Ekologista elämää opettelemassa: Ruoka

Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka luin kirjan Ekovuosi Manhattanilla ja miten se sai minut ajattelemaan (Löysin myös dokumentin, jonka voi käydä katsomassa täällä). Sen seurauksena yritin varsinkin muuttaa omaa ruokatottumusta. Olen yrittänyt jo jonkun hetken muutenkin muuttaa omaa ruokatottumustani kaikkien näiden lihauutisointien takia. Ei, hevosenliha skandaali ei minua huolestuttanut, vaan pikemminkin uutisoinnit, miten kaupat, tavoitellessaan mahdollisimman pientä hävikkiä, hyödyntävät ja kierrättävät elintarvikkeita siihen asti, että se alkaa olla jo ihmiselle melkein, jos ei ihan vaarallista, niin ainakin epämukavaa ruokamyrkytysten muodossa.

Heti ensinnäkin haluan sanoa, että eilen tein ison työn. Olen tällä hetkellä pikalomalla Helsingissä ja eilen kävin lähikirjastossa kirjoittamassa matskua ekologisemmasta ruokailusta. Vietin kirjastossa pari tuntia ja kirjoitin ajatuksia ylös iPadilla ja nyt kun aloin katsoa, tuota tallennusta ei löydy mistään... mahtavaa. Yritän siis ulkoa muistella kaikkea mahtavaa mitä minä eilen opin.

Aloitin kesäkauden innoissani tekemällä itse leipää. En pidä hiivapohjaisista leivistä, joten erikoisuutenani oli siis teeleivät eli sconesit. Vähän aikaa niillä herkutellessani aloin huomata epämukavaa muodostumista vyötärölläni: vaalea jauho alkoi kostaantua hyvinkin nopeasti. Niinpä hain hiukan inspiraatiota karppauksen puolelta ja ajattelin vähentää (en kuitenkaan kokonaan luopua) vaaleita viljoja, sokeria ja perunaa. Lisäksi kun kauden herkut alkavat valmistua ajattelin panostaa enemmän kasviksiin. Eräs hetki keksinkin sen mahtavan idean, jolla pystyn tukemaan paikallisia maanviljelijöitä ja kannattamaan ekologista kehitystä, jättää jälkeni mahdollisimman vähän jätettä: menin Kuopion torille ostamaan paikallisten viljelijöiden tuotteita! Puhdasta, tuoretta ja mahdollisimman vähän pakattua. Ja olin oikeassa! Oli retiisinippuja, sipulinippuja, sipuleita, mansikoita, kirsikoita, raparperia.... Olin taivaissa! Innoissani ostin eräältä herttaisen näköiseltä rouvalta vaikka mitä! Ja mitä minä sain?

Mummo sujautti jokaikisen tuotteen omaan pussiinsa,... EIIII!!! Minä en ihan rehellisesti sanottuna uskonut, että "jätä jälkeesi mahdollisimman vähän jätettä" -ajattelutapa olisi näin mahdottoman vaikeata jopa torilta ostetuissa tuotteissa. Surukseni lisäksi vielä totesin, että minun on helpompi ostaa vähemmän pakattuja tuotteita Prismasta ja Citymarketista kuin torilta. Surullista mutta totta. Olen lisäksi ostanut itselleni kestokassin, johon voin pakata ostokseni ja se kulkee koko ajan mukana, mutta ei voi sanoa muuta, kuin että vanhat tavat kuolevat hitaasti. Silti tulee jotenkin tottuneesti otettua pieniä muovisia kasseja mukaan kaupasta. Paha Jaana, PAHA!

Ensimmäinen kokkailuyrityskin meni pieleen: tein tavallista salaattia. Kaalia, purjoa, retiisiä.. se oli niin hapanta, että se jäi marinoitumaan viikoksi jääkaappiini. Siinä vaiheessa, kun tavara uhkasi mennä vanhaksi, rohkaistuin kokeilemaan uusiksi ja päätin kokeilla jämäwokkia. Kaali suikaleiksi, sipulit, purjot, retiisit, kaikki pannulle tulemaan. Vähän mukaan valkosipulia. Suolaa, pippuria, sitruunapippuria.. Taivas, että oli hyvää! Tämä nousikin suoraan ekoruokani ykköseksi. Sitä en tiedä vain, että millä minä sitten ruokani maustan, jos jatkan tätä vain lähellä tuotettua linjaa ja pippuri loppuu... Se selviää sitten. Pitää varmaan alkaa ottamaan selvää, missä se pippuri tarkalleen kasvaa. =D

Suurin ongelma tällä hetkellä tässä "kokeilussa" on proteiinipuoli. Oli kyseessä sitten kala, liha tai juusto, se aina paketoidaan johonkin. En ole vielä törmännyt tapaan ostaa lihaa, jota ei käärittäisi johonkin. Hassua sinällänsä Päivi, kun mainitsit siitä lihatukusta, nimittäin juuri edeltävänä päivänä olin käynyt Savo-Karjalan lihassa ostamassa lihaa itselleni. Jokin aika sitten Iltalehdestä lukemani juttu vanhojen lihojen myynnistä karkotti minut aikalailla markettien lihahyllyistä. Kuitenkin se mikä harmittaa, on se, että tässä "lähilihaa" myyvässäkin liikkeessä lihat kääritään paperiin. Tietysti parempi sikäli, että paperiin, kuin että muovirasioihin, mutta silti se pikkuisen aina harmittaa. 

