- Jaana
torstai 13. kesäkuuta 2013
Matkalla kotiin...
Ihanaa torstaita kaikille! Tämä päivä menee puolille päiville asti matkustaen ja loppupäivä töitä tehden.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Ekologista elämää opettelemassa: Ruoka
Vähän aikaa sitten kerroin, kuinka luin kirjan Ekovuosi Manhattanilla ja miten se sai minut ajattelemaan (Löysin myös dokumentin, jonka voi käydä katsomassa täällä). Sen seurauksena yritin varsinkin muuttaa omaa ruokatottumusta. Olen yrittänyt jo jonkun hetken muutenkin muuttaa omaa ruokatottumustani kaikkien näiden lihauutisointien takia. Ei, hevosenliha skandaali ei minua huolestuttanut, vaan pikemminkin uutisoinnit, miten kaupat, tavoitellessaan mahdollisimman pientä hävikkiä, hyödyntävät ja kierrättävät elintarvikkeita siihen asti, että se alkaa olla jo ihmiselle melkein, jos ei ihan vaarallista, niin ainakin epämukavaa ruokamyrkytysten muodossa.
Heti ensinnäkin haluan sanoa, että eilen tein ison työn. Olen tällä hetkellä pikalomalla Helsingissä ja eilen kävin lähikirjastossa kirjoittamassa matskua ekologisemmasta ruokailusta. Vietin kirjastossa pari tuntia ja kirjoitin ajatuksia ylös iPadilla ja nyt kun aloin katsoa, tuota tallennusta ei löydy mistään... mahtavaa. Yritän siis ulkoa muistella kaikkea mahtavaa mitä minä eilen opin.
Aloitin kesäkauden innoissani tekemällä itse leipää. En pidä hiivapohjaisista leivistä, joten erikoisuutenani oli siis teeleivät eli sconesit. Vähän aikaa niillä herkutellessani aloin huomata epämukavaa muodostumista vyötärölläni: vaalea jauho alkoi kostaantua hyvinkin nopeasti. Niinpä hain hiukan inspiraatiota karppauksen puolelta ja ajattelin vähentää (en kuitenkaan kokonaan luopua) vaaleita viljoja, sokeria ja perunaa. Lisäksi kun kauden herkut alkavat valmistua ajattelin panostaa enemmän kasviksiin. Eräs hetki keksinkin sen mahtavan idean, jolla pystyn tukemaan paikallisia maanviljelijöitä ja kannattamaan ekologista kehitystä, jättää jälkeni mahdollisimman vähän jätettä: menin Kuopion torille ostamaan paikallisten viljelijöiden tuotteita! Puhdasta, tuoretta ja mahdollisimman vähän pakattua. Ja olin oikeassa! Oli retiisinippuja, sipulinippuja, sipuleita, mansikoita, kirsikoita, raparperia.... Olin taivaissa! Innoissani ostin eräältä herttaisen näköiseltä rouvalta vaikka mitä! Ja mitä minä sain?
Ja Murulle hyvä uutinen on se, että olutlasillinenrasittaa maapalloa vähemmän kuin lasillinen maitoa.
Vähän lisää aiheesta netin syövereistä
http://harakanpesassa.blogspot.fi/2011/10/lahiruokaa-vai-tehokasta-ruokaa.html
Ympäristövastuullisen ruokailijan ABC
Mutta tällaisia aatoksia tänään... Ja grillibileet meni hyvin lauantaina, pitäisi jaksaa tyhjentää kameran muistikortti, että saisi teille kuvia, miten tryffelibaari onnistui!
Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
- Jaana
Heti ensinnäkin haluan sanoa, että eilen tein ison työn. Olen tällä hetkellä pikalomalla Helsingissä ja eilen kävin lähikirjastossa kirjoittamassa matskua ekologisemmasta ruokailusta. Vietin kirjastossa pari tuntia ja kirjoitin ajatuksia ylös iPadilla ja nyt kun aloin katsoa, tuota tallennusta ei löydy mistään... mahtavaa. Yritän siis ulkoa muistella kaikkea mahtavaa mitä minä eilen opin.
Aloitin kesäkauden innoissani tekemällä itse leipää. En pidä hiivapohjaisista leivistä, joten erikoisuutenani oli siis teeleivät eli sconesit. Vähän aikaa niillä herkutellessani aloin huomata epämukavaa muodostumista vyötärölläni: vaalea jauho alkoi kostaantua hyvinkin nopeasti. Niinpä hain hiukan inspiraatiota karppauksen puolelta ja ajattelin vähentää (en kuitenkaan kokonaan luopua) vaaleita viljoja, sokeria ja perunaa. Lisäksi kun kauden herkut alkavat valmistua ajattelin panostaa enemmän kasviksiin. Eräs hetki keksinkin sen mahtavan idean, jolla pystyn tukemaan paikallisia maanviljelijöitä ja kannattamaan ekologista kehitystä, jättää jälkeni mahdollisimman vähän jätettä: menin Kuopion torille ostamaan paikallisten viljelijöiden tuotteita! Puhdasta, tuoretta ja mahdollisimman vähän pakattua. Ja olin oikeassa! Oli retiisinippuja, sipulinippuja, sipuleita, mansikoita, kirsikoita, raparperia.... Olin taivaissa! Innoissani ostin eräältä herttaisen näköiseltä rouvalta vaikka mitä! Ja mitä minä sain?
Mummo sujautti jokaikisen tuotteen omaan pussiinsa,... EIIII!!! Minä en ihan rehellisesti sanottuna uskonut, että "jätä jälkeesi mahdollisimman vähän jätettä" -ajattelutapa olisi näin mahdottoman vaikeata jopa torilta ostetuissa tuotteissa. Surukseni lisäksi vielä totesin, että minun on helpompi ostaa vähemmän pakattuja tuotteita Prismasta ja Citymarketista kuin torilta. Surullista mutta totta. Olen lisäksi ostanut itselleni kestokassin, johon voin pakata ostokseni ja se kulkee koko ajan mukana, mutta ei voi sanoa muuta, kuin että vanhat tavat kuolevat hitaasti. Silti tulee jotenkin tottuneesti otettua pieniä muovisia kasseja mukaan kaupasta. Paha Jaana, PAHA!
Ensimmäinen kokkailuyrityskin meni pieleen: tein tavallista salaattia. Kaalia, purjoa, retiisiä.. se oli niin hapanta, että se jäi marinoitumaan viikoksi jääkaappiini. Siinä vaiheessa, kun tavara uhkasi mennä vanhaksi, rohkaistuin kokeilemaan uusiksi ja päätin kokeilla jämäwokkia. Kaali suikaleiksi, sipulit, purjot, retiisit, kaikki pannulle tulemaan. Vähän mukaan valkosipulia. Suolaa, pippuria, sitruunapippuria.. Taivas, että oli hyvää! Tämä nousikin suoraan ekoruokani ykköseksi. Sitä en tiedä vain, että millä minä sitten ruokani maustan, jos jatkan tätä vain lähellä tuotettua linjaa ja pippuri loppuu... Se selviää sitten. Pitää varmaan alkaa ottamaan selvää, missä se pippuri tarkalleen kasvaa. =D
Suurin ongelma tällä hetkellä tässä "kokeilussa" on proteiinipuoli. Oli kyseessä sitten kala, liha tai juusto, se aina paketoidaan johonkin. En ole vielä törmännyt tapaan ostaa lihaa, jota ei käärittäisi johonkin. Hassua sinällänsä Päivi, kun mainitsit siitä lihatukusta, nimittäin juuri edeltävänä päivänä olin käynyt Savo-Karjalan lihassa ostamassa lihaa itselleni. Jokin aika sitten Iltalehdestä lukemani juttu vanhojen lihojen myynnistä karkotti minut aikalailla markettien lihahyllyistä. Kuitenkin se mikä harmittaa, on se, että tässä "lähilihaa" myyvässäkin liikkeessä lihat kääritään paperiin. Tietysti parempi sikäli, että paperiin, kuin että muovirasioihin, mutta silti se pikkuisen aina harmittaa.
