Ateenan matka jatkuu

Jatketaas Ateenan matka loppuun, että päästään seuraavaan matkaan. Seuraava matka nimittäin tulee murulle ja minulle ensi viikolla, kun lähdemme torstaina kolmen viikon kesälomalle Amerikkoihin (jälleen, jos työkavereiltani kysytään ;D )

Edellisessä päivityksessä pääsimme siis Ateenasta Kreetalle. Jatkakaamme siis Kreetan ympärikiertoa. Oli ihan järkyttävän kylmä ja meri raivosi. 

Kreetallakin oli kulkukoiria, kuten Ateenassakin, mutta pieni eroavaisuus niissä oli. Ne ehkä oli enemmän aitoa kulkukoiria kuin Ateenan Plaka koirat, koska niillä ei ollut kaulapantoja ja osa ei ollut ihan yhtä rauhallisia kuin Plaka koirat, mutta minuahan se ei haitannut. Heti piti tehdä tuttavuutta yhden kanssa Heraklionissa. 

Helmikuisesta kylmyydestä kertoo myös se, että hiukan sisämaahan mentäessä, ei vielä edes kovin korkealle vuorelle, maassa oli lunta. Se siis rantalomasta. 

Kävimme tutustumassa Etelä-Kreetalla vanhan kaupungin, Fastosin, raunioihin, joihin oli samalla tutustumassa myös iso liuta armeijan miehiä.  

Vuorilta kohti meren rantaa. 

Toinen reitti takaisin Pohjois-Kreetalle oli vielä kylmempi kuin edellinen. Oli aivan valtavasti lunta ja jopa murunen, paras kuski, jonka tiedän, ajoi todella varovaisesti, koska emme tienneet, oliko alla kesä- vai kitkarenkaat.

Takaisin lumivapaisiin alueisiin, mutta tuulesta ei päästy eroon. 

Kun saavuimme Haniaan, oli ilmiselvästi sielläkin ollut kovemman luokan myrsky, kun satamastakin oli lähtenyt kivetykset pois. 

Hanialaisessa baarissa, Plakassa, otin yhden mielestäni onnistuneimmista kuvista. Ulkona todellakin oli inhottavan tuulista ja kylmää ja kun menimme erääseen pieneen, hyvin boheemiin baariin, oli siellä pieni koira, joka tuli ensin meitä katsomaan ja sitten meni lepäämään lämmityslaitteen eteen. 

Samanlaisen myrskyn elkeitä oli havaittavissa pitkin saaria. Jäljet muistutti hyvin pitkälle jonkinlaisia kovempia myrskyjä, mistä muualla nostettaisiin helposti isoja lehtiotsikoita, mutta meidän lukemista suomalaisista lehdistä emme nähneet mitään mainintaa. Ainoastaan BBC julkaisi pienen jutun erään englantilaisen kuollessa myskyssä Haniassa. 

Ilmeisesti tämä kaikki on aivan normaalia Kreetalla talvisin ja tämä väki nousee tästä, tekee töitä saadakseen saaren taas kesäksi turisteille sopivaan kuntoon. 

Lähtiessämme Kreetalta halusin tehdä vielä pyyteetöntä hyvää. Meillä oli jäänyt leipää yli ostoksistamme, joten pyynnöstäni etsimme kulkukoiran, jolle syötin leivän loput. 

Takaisin Ateenaan ja heti kuvaamaan Plaka koiria, jotka aika rennosti makasivat mukavassa auringon paisteessa. 

Kreikassa tuli syötyä kyllä hyvin. Sinällänsä sitä osasi hiukan odottaa, mutta kyllä siellä silti tuli mukavia yllätyksiä. 

Eräs, jota jäin kaipaamaan valtavasti, oli aito souvlaki. Ostimme eräästä pienestä grillikipsasta itsellemme lounaat, valitsin itselleni tuollaisen 1,20 euron souvlakin naudan lihalla ja voi taivas, että oli hyvää!! Uskomattoman hyvää. Pitaleipä, tsatsiki, marinoitu sipuli, tomaatti ja ransikset, yhdessä puhdas makuhemmottelu. WAU! Jos olisin tiennyt, että tämä on näin hyvää, olisin syönyt juuri tätä koko reissun ajan!!! En olisi edes kyllästynyt!

Kaikki kiva päättyi aikanaan ja meidän oli aika suunnata takaisin kotia kohti. Jälleen matka vei Istanbulin kautta ja tällä kertaa pääsimme maksaa tullin vaatiman 125 euroa viisumista, jotta voimme sanota käymeemme Turkissa. Olimme vielä varanneet hiukan paremman hotellin, josta ei saanut rahojakaan enää takaisin, joten pakko oli mennä. 

Hotelli oli todella luksus. Oli tervetulodrinkit, oli turkkilaisia herkkuja ja viimeisen päälle näkymät joelle. 

Illalla vielä suuntasimme Bosphorus -panimoon, toinen meistä juomaan ja toinen meistä syömään. Voitte arvailla vaikka kuvista, kumpi teki kumpaa ;D

Huh, nyt on käyty läpi Ateenan reissu. Eihän tuossa mennyt kuin kaksi kuukautta, hah! Ei kait siinä muu auta, kuin alkaa uudestaan pakkaamaan laukkuja seuraavaa reissua varten. 

Ai niin, joku kysyi joku aika sitten, mitä koirille kuuluu. Valitettavasti moni on siirtynyt jo ajasta ikäisyyteen. Enni eli pitkän elämän, Enni taisi siirtyä ajasta ikäisyyteen viime jouluna, muistaakseni 14 vuoden iässä. Santtukin on valitettavasti nukkunut pois muistaakseni liki vuosi sitten, ilmeisesti jonkinlaisia hermorataongelmia tuli, jalat eivät enää kantaneet. Tämä on asia, joka surettaa minua, koska melkein tiedän, mistä se johtuu. Uskoimme puhelinpäivystävän eläinlääkärin neuvoa ja se saattoi kostautua sillä, että Santun jalat eivät enää kantaneet. Tämä surettaa minua kaikista eniten. Ellistä en ole kuullut, mutta muistaakseni Perhossa asuu. Viimeksi kun olen kuvia nähnyt, hän on laihtunut aivan valtavasti (siis normaaliin painoon) ja on kodissa, joka saa kulutettua hänen valtavan energian ja hellyyden kipeyden. Onneksi niin. Elviira -kissa on taas Kuhmossa vanhassa koulussa hiiren metsästäjänä ja on kuulemma taas vastapainoksi lihonut valtavasti. Taitaa hiiriä siis riittää paljonkin. Meillä ei edelleenkään ole tullut lemmikkieläimiä allergian takia, joka kostautuu siinä, että saatan murulle joskus lässyttää kuin koiralle ja rapsuttaa korvan takaa. Jokaisellahan meillä on taakkamme kannettavana. 

Jotona sisustuksessa ei ole paljoa muutosta tapahtunut, ainoastaan olen viimein saanut itselleni oman toimistokaapin, mutta sekään ei mennyt niin kuin suunnittelin, mutta jospa siitä joku kerta vähän enemmän. 

Nyt ihanaa viikonlopua kaikille!

- Jaana