Eilen lukemastani "Kaikesta jää jälki" -kirjasta sai minut vielä hiukan ajattelemaan lihatuotteita pidemmälle. Kirja perusteli, että tuotantokarja on yksi ympäristöämme pahiten rasittavia tuotteita. Lehmät syö ruohoa, ne märehtivät, aiheuttavat metaania, aiheuttavat lantaa, niille pitää tuottaa rehua ja niistä saatavaa maitoa pitää säilyttää kylmässä ja tuotteita pitää kuskata kylmäautilla ja säilyttää kotonakin kylmässä. Sen takia kasvikset olisivat parempia. Ok, pystyn ymmärtämään tämän kannan. Riista, kuten porot, olisivat helpompi vaihtoehto, koska vaikka porot syövät ajoittain myös rehua, he hyödyntävät paljon muutakin luonnosta, kuormittavat vähemmän luontoa, paitsi silloin, jos porotokan omistaja joutuu autolla ajelemaan tokan perässä hakemaan lihaa. Siispä lähijärvestä ongittu kala olisi kaikista parhain vaihtoehto. Kala kuormittaa vähiten, eikä sille tarvitse kasvattaa rehua syötäväksi. Siksi kirja kehoittikin syömään enemmän kasviksia ja käyttämään lihan sijasta kalaa. Tuotantokarjaa voi olla ruokalistassa, mutta mielellään vähän. Nauta ja sikakin pitäisi mielellään korvata vielä siipikarjalla. 

En tiedä, miten syvälle aion sukeltaa tässä ekokokeilussa ruuan suhteen, fakta kuitenkin on se, että liha on hyvää, pidän siitä, pidän toki myös lohesta, en niinkään broilerista. Jos menen vaikka dietillä "kaikkea kohtuullisesti". Ja mieluummin Savo-Karjalan lihasta kuin markettien tiskiltä. 

Ja Murulle hyvä uutinen on se, että olutlasillinenrasittaa maapalloa vähemmän kuin lasillinen maitoa.

Vähän lisää aiheesta netin syövereistä

http://harakanpesassa.blogspot.fi/2011/10/lahiruokaa-vai-tehokasta-ruokaa.html

Ympäristövastuullisen ruokailijan ABC

• Osta peruselintarvikkeita ja kokkaa itse, niin vähennät tuotantoprosessin aiheuttamaa ympäristökuormaa.
• Suosi kasvispainoitteista lähiruokaa!
• Sienestä, marjasta ja kalasta itse, niin saat myös raitista ilmaa ja luontoelämyksiä.
• Suosi kotimaista luonnonkalaa!
• Harkitse ostkoksesi ja tee ne lähellä, niin vältyt turhilta heräteostoksilta ja autokuljetuksilta kaupasta kotiin.
• Vältä ylipakattuja tuotteja ja kertakäyttöpakkauksia!
• Suosi luomua, niin säästät ympäristöä väkilannoitteilta ja myrkyiltä.
• Suosi Reilun kaupan tuotteita!
• Suosi myös ympäristömerkittyjä kotitaloustuotteita!

Ja vegaaniliitto valaisi minua asiasta näin:

Vegaani: 

Elämäntapa, jossa vältetään kaikkia tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineksia tai joiden tuottamisessa on loukattu eläinten oikeuksia elämään, hyvinvointiin ja vapauteen. Vegaanit eivät siis syö mm. kananmunia, maitoa, lihaa, kalaa, hunajaa, liivatetta ja eläinperäisiä lisäaineita. Vegaanit syövät vihanneksia, juureksia, palkokasveja, viljatuotteita, sieniä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä. Vegaanit välttävät myöskin esim. nahkaa, villaa ja eläimillä testattuja tuotteita. Vegaanius on elämäntapa, jossa kaikki kulutusvalinnat harkitaan tarkasti, ei siis pelkästään ruokavalio. Täydellinen vegaanius on käytännössä vain ihanne, jota kohti vegaanit pyrkivät sitä koskaan lopullisesti saavuttamatta. Vegaani ei ole välttämättä aktiivinen eläinoikeustaistelija muuten kuin kulutusvalintojensa kautta. 

Lakto-ovovegetaristi: 

Ruoassa ei lihaa ja kalaa, mutta kylläkin maitotuotteita ja kananmunia.

Lakto-ovovegetaristi ei välttämättä harkitse muiden kuin elintarvikkeiden kulutusta.

Laktovegetaristi: 

Ruoassa ei kananmunia, lihaa ja kalaa, vain kasvikunnantuotteita ja maitotuotteita. Lakto- ja lakto-ovovegetaristit ovat kasvissyöjistä runsaslukuisimmat. Laktovegetaristikaan ei rajoita välttämättä muuta kuluttamistaan.