Eilen lukemastani "Kaikesta jää jälki" -kirjasta sai minut vielä hiukan ajattelemaan lihatuotteita pidemmälle. Kirja perusteli, että tuotantokarja on yksi ympäristöämme pahiten rasittavia tuotteita. Lehmät syö ruohoa, ne märehtivät, aiheuttavat metaania, aiheuttavat lantaa, niille pitää tuottaa rehua ja niistä saatavaa maitoa pitää säilyttää kylmässä ja tuotteita pitää kuskata kylmäautilla ja säilyttää kotonakin kylmässä. Sen takia kasvikset olisivat parempia. Ok, pystyn ymmärtämään tämän kannan. Riista, kuten porot, olisivat helpompi vaihtoehto, koska vaikka porot syövät ajoittain myös rehua, he hyödyntävät paljon muutakin luonnosta, kuormittavat vähemmän luontoa, paitsi silloin, jos porotokan omistaja joutuu autolla ajelemaan tokan perässä hakemaan lihaa. Siispä lähijärvestä ongittu kala olisi kaikista parhain vaihtoehto. Kala kuormittaa vähiten, eikä sille tarvitse kasvattaa rehua syötäväksi. Siksi kirja kehoittikin syömään enemmän kasviksia ja käyttämään lihan sijasta kalaa. Tuotantokarjaa voi olla ruokalistassa, mutta mielellään vähän. Nauta ja sikakin pitäisi mielellään korvata vielä siipikarjalla.
En tiedä, miten syvälle aion sukeltaa tässä ekokokeilussa ruuan suhteen, fakta kuitenkin on se, että liha on hyvää, pidän siitä, pidän toki myös lohesta, en niinkään broilerista. Jos menen vaikka dietillä "kaikkea kohtuullisesti". Ja mieluummin Savo-Karjalan lihasta kuin markettien tiskiltä.
Ja Murulle hyvä uutinen on se, että olutlasillinenrasittaa maapalloa vähemmän kuin lasillinen maitoa.
Vähän lisää aiheesta netin syövereistä
http://harakanpesassa.blogspot.fi/2011/10/lahiruokaa-vai-tehokasta-ruokaa.html
Ympäristövastuullisen ruokailijan ABC
- Osta peruselintarvikkeita ja kokkaa itse, niin vähennät tuotantoprosessin aiheuttamaa ympäristökuormaa.
- Suosi kasvispainoitteista lähiruokaa!
- Sienestä, marjasta ja kalasta itse, niin saat myös raitista ilmaa ja luontoelämyksiä.
- Suosi kotimaista luonnonkalaa!
- Harkitse ostkoksesi ja tee ne lähellä, niin vältyt turhilta heräteostoksilta ja autokuljetuksilta kaupasta kotiin.
- Vältä ylipakattuja tuotteja ja kertakäyttöpakkauksia!
- Suosi luomua, niin säästät ympäristöä väkilannoitteilta ja myrkyiltä.
- Suosi Reilun kaupan tuotteita!
- Suosi myös ympäristömerkittyjä kotitaloustuotteita!
Ja vegaaniliitto valaisi minua asiasta näin:
Vegaani:
Vegaani:
Elämäntapa, jossa vältetään kaikkia tuotteita, joissa on eläinperäisiä aineksia tai joiden tuottamisessa on loukattu eläinten oikeuksia elämään, hyvinvointiin ja vapauteen. Vegaanit eivät siis syö mm. kananmunia, maitoa, lihaa, kalaa, hunajaa, liivatetta ja eläinperäisiä lisäaineita. Vegaanit syövät vihanneksia, juureksia, palkokasveja, viljatuotteita, sieniä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä. Vegaanit välttävät myöskin esim. nahkaa, villaa ja eläimillä testattuja tuotteita. Vegaanius on elämäntapa, jossa kaikki kulutusvalinnat harkitaan tarkasti, ei siis pelkästään ruokavalio. Täydellinen vegaanius on käytännössä vain ihanne, jota kohti vegaanit pyrkivät sitä koskaan lopullisesti saavuttamatta. Vegaani ei ole välttämättä aktiivinen eläinoikeustaistelija muuten kuin kulutusvalintojensa kautta.
Lakto-ovovegetaristi:
Ruoassa ei lihaa ja kalaa, mutta kylläkin maitotuotteita ja kananmunia.
Lakto-ovovegetaristi ei välttämättä harkitse muiden kuin elintarvikkeiden kulutusta.
Laktovegetaristi:
Ruoassa ei kananmunia, lihaa ja kalaa, vain kasvikunnantuotteita ja maitotuotteita. Lakto- ja lakto-ovovegetaristit ovat kasvissyöjistä runsaslukuisimmat. Laktovegetaristikaan ei rajoita välttämättä muuta kuluttamistaan.
Pesko-lakto-ovo-vegetaristit syövät käytännössä sekä kalaa että muita eläinkunnan tuotteita paitsi lihaa. Heitä on 1,4 prosenttia Suomen väestöstä.
Semivegetaristit syövät vain harvoin lihaa tai kalaa. Semivegetaristeja kutsutaan myös fleksitaristeiksi tai pseudovegetaristeiksi.
Pesko-lakto-ovo-vegetaristit syövät käytännössä sekä kalaa että muita eläinkunnan tuotteita paitsi lihaa. Heitä on 1,4 prosenttia Suomen väestöstä.
Semivegetaristit syövät vain harvoin lihaa tai kalaa. Semivegetaristeja kutsutaan myös fleksitaristeiksi tai pseudovegetaristeiksi.
Fennovegaani:
Fennovegaani-sanaa on käytetty huomion kiinnittämiseksi siihen, miten voidaan muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa kehitetty vegaanius soveltaa Suomen oloihin ja käyttää enemmän lähialueilla tuotettuja kasviperäisiä tuotteita.
Freegani:
Tuotteiden koostumus ei ole freeganille tärkeintä, vaan niiden käyttämisen tai käyttämättä jättämisen ekologiset ja eettiset seurausvaikutukset. Freegani ei osta eläinperäisiä tuotteita, mutta voi hyödyntää sellaisia eläinperäisiä tuotteita, joiden kuluttaminen ei tue taloudellisesti eläinten riistoa ja joiden hyödyntäminen on ekologisesti järkevää. Freegani voi esimerkiksi syödä löytämiään eläinperäisiä ruokia, jotka menisivät muuten hukkaan, tai pukeutua löytämäänsä nahkatakkiin. Freegani ei ole siis välttämättä kasvissyöjä.
