Ateenan kevät

Miten nopeasti aika meneekin? Mihin päivät häviää? Paljon on joulun jälkeen tapahtunut ja silti kun yrittää miettiä, miten kaiken kiteyttää, tuntuu ettei paljon mitään ole tapahunut. Uutena vuotena oli pienet uuden vuoden vastaanottajaiset, uutena vuotena perinteinen "aloitan laihdutuskuurin" -lupaukset, veljen 50-vuotisjuhlat.. Mutta ei oikein mitään speciaalia. Ainoa poikkeus oli jokavuotinen ystävänpäivänmatka, joka tällä kertaa suuntautui Kreikkaan. 

Tarkoituksemme oli lentää Helsingistä Istanbulin kautta Ateenaan. Istanbulista oli hotellihuoneet varattu, mutta jo passintarkastuksessa tuli pieniä ongelmia. Minä  menin edeltä passintarkastukseen ja passintarkastajan pienen huomautuksen jälkeen passin kestosta pääsin läpi. Murunen tuli seuraavana, mutta  hän ei päässytkään läpi. Hänen passinsa oli voimassa enää kolme kuukautta, kun Turkki vaatii kuuden kuukauden voimassaolo ajan. Turkkiin hän olisi päässyt, jos olisi lyönyt tiskiin 125 euroa. Ei kiitos. Päätimme siis yöpyä portilla 220. Niin kauaa emme kuitenkaan olisi ehtineet olla Istanbulissa, että olisi jäänyt harmittamaan. Aamulla olimme ainakin hyvissä ajoin kentällä odottamassa jatkolentoa. 

Muru oli onnistunut varaamaan meille hotellihuoneen todella hyvältä paikalta Ateenasta. Lentokentältä pääsi näppärästi metrolla Syntagma -aukiolle, josta oli pieni kävelymatka meidän hotellille. Hotellilla meillä oli kattohuoneisto, jonka vierellä oli kattoterassi. Sekä huoneesta että parvekkeelta oli mahtavat maisemat Akropolille ja Parthenon -temppelille. 

Ihastuin Ateenaan (ainakin keskustaan) kyllä samantien. Ihania pieniä katuja, ja kaikki tärkeimmät paikat tuntuivat olevan hyvin lähellä. Jos ei kävelymatkan päässä, niin sitten metrolla helposti lähestyttävissä. 

Kiinnitin heti huomiota Ateenassa kulkukoiriin. Ne vaikuttivat jotenkin hyvinvoivilta ja rentoutuneilta. Googleteltuani minulle selvisi, että koiria kutsutaan Pláka koiriksi keskustan Pláka-alueen mukaan. Kulkukoirat kerätään talteen ja niille pyritään löytämään koti. Jos koiraa ei haluta adoptoida, ja koira on kiltti ja rauhallinen, ympäristölleen turvallinen, koira rokotetaan ja leikataan ja palautetaan samalle alueelle, josta se on alunperin otettu kyytiin. Koirat ovat todella kilttejä ja makaavat jopa selällään keskellä vilkasta Syntagma -aukiota. Lisäksi koirat ovat todella viisaita. Ne odottavat suojatien edessä niin kauan, että ihminen ylittää sen, jolloin koirat seuraavat ihmistä ja suojatien jälkeen jatkavat matkaansa. Näin he ovat oppineet ylittämään vilkkaasti liikennöidyt kadut. 

Ateena oli jokseenkin erittäin mielenkiintoinen sekoitus hyvin, hyvin vanhaa kulttuuria ja uutta anarkiaa. Erittäin mielenkiintoinen, vaihtelevainen kaupunki. 

Akropoli -kukkulalta

Parthenon

Parasta kreikassa minulle oli ehdottomasti ruoka. En ole aikaisemmin ollut kreikkalaisen ruuan ystävä, yleensä saadaan vain omituista Moussakkaa, mutta kun pääsi paikanpäälle syömään tuoretta, oikeata kreikkalaista ruokaa, ei voinut olla pitämättä. Eniten jäi harmittamaan, että viimeisenä päivänä maistoin souvlakia ja rakastuin siihen. Siinä pikaruoka, joka pitäisi saada suomeen!

Ehdoton vierailupaikka, jossa jokaisen Ateenassa käyvän kannattaa vierailla on aivan ihana pieni "kykladista saaristokylää muistuttava Anafiótika" (suora siteeraus Wikipediasta). Tästä ihanasta pienestä kylästä Wikipedia kertoo myös seuraavaa:  

"Anafiótika (kreik. Αναφιώτικα) on pieni kaupunginosa Ateenassa Kreikassa. Se on osa Plákan vanhaa kaupunkia ja sijaitsee sen yläpuolella Akropoliin koillisrinteessä.

Kaupunginosa on syntynyt 1840-luvulla, kun Ateenaa alettiin rakentaa itsenäistyneen Kreikan pääkaupungiksi. Tuolloin tarvittiin paljon rakennusmiehiä, kuten kivityömiehiä ja puuseppiä, joista monet tulivat Kykladien saarilta. Rakennusmiehet rakensivat samalla itselleen omat talot Akropoliin rinteeseen. Alue oli vuonna 1834 julistettu suojelluksi arkeologiseksi alueeksi, mutta talot rakennettiin puolisalaa ja niin nopeasti, etteivät viranomaiset ehtineet puuttua rakentamiseen. Kaupunginosa on saanut nimensä Kykladeihin kuuluvasta Anáfin saaresta, josta ensimmäiset asukkaat tulivat.

Syntyhistoriansa vuoksi kaupunginosa muistuttaa ulkoisesti valkoiseksi kalkittuine taloineen ja mutkittelevine kujineen monella tavalla perinteistä kykladista saaristokylää. Alueella on kaksi vanhaa kirkkoa, Kallion Pyhän Yrjön (Ágios Geórgios tou Vráchou) ja Pyhän Simeonin (Ágios Symeón) kirkot, jotka nekin uudelleenrakennettiin kykladisten kirkkojen tyyliin kaupunginosan rakentamisen yhteydessä.

1920-luvulla alueelle muutti myös Vähästä-Aasiasta saapuneita pakolaisia. 1950-luvulla osa alueesta purettiin arkeologisten kaivausten alta, ja 1970-luvulla alueella suoritettiin laajoja pakkolunastuksia. Nykyään taloja on jäljellä noin 45 ja alue on suojeltu. Alueen kujilla ei ole nimiä, ja sen taloihin viitataan numeroilla (Anafiótika 1, Anafiótika 2 jne.)"

Muutaman Ateena-päivän jälkeen me lensimme Kreetalle katsastamaan maisemia. Tämä osuus jää tässä blogissa vähän kesken nyt, jatkan kuvankäsittelyitä jossain vaiheessa. Tässä vaiheessa voin sanoa Kreetasta sen verran, että ymmärrän, jos sinne ei mennä helmikuussa aurinkolomalle. Kun ajelimme vuoristossa, siellä oli lunta ja paljon. Rannikoillakin tuuli sen verran ja vieläpä kylmästi, ettei tehnyt mieli maata rantsulla. Mutta siitä sitten vähän myöhemmin lisää. 

Nyt taas alkaa työt kutsua sen verran, että pitkää alkaa siihen keskittymään. Mukavaa maanantaita kaikille ja tervetuloa kesäaikaan ;D

- Jaana