Pesko-lakto-ovo-vegetaristit syövät käytännössä sekä kalaa että muita eläinkunnan tuotteita paitsi lihaa. Heitä on 1,4 prosenttia Suomen väestöstä.

Semivegetaristit syövät vain harvoin lihaa tai kalaa. Semivegetaristeja kutsutaan myös fleksitaristeiksi tai pseudovegetaristeiksi. 

Fennovegaani:

Fennovegaani-sanaa on käytetty huomion kiinnittämiseksi siihen, miten voidaan muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa kehitetty vegaanius soveltaa Suomen oloihin ja käyttää enemmän lähialueilla tuotettuja kasviperäisiä tuotteita. 

Freegani: 

Tuotteiden koostumus ei ole freeganille tärkeintä, vaan niiden käyttämisen tai käyttämättä jättämisen ekologiset ja eettiset seurausvaikutukset. Freegani ei osta eläinperäisiä tuotteita, mutta voi hyödyntää sellaisia eläinperäisiä tuotteita, joiden kuluttaminen ei tue taloudellisesti eläinten riistoa ja joiden hyödyntäminen on ekologisesti järkevää. Freegani voi esimerkiksi syödä löytämiään eläinperäisiä ruokia, jotka menisivät muuten hukkaan, tai pukeutua löytämäänsä nahkatakkiin. Freegani ei ole siis välttämättä kasvissyöjä. 

Elävän ravinnon syöjä :

Elävän ravinnon syöjä noudattaa kokonaisvaltaista elämäntapaohjelmaa, jossa korostuu ihmisen oma vastuu terveyden ja elämänilon ylläpitämisestä. Hän noudattaa tuorekasvisruokavaliota, jonka tärkeimpiä periaatteita on, että ruokaa ei kuumenneta lainkaan ja vain tiettyjä ruoka-aineita yhdistetään samaan ateriaan. Ravinto valmistetaan pääasiassa liottamalla, idättämällä, versottamalla ja maitohapattamalla. Ruokavalio on hunajaa lukuunottamatta vegaaninen. Elävän ravinnon syöjä ei kuitenkaan tarkkaile välttämättä muuta kuluttamistaan. 

Fruitariaani:

Fruitariaani ei syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Fruitariaani suhtautuu kasveihinkin kunnioituksella ja antaa niiden elää koko elämänkulkunsa loppuun. Fruitariaani syö vain kasvien satoa, kuten hedelmiä, marjoja ja viljoja, joten hänen ruokavalionsa on samalla vegaaninen. Ruokavalioon kuuluvat myös eräiden vihannesten "hedelmät", kuten tomaatti, paprika, herne ja kurkku. Esimerkiksi juurekset eivät kuulu fruitariaanin ruokavalioon, koska niiden hyödyntäminen aiheuttaisi kasveille kuoleman. 

Makrobiootikko:

Makrobiootikko ei ole kasvissyöjä, sillä hän saattaa syödä esimerkiksi kalaa. Ruokavaliossa vältetään kuitenkin pääsääntöisesti eläinperäisiä aineksia. Ruoka-aineet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, edustavatko ne Jin- vai Jang-voimaa. Ateriat koostetaan näiden ryhmien väliseen tasapainoon pyrkien ja samalla paikalliset olosuhteet huomioiden. Keitetty vilja on makrobioottisen näkemyksen mukaan tasapainoisin ravinto ihmiselle. Se muodostaakin makrobioottisen ruokavalion perustan. Makrobiootikko syö myös kiehautettuja vihanneksia, juureksia, palkokasveja ja leviä sekä joskus myös siemeniä, pähkinöitä ja hedelmiä. Makrobiootikko suosii paikallisia luonnontuotteita ja välttää teollisesti valmistettuja tai kemiallisesti käsiteltyjä tuotteita. Makrobiootikon tehtävänä on löytää itselleen parhaiten sopiva elämäntapa ja makrobioottinen ruokavalio.

Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvissy%C3%B6nti
http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento3.html

Itse varmaan edustan jonkinlaista fenno-semiveganismia: lähellä tuotettuja kasvisruokia, ajoittain täydentäen niitä liha-, kala- ja maitotuotteilla.

Pohjautuen "Kaikesta jää jälki" -kirjaan mielenkiintoinen ajatus oli kieltämättä se, että aina ei lähelläkään tuotettu ole paras ratkaisu. Kevään ensimmäiset kurkut, tomaatit ja mansikat ovat usein puutarhassa kasvatettuja, jotka ne sitten kuitenkin tarvitsevat energiaa, joka taas kasvataa niiden hiilijalanjälkeä. Se, että espanjassa kasvatetaan "taivasalla" ja rahdataan isoissa määrissä Suomeen meri- ja maanteitse, ei välttämättä kasvata tomaattien hiilijalanjälkiä sen isommaksi kuin suomalaisten kasvihuoneherkkujen. Sinällänsä mielenkiintoinen ajatus. 

Mutta tällaisia aatoksia tänään... Ja grillibileet meni hyvin lauantaina, pitäisi jaksaa tyhjentää kameran muistikortti, että saisi teille kuvia, miten tryffelibaari onnistui!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

- Jaana