Elävän ravinnon syöjä :
Elävän ravinnon syöjä noudattaa kokonaisvaltaista elämäntapaohjelmaa, jossa korostuu ihmisen oma vastuu terveyden ja elämänilon ylläpitämisestä. Hän noudattaa tuorekasvisruokavaliota, jonka tärkeimpiä periaatteita on, että ruokaa ei kuumenneta lainkaan ja vain tiettyjä ruoka-aineita yhdistetään samaan ateriaan. Ravinto valmistetaan pääasiassa liottamalla, idättämällä, versottamalla ja maitohapattamalla. Ruokavalio on hunajaa lukuunottamatta vegaaninen. Elävän ravinnon syöjä ei kuitenkaan tarkkaile välttämättä muuta kuluttamistaan.
Fruitariaani:
Fruitariaani ei syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita. Fruitariaani suhtautuu kasveihinkin kunnioituksella ja antaa niiden elää koko elämänkulkunsa loppuun. Fruitariaani syö vain kasvien satoa, kuten hedelmiä, marjoja ja viljoja, joten hänen ruokavalionsa on samalla vegaaninen. Ruokavalioon kuuluvat myös eräiden vihannesten "hedelmät", kuten tomaatti, paprika, herne ja kurkku. Esimerkiksi juurekset eivät kuulu fruitariaanin ruokavalioon, koska niiden hyödyntäminen aiheuttaisi kasveille kuoleman.
Makrobiootikko:
Makrobiootikko ei ole kasvissyöjä, sillä hän saattaa syödä esimerkiksi kalaa. Ruokavaliossa vältetään kuitenkin pääsääntöisesti eläinperäisiä aineksia. Ruoka-aineet jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, edustavatko ne Jin- vai Jang-voimaa. Ateriat koostetaan näiden ryhmien väliseen tasapainoon pyrkien ja samalla paikalliset olosuhteet huomioiden. Keitetty vilja on makrobioottisen näkemyksen mukaan tasapainoisin ravinto ihmiselle. Se muodostaakin makrobioottisen ruokavalion perustan. Makrobiootikko syö myös kiehautettuja vihanneksia, juureksia, palkokasveja ja leviä sekä joskus myös siemeniä, pähkinöitä ja hedelmiä. Makrobiootikko suosii paikallisia luonnontuotteita ja välttää teollisesti valmistettuja tai kemiallisesti käsiteltyjä tuotteita. Makrobiootikon tehtävänä on löytää itselleen parhaiten sopiva elämäntapa ja makrobioottinen ruokavalio.
Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvissy%C3%B6nti
http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento3.html
Itse varmaan edustan jonkinlaista fenno-semiveganismia: lähellä tuotettuja kasvisruokia, ajoittain täydentäen niitä liha-, kala- ja maitotuotteilla.
Pohjautuen "Kaikesta jää jälki" -kirjaan mielenkiintoinen ajatus oli kieltämättä se, että aina ei lähelläkään tuotettu ole paras ratkaisu. Kevään ensimmäiset kurkut, tomaatit ja mansikat ovat usein puutarhassa kasvatettuja, jotka ne sitten kuitenkin tarvitsevat energiaa, joka taas kasvataa niiden hiilijalanjälkeä. Se, että espanjassa kasvatetaan "taivasalla" ja rahdataan isoissa määrissä Suomeen meri- ja maanteitse, ei välttämättä kasvata tomaattien hiilijalanjälkiä sen isommaksi kuin suomalaisten kasvihuoneherkkujen. Sinällänsä mielenkiintoinen ajatus.
Lähteet:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvissy%C3%B6nti
http://www.vegaaniliitto.fi/luentopaketti/luento3.html
Itse varmaan edustan jonkinlaista fenno-semiveganismia: lähellä tuotettuja kasvisruokia, ajoittain täydentäen niitä liha-, kala- ja maitotuotteilla.
Pohjautuen "Kaikesta jää jälki" -kirjaan mielenkiintoinen ajatus oli kieltämättä se, että aina ei lähelläkään tuotettu ole paras ratkaisu. Kevään ensimmäiset kurkut, tomaatit ja mansikat ovat usein puutarhassa kasvatettuja, jotka ne sitten kuitenkin tarvitsevat energiaa, joka taas kasvataa niiden hiilijalanjälkeä. Se, että espanjassa kasvatetaan "taivasalla" ja rahdataan isoissa määrissä Suomeen meri- ja maanteitse, ei välttämättä kasvata tomaattien hiilijalanjälkiä sen isommaksi kuin suomalaisten kasvihuoneherkkujen. Sinällänsä mielenkiintoinen ajatus.
Mutta tällaisia aatoksia tänään... Ja grillibileet meni hyvin lauantaina, pitäisi jaksaa tyhjentää kameran muistikortti, että saisi teille kuvia, miten tryffelibaari onnistui!
Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
- Jaana
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Tryffelibaari
Kuten eilen kerroinkin, meillä on viikonloppuna tulossa pienimuotoiset grillibileet. Olen minulle tyypilliseen tapaan, aivan innoissani tästä ja vaikka ne pidetäänkin nyyttikesti -periaatteella, ajattelin kuitenkin jotain pientä valmistaa pohjalle. Jostain kumman syystä ensimmäisenä keskityin jälkiruokaan.. *hih*. Olen haaveillut tryffelibaari -ideasta ja vuosia, kun näin sen jossain kokkiohjelmassa, liekkö ollut joku Jamie Oliverin ohjelma. Siinä valmistetaan vain tryffelipohja kulhoon ja kulho kannetaan pöytään, josta vieraat itse sitten pyörittelevät lusikan avulla palloja ja päällystävät ne sitten oman maun mukaan erilaisilla lautasilla olevilla vaihtoehdoilla. Nyt viimein ajattelin kokeilla tätä ihan käytännössä, mitä siitä tulee, sitä ei tiedä.
Alla olisi teille (ja itsellekin, että muistan, mitä kaupasta pitäisi ostaa) tryffeliohjeita kolmella tapaa: valkosuklaa, tummasuklaa ja oluttryffeli. Yritin etsiä kolmanneksi itse asiassa maitosuklaatryffeliohjetta, mutta sitä ei oikein löytynyt, joten se sitten siitä. Olutta siis kehiin vain!
Lopuksi on vielä listaus, millä kaikella voisi tryffelin päällystää: mausteilla, karkeilla, suklaalla, perinteisellä kaakaolla... osa tuttuja ja turvallisia, osa vähän erikoisempia.
"Valkosuklaatryffeli n. 20 kpl
Lopuksi on vielä listaus, millä kaikella voisi tryffelin päällystää: mausteilla, karkeilla, suklaalla, perinteisellä kaakaolla... osa tuttuja ja turvallisia, osa vähän erikoisempia.
25g suolatonta voita
0,5dl kuohukermaa
225g valkosuklaata
1rkl appelsiinilikööriä
100g valkosuklaata koristeluun
1. Kiehauta voi ja kerma matalassa kattilassa varovaisesti ja jatkuvasti hämmentäen. Keitä minuutin ajan ja nosta liedeltä.
2. Murra sulkaa paloiksi ja lisää kattilaan. Sulata koko ajan hämmentäen.
3. Sekoita likööri joukkoon. (Itse käytin mantelilikööriä ja toimi tosi hyvin sekin.)
4. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja nosta kahdeksi tunniksi jääkaappiin.
