo, aloin oksentaa ja samalla puhkesi myös kalvo. Kaikki pihalle samalla kertaa. Loppujen lopuksi viimein tajusin, miten kovasti minun pitää ponnistaa, että saan kaverin pihalle ja 4.06 pikkukaveri tuli sitten maailmaan. Episiotomia piti tehdä ja sitä parannellaan vieläkin, pari viikkoa myöhemmin. Nyt onneksi voi jo istua suht hyvin eikä tarvitse kävellä kuin cowboy. Virallisesti synnytys oli kestänyt 13 tuntia 16 minuuttia (laskettu viimeisestä kerrasta, kun supistusten väli on ollut 10 minuuttia).

Supisteluiden väliä seurasin päivän aikana supistusten laskemiseen suunnittelulla ilmaisella kännykkä ohjelmalla, helpotti kätilölle ajan ilmoittamista. 

Isin nappaama kuva perheestänsä synnytyspediltä. Pikkumies noin 7 minuuttia vanhana. 

Siinä se sitten oli, meidän iso pieni mies: 4215 grammaa, pituutta 52 senttiä. Ei voittanut painokilpailussa isää (4400 grammaa) eikä äitiä (4700 grammaa), mutta pituudessa voitti kyllä äidin (48 senttiä), isälle hävisi neljällä sentillä. 

Nakuilemassa mamman kanssa eli ihokontaktissa. 

Isän ja pojan erikoisuus: ruisku- ja pulloruokinta. Pääsee miehet "bondaamaan" heti alusta, kun on oma juttu.

Olen niin ylpeä minun kummastakin miehestä: pikkumies on niin mahdottoman reipas ja humoristinen, isi on taas niin mahtavasti kaikessa mukana, mitä tapahtuu. Äiti ei voi olla muuta kuin onnellinen mahtavasta perheestänsä. 

Sellanen on meidän uusin tulokas, iso pieni mies. Sydämeni on haljeta onnesta. 

- Jaana