5. Murra seoksesta pieniä paloja ja pyörittele niistä palloja. Nosta vielä puoleksi tunniksi jääkaappiin.
6. Sulata valkosuklaa ja kasta pallot yksitellen siihen. Haarukka on hyvä apuväline tässä, sillä ylimääräinen suklaa valuu haarukan väleistä pois. Anna kovettua ennen tarjoilua."
Lähde: secretwardrobe.bellablogit.fi/2009/05/11/suklaan-lumoissa/
"Tummasuklaatryffeli
Ainekset
200 g 70% suklaata
n.2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
Riko suklaat kulhoon ja lämmitä kerma liedellä kuumaksi. Kaada kuuma
Riko suklaat kulhoon ja lämmitä kerma liedellä kuumaksi. Kaada kuuma
kerma suklaiden päälle, että ne sulavat ja sekoita. Lisää suola
korostamaan suklaan aromia. Voit maustaa seoksen myös jollakin
alkoholilla, jos haluat.
Laita seos jääkaappiin kovettumaan pariksi tunniksi. Sen jälkeen kuumaa
lusikkaa avuksi käyttäen vuole seoksesta palloja ja dippaa niitä vaikka
kookoshiutaleisiin tai kaakaojauheeseen.
Ja eiku nauttimaan. "
Olut tryffeli (toistaiseksi englanniksi)
1 cup stout beer
8oz (225 g) good quality chocolate 60% cocoa
Add the beer to a pot over high heat. Reduce by half (about 1/2 cup remaining), stirring frequently. Remove from heat, add 8 ounces of chocolate, stir until smooth and melted.
Allow to cool to room temperature. Cover and refrigerate until set, about 2 hours.
Use a melon baller to scoop out a small amount of chocolate.
Lähde: thebeeroness.com/2012/11/01/chocolate-stout-truffles/
Tryffelin pintavaihtoehtoja
- Suklaa (raastettua suklaata, joko tummaa, maito- tai vaaleaasuklaata tai sulatettua suklaata, mutta sulassa suklaassa dipattuja tryffelipalloja pitäisi jäähdyttää hetki ennen nauttimista. Silloin on vähän helpompi nauttia ne.)
- Karkki (toffee muruja, piparminttukarkkeja murskana, Marianne crush, valkealle suklaalle voisi toimia myös murskatut turkinpippurit, pätkistä rouheena.)
- Kaakaojauhe
- Teetä
- tomusokeri
- kaakaojauhe + tomusokeri
- kaakaota, jossa on hiukan kanelia ja/tai cayannea
- kanelia ja sokeria
- Kahvi: Espressojauhetta tai muita esim. pikakahvimakuja/-jauheita
- kookoshiutaleita
- pähkinöitä murskana (manteli tai mantelilastuja, saksanpähkinä, maapähkinä, pistaasi, pekaanipähkinä, macademian... toimisikohan suolapähkinät murskana?)
- nonparelleja
- hedelmiä ja marjoja (Candied Ginger, chilipaloja, mutta vain vähän, vaniljasiemeniä vähän, kuivattua mansikkaa tai vadelmaa jauheena tai paloina, goji -marjoja, omena, banaania esim. kuivattuina lastuina, ananasta kuivattuna, pieninä paloina)
- Keksimuruja (piparia, sitruunakeksejä valkosuklaatryffeleihin, suolakeksejä, dominokeksejä, kaurakeksejä...)
- merisuolaa ihan vain pikkuinen hippu suklaan päälle
- auringonkukan siemeniä
- Sitrushedelmien kuoret (lime erityisesti valkealle suklaalle, sitruuna ja/tai appelsiini erityisesti tummemmalle suklaalle joko tuoreen raasteena tai kuivattuna. Voi kokeilla myös candied orange peel)
- Kukkia: laventelia ja ruusun terälehtiä joko kuivattuna tai tuoreena
- Pieneksi leikattua, paistettua pekonia
Nyt: tukanlaittoon, kaupungille ostelemaan nuita päällisiä ja sitten töihin. Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
- Jaana
PS. Kuvat ovat minun Pinterest -seinältäni Truffle Bar Ideas
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Osso Bucco
Kun muru kävi Kuopiossa edellisen kerran, kävimme Prismassa ja mietimme, mitä ihmettä sitä tänään syötäisiin.. Päädyimme lihahyllylle ja löysimme Osso Bucco lihan tarjouksessa..
Tähän väliin on sanottava, että tosi rasittava päivä olla vapaalla. Takanani olevalla kerrostaloalueella rakennetaan ilmeisesti jotain uutta ja juuri alkoi kolmas tai jopa neljäs räjäytys tälle päivälle. Räjäytyksen varoitustorvi soi jossain alle 100 metrin päässä ja kun täällä on niin järkyttävän kuuma, minulla on takapihan ovi auki ja se torvi huutaa yhtä kovaa, kuin se huutaisi suoraan korvan juuressa. Se siitä rentouttavasta vapaapäivästä...
Mihinkäs minä jäin? Niin, löysimme Osso Bucco lihan tarjouksessa ja nopeasti googlettelimme Osso Bucco reseptin ja olimme rohkeita, ei kun kokeilemaan. Meillä oli tarkoitus alunperin maistaa Osso Buccoa jo Milanossa, koska se on legendaarisin milanolaisruoka, mutta meidän reissunaikana tuntui suurinosa ravintoloista olevan kiinni, joten tämä(kin) jäi maistamatta.
Osso Bucco oli mukava yllätys, tykkäsin. Ylikin jäi ja pakkasessa on vielä odottelemassa seuraavaa kertaa, kun pitää nopeasti lämmittää jotain pakkasesta.
"Osso Bucco
4 naudanpotkaa (lihaista)
2 rkl vehnäjauhoja
1 iso sipuli
1 iso porkkana
1 sellerin varsi
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
4 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
2 dl lihalientä (esim. fondista)
1 tlk tomaatteja mehuineen
4 rkl valkoviinietikkaa
1 tl sokeria
basilikaa
timjamia
nippua lehtipersiljaa
oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
Tarkista ettei potkapaloista löydy luunsirpaleita. Pyörittele potkat huolellisesti jauhoissa.
Iso pannu ja öljyä. Paista lihat nätin ruskeiksi ja siirrä sivuun.
Heitä valurautapataan reiluiksi paloiksi leikatut sipuli, porkkana, selleri, paprikat ja murskatut valkosipulinkynnet. Freesaa vihanneksia hetki.
Pyöräytä viini pannulla ja lurauta pataan. Anna vihannesten pehmentyä hetki. Kaada sitten tölkkitomaatit pataan. Mausta sokerilla, viinietikalla, basilikalla, timjamilla, suolalla ja pippurilla.
Laita myös lihat pataan ja lihaliemi. Lorauta myös vettä niin että kaikki ainekset peittyvät.
Hauduta kannen niin kauan että liha alkaa jo melkein irrota luista (käytännössä ainakin tunti). Maistele ja mausta rohkeasti.
Laita tarjoiluvuokaan, kasaa kastiketta ympärille ja persiljat päälle. Iske kiinni.
http://reseptitaivas.fi/reseptit/osso-bucco"
Mukavia herkutteluhetkiä kaikille, jotka tätä päättävät kokeilla.
Itse sillä välin jatkan vähitellen siivoamista ja viikonloppuun valmistautumista. Muru tulee loppuviikosta tänne ja viikonloppuna minä pidänkin pienet grillijuhlat muutamille työkavereille. Siispä siihen valmistautumaan. Mutta jos sitä ennen ottaisin kuitenkin vielä yhden palan tänä aamuna tekemääni raparperipiirakkaa... *nam*
- Jaana
PS. Isälle Nimipäiväonnitelut!!!
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Pikkulintunen
Viime kesänä tämä raukka lenti ikkunaani pahki (tai päin ikkunaa, kuinka jokainen haluaa asian ilmaista ;D) ja oli hetken aikaa ihan pihalla, mitä tapahtui. Onneksi hän nopeasti tokeentui siitä ja lähti eteenpäin. Muutaman kuvan kerkesin kuitenkin napata.
- Jaana
sunnuntai 2. kesäkuuta 2013
lauantai 1. kesäkuuta 2013
Ajatuksia "Ekovuosi Manhattanilla" kirjasta
Aloitetaan kesäkuu ihan uudella tuulella. Luin juuri Colin Beavanin kirjan Ekovuosi Manhattanilla (Otava, 2010). Siinä Colin perheineen (vaimo, lapsi ja koira) muuttavat elintapojaan vaihe vaiheelta ekologisempaan suuntaan vuoden ajan. Ensin vähennetään roskaamista, sitten tutkitaan oman ruuan ekologisuutta, tingitään matkustamisista, mietitään omaa kestävää kulutusta, etsitään mahdollisimman ympäristöystävällisiä hygieniaratkaisuja ja lopuksi eletään täysin sähköttömästi.
Ekovuoden lähtökohdat/ongelmat
1) Kuinka elää tuottamatta jätettä: ei kertakäyttötuotteita, ei pakkausjätettä jne.
2) matkustaminen ilman hiilipäästöjä
3) mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia ruokavalinnoilla
4) ympäristöystävälliset kulutustottumukset ja kotitaloustoimet ( lämmitys, sähkö, vedenkäyttö, veden saadtuttaminen)
Joskus on vain asioita, joista ei halua tai pysty luopumaan. Myös asioista, jotka voivat olla vahingollisa ympärisölle. Silloin olisi ihanteellista tasapainottaa kielteiset vaikutukset, joita ei voi eliminoida, jonkinlaisella myönteisellä vaikutuksella. (Poimimalla roskia, huolehtimalla vastaistutetuista puista, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen)
Ekovuosi Mnhattanilla -projektin sovelletut kestävän kulutuksen säännöt
Ne pienet jutut
Vaikka ajatus onkin hyvin äärimmäinen ja miehen teot ovat hyvinkin äärimmäisiä, sieltä sain hyvin poimittua ajatuksia ja ideoita omaan joka päiväiseen elämään.
Sen sijaan, että tekisi kuten Colin Beavan ja tekisi esimerkiski allaolevia asioita kokonaisen vuoden, entä jos yrittäisi viettää vaikka kuukauden niin, ettei kuormittaisi luontoa enempää kuin olisi tarpeen? "Helppoja" ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi
- ei ylimääräisiä hedelmäkasseja
- itse kasvattamaa ruokaa (paprikat, tomaatit ja yrtit lienee niitä helompia joka kodissa tehtynä. Lisäksi, että säästetään tuotteen kuljetuksesta koituvia päästöjä ja rahaa, säästetään myös pakkausmateriaaleissa)
- ei uusien tuotteiden ostoa, vain kierrätystä ja kirppiksiä
- julkista liikennettä (eikä mielellään edes sitäkään, vanha polkupyörä esiin naftaliinist), ei hissejä
- ei jätteitä, ei pakattuja tuotteita, ei muovia
- ei pesujauhetta, ei vedenmukaan kaadettavia "myrkkyjä", vaan esimerkiksi itsetehtyjä hygieniatuotteita. Jo kemikaalien keventäminen helpottaa luontoa ja jos ei halua ihan kemikaaleitta pysty/halua elää, löytyy kaupoista luontoystävällisempiä vaihtoehtoja.
- ei tuontihedelmiä tai -vihanneksia, vain lähiruokaa
- ei tv:tä (säästää sähköä ja avaa silmäsi muille mahdollisuuksille viettää iltaa. Siinä vaiheessa, kun lapsi oli nukkumassa Beavanin perheessä ja iltarutiinit tehtynä, hoksasi aviopari erään tavan viettää iltaa ihan kahdestaan kynttilän valossa. Siinä vaiheessa kun isäntä kävi kehumassa illanvietostaan ystävilleen, kaikki ystävätkin yrittivät houkutella vaimonsa viettämään televisiotonta elämää ;D)
- Paperinenäliinat perinteisiin mummojen kankaisiin nenäliinoihin. Pese ja kierrätä. "Niistin nenäni kuolleeseen puuhun."
- kestovaippa vs kertakäyttövaippa
-terveyssiteet vs kuukuppi
- vältä muoviastioihin pakattuja ruokia.
- peruuta sanimalehtitilaus, säästä puita. Lue nettilehtiä.
- älä ota vastaan mainoksia ja ilmaisjakeluja.
- korjaa vanhoja vaatteira, älä osta uusia
- vieneet omat uudelleen käytettävät astiamme noutoruokapaikkohin silloin, kun emme itse saaneet itseämme laittamaan ruokaa
- korvaa talouspaperit hylätyistä vaatteista tehdyillä rievuilla tai käytä keittiöpyyhkeitä.
- Beavanin perhe oli keränneet kustantajalta käytettyä tulostuspaperia ja käyttäneet toistapuolta kirjoittaaksemme sille
- pitäneet pyyheliinaa valmiina kääriäkseen tavaroita siihen, käytettäväksi lautasliinana ja kuivatakseen kätensä, kun olivat poissa kotoa
- kantaneet uudelleen käytettäviä mukeja joka paikkaan. Hyväksyneet sen tosiasian, ettivät juo kahvia,jos unohtivat mukin pois. Nostaneet nokkansa pullovedelle ja juoneet kraanavettä mukillaan.
- korvanneet poisheitettävät tuotteet, kuten partahöylät ja bic- kynät partaveitsellä ja lyijytäytekynällä
- hedelmäkassien korvaus kangaspussukoilla
- vessapaperin sijaan käyttäneet bideetä ja peseet alapään. (on kuulemma tutkittu, että veden kulutus rasittaa ympäristöä vähemmän kuin vessapaperin valmistus ja kuljetus)
Jätteiden vähentäminen
"---pitämään asunnossa erityistä astiaa, joka sisälsi kastematoja. Madot sulattaisivat ruuantähteet nopeasti ja ilman mätänemisen hajua kompostimullaksi, joka voitaisiin sitten palauttaa maahan."
Heather Rogers "gone tomorrow: the hidden life of garbage" noin 80% tuotteistamme on tehty käytettäväksi vain kerran. (Kertkäyttölautaset ja -aterimet, nenäliinat, vessa- ja talouspaperi, terveyssiteet ja vaipat
Kestävämpi kuluttaminen
Ihminen näkee päivän aikana 2000-5000 mainosta, joissa kerrotaan, että hiuksemme, ihomme, vaatteemme, huonekalumme, automme, me olemme vääränlaisia, mutta sen kaiken voi korjata, jos vain lähdemme ostoksille. Miten paljon televisio tarjoaa meille tätä? Kauppareissulla jokainen purkki ja paketti sanoo tätä.
"Ostettuaan yhden auton, jääkaapin, talon ja pesukoneen, mitä he vielä saattoivat tarvita? Tehtailijat alkoivat huolestua, että tarpeet tyydyttyisivät ja kaikki tehtaat joutuisivat sen seurauksena pysähtymään.
Heidän vastauksensa? Luotiin kestokulutustavaran vanhetuminen. Valmistajat alkovat etsiä tapoja, saada tieten tahtoen aikaan omien tuotteidensa vanhentuminen, jotta ihmiset ostaisivat niitä yhä uudestaan - toistokuluts. Jos auto näytti vanhetuneelta, ostettaisiin uusi ( tätä kutsutaan muodin vanhentumiseksi). Jos jääkaappi rikkoitui kymmenen vuoden käytön jälkeen, hankittaisiin uusi (tätä kutsutaan sisäänrakennetuksi vanhentumiseksi)." s. 179
Sissimarkkinointi ideoita: "Kuvittele myös sitä, että ostaisimme tuotteiden tarjoamia palveluita itse tuotteiden sijaan. entä jos ne, jotka leikkaavat oman ruohonsa, vuokraisivat ruohonleikkureita niiden omistamisen sijaan? Kun kerran suurin osa ruohonleikkureista viettää varastossa kaiken muun ajan paitsi noin yhtä tuntia viikossa, eikö joku voisi ansaita paljon rahaa vuokraamalla yhtä ruohonleikkuria neljällekymmenelle eri taloudelle? Sama pätee pölynimureihin. Ja lasten leluihin.- - Ehkä voisimme luoda vihreitä työpaikkoja, jotka tuottaisivat uusiutuvaa energiaa. " s. 180
"Mitä kynttilöihin tuli, niiden piti olla mehiläisvahaa. Parafiinikynttilät merkitsivät maahan hautautuneen hiilen kaivamista ja sen vapauttamista ilmakehään." S. 201 (Itse jäin tätä miettimään: Lamput vs kynttilät. Miten pitkälle voi lamput korvata kynttilöillä, kuten lukemisen, leipomisen jne suhteen, ja onko kynttilöiden teko ja poltto ympäristöystävällisempää kuin polttimoiden teko ja poltto? Parafiini tehdään siis öljystä, mutta steariini voi olla joko eläin- tai kasvipohjaiseen öljyyn tehtyä. Onko näiden teko ja kuljetus ja lopuksi vielä kynttilän poltto ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi energiansäästölampun teko ja poltto?)
"Strategiani estää Isabellan maitoa happanemasta tuli hiehtovasta laitteesta, joka oli kehitetty käyttöön Pohjois-Nigeriassa, jossa ruoka ilaantuu helposti kuumuudessa ilman sähköistä jäähdytystä. Mohammed Bad Abba -nimisen opettajan kehittämä "astia astiassa" koostuu saviastiasta, joka on sijoitettu toiseen, hiukan suurempaan astiaan siten, että astioiden välissä on kerros märkää hiekkaa. Sisemmässä astiassa pidetään maitoa ja vihanneksia ja se peitetään kannella.
Niin kuin luin Alex Steffenin kirjasta Worldchanging, astia astiassa toimii, koska veden haihtuminen kosteasta hiekasta saa aikaan lämpötilan laskun. Sen seurauksena sisempi astia ja sen sisällä olevat ruoka-aineet pysyvät viileänä. Kun astiaa astiassa käytettiin Nigeriassa, se merkitsi että munakoiso säilyi kolmen päivän sijasta kaksikymentäseitsemän päivää."
Kestävä syöminen
Locavores.com ja Ethicurean.com
Vancouverissa lähiruokaveteraanit ja kirjailijat Alisa Smith ja James MacKinnon olivat sitoutuneet vuodeksi syömään ruokaa, joka oli tuotettu 160km päässä kotoa. Heli olivat saavuttaneet netissä kulttiaseman. -- Alisa kertoi, että Sadan mailin ruokavalio -projekti alkoi hänen ja Jamesin huolesta ruokajärjestelmämme ympäristöystävällisyyden suhteen. Hän kertoi, että Pohjois-Amerikassa ruuan keskimääräinen matka maatilalta lautaselle oli 1600-4000 km. Esim. mansikoiden tuonti Kaliforniaan oli huipussaan juuri silloin, kun mansikkasesonki alkaa siellä - mikä on ironista, sillä New Yorkin markkinat ovat vuorostaan tulvillaan Kalifornian mansikoita juuri silloin, kun niiden aika on New Yorkissa. Käy ilmi, että maatalous käyttää täydet 17% Yhdysvaltain öljystä, mikä vastaa luonnollisesti taas 17% öljyperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä. - - He eivät olleet voineet voineet piktään aikaan syödä leipää, koska he eivät olleet löytäneet paikallista jauhoa. He olivat käyttäneet kuukausia etsien paikallista kasvattajaa ja myllyä. - - Pelkästään ruuan ei pitänyt olla paikallista, vaan myös kaikkien ainesten. Kyse ei ollut paikallisesti leivotusta leivästä, vaan myös leivästä, jossa oli vain paikallisia jauhoja. Sitten Alisa kertoi, kuinka he lopulta saivat suolaa. He nousivat veneeseen, soutivat keskelle lahtea, loiskauttivat sangon mereen ja nostivat merivettä. Sitten he soutivat takaisin ja keittivät vettä liedellä kunnes heillä oli jäljellä vain suolaa. s. 142-143
- - Esim. tomaatit, jotka kasvatetaan ulkona Espanjassa ja kuljetetaan Iso-Britanniaan kuluttavat vähemmän fossiilisia polttoaineita ja aiheuttavat vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin Iso-Britannian kasvihuoneessa kasvatetut tomaatit. "Jos pääasiallinen huolenaiheesi ovat kasvihuonekaasupäästöt, sitten sinun on syötävä ainoastaan kauden tuotteita" --s. 145
"-Luomustandardit eivät kyenneet sisällyttämään itseensä monia alkuperäisiä periaatteita yhteiskunnallisesta, eettisestä ja ympäristövastuusta, joiden varaan luomyviljelyliike oli perustettu. Luomumaitoa tuottavan lehmän ei enää tarvinnut laiduntaa niityllä. Luomukanoilta ja -sioilta saatettiin nyt kieltää etuoikeus ulkoiluun. Luomuelintarviketeollisuudessa saatettiin käyttää lisäaineita ja synteettisiä kemikaaleja. Joukkoa synteettisiä maanviljelyskemikaaleja saatettiin käyttää rangaistuksetta.
Ehkä pahinta kaikesta oli, että teollinen maatila saatettiin sertifioida orgaaniseksi."
"Näiden niukkojen talvikuukausien (tammi- ja helmikuu) aikana ruokakomerossani on yleensä munia ja kauraa (joista tulee aamiainen), perunoita, purjoa, kaalia, porkkanoita, nauriita, palsternakkaa, erilaisia juustoja, kotona leivottua leipää, maitoa, sipuleita, voita ja tietenkin lanttuja." s. 154
"Alan päästä tästä jyvälle! Blew -tilalla on kuivattuja chileja, jotka antavat kaalille vähän potkua. Tein todella maukkaan omenapiiraan korvaamalla ohjeen sokerin paikallisella hunajalla. Ja olen löytänyt keinon valmistaa kevyttä, kirpeää viinietikkaa, sillä olen huomannut, että sitä ei ole saatavana paikallisesti ja pakkaamattomana.
Se tehdään niin, että otetaan hedelmien jämät - omenakodat, marjojen loput (vaikka marjoja meillä ei ole, koska ei ole niiden aika)m itä tahansa - ja pilkotaan karkeasti. Liuotetaan neljänneskupillinen hunajaa (ohje vaatii sokeria, mutta sitä ei saa paikallisesti tuotettuna)kupilliseen vettä. heitetään jämät ekaan ja peitetään liinalla. Annetaan fermentoitua pari kolmen viikon ajan hämmentäen silloin tällöin.
Siitä saa hieno makua - aivan oikein - kaaliin.
Mitä saa, kun yhdistää pakkauskiellon lähiruokaan? Ei liian monta maukasta herkkupalaa, voin vakuuttaa, ei ainakaan ennen kuin pääsee asioista jyvälle. Joka kerta kun keksin jotain uutta, haluan tanssia.
Menen juhliin ja törmään ystävään, joka sattuu kertomaan minulle, että hänen Kreikasta emigroitunut äitinsä tekee joka päivä jogurttia. Pomppasin ilmaan ilosta siksi, etten ole kyennyt löytämään johurttia tai juuri mitään muitakaan välipaloja pakkaamattomina, enkä halua rikkoa roskaamattomuussääntöä." s. 156-157
""Tiedätkö, millaiset lehmät ovat aina olleet suosikkejani?" Ronny kysyy minulta. "Tuhmat. Ne, joissa on vähän paholaista. Ne, jotka eivät mene portista silloin kun käsketään. Ne, joilla on persoonallisuutta."" s. 161
"--Jos lehmä on sairas tai sillä on utaretulehdys ja eläinlääkäri tulee ja sanoo, että ainut tapa parantaa lenmä on antibiooteilla, me hoidamme lehmän. Luomutilalla lehmä olisi lähetettävä teuraaksi. me hoidamme lehmän, pidämme sen erossa lypsykoneesta kunens antiobiootit ovat poistuneet maidosta. Minusta lehmän tappaminen tulehduksen vuoksi on julmaa." Ronny on ylpeä siitä, että hänen lehmänsä elävät 15- tai 20-vuotiaiksi. Tyypillisillä karjatiloilla vain kaksikymmentäviisi prosenttia lypsykarjasta elää yli 7-vuotiaaksi."
Omaa pohdintaa:
Karkkipaperit, keksipaketit, leipäpussi... Kaikki tuotteet tulevat (pääsääntöisesti) muovikääreissä. Entä jos haluaa vähentää kotitalousjätettä ja välttää näiden jätteiden syntymistä? Jos näitä tuotteita alkaa valmistaa itse, joutuu silti ostamaan raaka-aineita esim. Paperipusseissa. Milloin on ok tuottaa jätettä? Onko sellaista tilannetta ikinä? Onko esimerkiksi Suomessa mahdollista elää monipuolisesti vain Suomessa tuotettujen tuotteiden avulla? Vaniliini- ja vaniljasokerit, leivinjauhe, liivate...
Mitä kaikkea yhdessä tehty ja syöty ruoka edustaa? Jos ruoka on tehty tuoreista, lähellä tehdyistä raaka-aineista ja vältetään valmisteita, syödään säännöllisesti ja vältetään pikaruokia ja herkkuja ja snäksejä... Jätteet vähenee, vähennetään lisäaineiden nauttimista, suositaan suomalaista, pienennetään hiilijalanjälkeä... Onko kotonatehty ruoka sekä eko- että egoteko? Hyväksi sekä luonnolle että itselle.
Puun kohtalo: ollessaan pystyssä se tarjoaa pikkulinnuille ja -oraville suojan/pesän, meille happea ja auringon suojan, estää maan eroosiota... Kun se kaadetaan, siitä tulee kertahyödyke ja me heitetään se roskiin sen sijaan että se olisi voinut iloa vielä monelle.
Onko väärin ostaa pullovettä, esim. 0,5l jos pulloa kierrättää uudelleen ja uudelleen? Kuten isä kierrättää monta vuotta vanhoja dr pepper pulloja mehulleen. Miten hyvä keksintö on pullojen kierrätys? Miten iso hiilijalanjälki niistä tulee, kun niitä kuskataan paikasta toiseen. Miten muovipullot kierrätetään: pestäänkö ne vai kierrätetäänkö materiaali uusiin pulloihin? Miten ekologisia ovat muovipullot esim. lasipulloon verrattuna?
Millainen hiilijalanjälki on parranajokoneella? Esim. Paljonko sen sähkönkulutus ja valmistus ja kuljetus kuluttavat maailmaa? Höylä vs kone vs partaveitsi.
Miten viettää ekologista uutta vuotta, jos ei halua tukea rahan räjäyttämistä taivaalla?
"Mutta jos rakastamme autoja niin paljon, miksi autoteollisuus muiden musssa Yhdysvaltain senaatin neuvonantaja Bradford Snellin vuoden 1974 raportin mukaan tunsi tatvetta tuhota kilpsilun ostamala pois markkinoilra ja hajottamalla masn lähes jokaisen johdinautojärjestelmän? -- tietenkin amerikkalaiset ostavat autoja. Autoteollisuus on vakuuttanut, että se on ainoa oikea tapa, jolla voimme helposti liikkua paikata toiseen. Mutta on ihmeteltävä, onko Yhdysvaltain suhde autoon enemmän rakkaussuhde vai pakkoavioliiton kaltainen?" S. 115 miksi meidät ajetaan tähän tilanteeseen? Miksi minäkin maksan liki/ yli 200€ kuussa autosta, vaikka voisin käyttää 59€ bussikorttiin? Miksi Kuopion liikenteen aikataulut ovat niin huonoja? Miksi Matkukseen kulkee vain yksi linja? Miksi he lähtevät viisi yli paikalle? Miksi he eivät voi ajaa kahta vuotoa sinne? Miksi ekologinen kulkeminen julkisilla tehdään niin pirun vaikeaksi? Miten hyvin julkinen toimii esimerkiksi Virossa, jossa julkisten käyttö on ilmaista?
"Ihmiset, jotka todella harrastavat kestävää syömistä, veivät sen askeleen pidemmälle ja syövät vain vuodenajan mukaista ruokaa, joka on tuotettu rekkamatkan päässä kotoa - siitä lähiruokaliikkeessä on kyse. "S. 141 Suomalaiset, lähimmät maatilatorit, raakamaitoa myyvät maitotilat? Eat and joy sekä Juntulan luomutila Kainuussa. Mitä pitää kerätä talteen kesällä?
Tehdessäni omaa hiilijalanjälkeä järkytyin. Pari vuotta sitten tein sen edellisen kerran ja nyt uuden elämän myötä oma jalanjälkeni on kasvanut. Lisääntynyt matkustaminen on kasvattanut sen aivan mahdottomiin mittoihin. En kuitenkaan tule kiistämään itseltäni matkailua, rakastan sitä liikaa. Lisäksi auto tuo helpotusta minun elämääni, enkä mitenkään turhaan ajele sillä, kulutukseni on hyvin vähäistä keskivertoautoilijaan verrattuna. Totta, voisin hyvin korvata autoni kesänajaksi mopoksi kauniina päivinä ja sen tulenkin tekemään, mutta pyörän selkään minua ei enää ihan pikkuhädässä saa. Viime keväinen kokemus takasi sen, että tällä muistolla pärjää hyvin pari vuotta eteenpäin. Lupasin siis itselleni vielä enemmän tehostaa suunniteltua ajamista. Tarkka suunnitelma, mitä kautta ajetaan, minne parkkeerataan ja kävellään paikasta A paikkaan B, ettei kuljeta autolla lyhyitä matkoja. Lisäksi pidän mielessä taloudellisen ajon säännöt, jolloin suunnittelen reittini niin, että pystyn toteuttamaan niitä. Siispä taajama-ajoa motariajon sijaan. 1.6.-kokoisella moottorilla nimittäin ei pysty ajamaan taloudellisesti moottoritiellä.
Koska en kieltänyt itseltäni kulkemisen mahdollisuutta, tarkoitti se, että jostain muusta alkaisin säästää enemmän. Kiinnitän enemmän huomiota ruokaostoksilla, mistä ruoka tulee ja onko se ekologista ja miten se on pakattu, lisäksi alan suosia kauden tuotteita. Myös ostoksilla käynnissä alan suosia vielä enemmän kirpputoreja ja kierrätyksiä. En ole viime aikoina kovin hirvittävästi muutenkaan ostellut, mutta nytkin se vähä voisi olla vielä vähän ekologisempaa. En lupaa itselleni ihmeitä heti, mutta jos aloitan pienistä, on sekin askel oikeaan suuntaan.
Kysymyksiä, joihin en saanut vastausta
Paperi- vai muovikassi vai kenties oma kassi? Itse olen pyrkinyt ottamaan aina paperikassin pelkästään siitä syystä, että kaapit ovat täynnä sekajätteelle sopivia muovikasseja. Lisäksi kun kuulin, että biomuovikassit hajoavat todella huonosti, päätin laittaa biojätteeni aina paperikassiin, joka maatuu nopeammin. Jos ei ota enää paperikassiakaan, mihin biojätteet? Onko järkeä ostaa erikseen biojätekasseja, niitä rullalla olevia, maatuuko ne nopeammin? Onko huono idea ottaa vastaan ilmaisjakelulehtiä, jotta saisi niistä rakentaa biojätepusseja? Onko huono juttu ottaa ilmaisjakelulehtiä vastaan tällä varjolla? Puu on kuitenkin jo kaadettu ja ne heitettäisiin paperikierrätykseen jossakin toisessa aikassa? Pitäisikö olla oma pieni komposti? Miten se on mahdollista? Miten nopeasti pienen, yhden henkilön taloudessa, kompostin osto maksaa itsensä takaisin? Onko järkevää ostaa komposti näin pienten jätteiden takia? Jos taloyhtiö tarjoaa jäteastian, kannattaako hommata omaa kompostoria? Tai kannattaisiko talonyhtiön hankkia oma kompostori? Biojätteen kuskaus, tyhjennys jne vs Ostettava kompostori ja esim. isännöitsijöiden työ pyörittää sitä? Mikä on taloudellisinta.
Yhteenveto
Mitä itse kirjaan ja kirjallisuustyyliin tulee, huomaa, että Beavan on kirjoittanut aikaisemmin histoiallisia kirjoja. Ajoittain teksti oli nimittäin hyvin paatoksellista, vahvasti faktoihin pohjautuvaa, jolloin tuli tunne, että olisin enemmänkin lukenut esitelmää kuin kaunokirjallisuutta. Myönnän, hyppäsin aika ajoin sivun yli, kun alkoi tuntua liian raskaalta. Henkilökohtainen lähtökohta tähän aiheeseen oli kuitenkin mielenkiintoinen ja oli mukava lukea, miten ihminen voi olla erehtyväinen ja oppia virheistään. Pääsääntöisesti erittäin mielenkiintoinen ja nopeastiluettavissa oleva opus. (Tämä taisi olla ensimmäinen kirja-analyysi sitten lukion, äidinkielenopettajilleni Aunelle ja Sannalle terveisiä!)
Katsotaan, miten alkaa nämä ajatukset sopia osaksi jokapäiväistä elämää... Nyt, ihanaa kesäkuuta kaikille!
Ekovuoden lähtökohdat/ongelmat
1) Kuinka elää tuottamatta jätettä: ei kertakäyttötuotteita, ei pakkausjätettä jne.
2) matkustaminen ilman hiilipäästöjä
3) mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia ruokavalinnoilla
4) ympäristöystävälliset kulutustottumukset ja kotitaloustoimet ( lämmitys, sähkö, vedenkäyttö, veden saadtuttaminen)
Joskus on vain asioita, joista ei halua tai pysty luopumaan. Myös asioista, jotka voivat olla vahingollisa ympärisölle. Silloin olisi ihanteellista tasapainottaa kielteiset vaikutukset, joita ei voi eliminoida, jonkinlaisella myönteisellä vaikutuksella. (Poimimalla roskia, huolehtimalla vastaistutetuista puista, antamalla rahaa hyväntekeväisyyteen)
Ekovuosi Mnhattanilla -projektin sovelletut kestävän kulutuksen säännöt
- Älä osta uusia tuotteita
- Lainaa, vuokraa tai osta käytettyinä (paitsi alusvaatteita ja sukkia)
- Osta vain ekologisia alusvaatteita ja sukkia.
- Ei elokuvia tai muita purkitettuja massaviihteen muotoja.
- Etsi vaihtoehtoja kaikille kertakäyttötuotteille tai -pakkauksille, joita on jäljellä ajalta ennen projektin alkamista: kosmetiikalle, ihonhoitotuotteille, saippualle, shampoolle, puhdistusaineille, kertakäyttökynille ja kertakäyttöpartaterille.
- "Meidän on myös löydettävä vaihtoehdot vessapaperille ja tamponeille", Colin sanoi.
Myönteisellä puolella korvataksemme kaikki mainitsemani tuotteet me voimme
- pitää hauskaa Craigslistin, Freecyclen ja muiden second hand -paikkojen avulla.
- Lukea kaikki haluamamme netistä.
- Koluta antiikkiliikkeitä ja kirpputoreja.
- Harrastaa enemmän elävää viihdettä.
- Olla sosiaalisempia.
Ne pienet jutut
Vaikka ajatus onkin hyvin äärimmäinen ja miehen teot ovat hyvinkin äärimmäisiä, sieltä sain hyvin poimittua ajatuksia ja ideoita omaan joka päiväiseen elämään.
Sen sijaan, että tekisi kuten Colin Beavan ja tekisi esimerkiski allaolevia asioita kokonaisen vuoden, entä jos yrittäisi viettää vaikka kuukauden niin, ettei kuormittaisi luontoa enempää kuin olisi tarpeen? "Helppoja" ratkaisuja voisivat olla esimerkiksi
- ei ylimääräisiä hedelmäkasseja
- itse kasvattamaa ruokaa (paprikat, tomaatit ja yrtit lienee niitä helompia joka kodissa tehtynä. Lisäksi, että säästetään tuotteen kuljetuksesta koituvia päästöjä ja rahaa, säästetään myös pakkausmateriaaleissa)
- ei uusien tuotteiden ostoa, vain kierrätystä ja kirppiksiä
- julkista liikennettä (eikä mielellään edes sitäkään, vanha polkupyörä esiin naftaliinist), ei hissejä
- ei jätteitä, ei pakattuja tuotteita, ei muovia
- ei pesujauhetta, ei vedenmukaan kaadettavia "myrkkyjä", vaan esimerkiksi itsetehtyjä hygieniatuotteita. Jo kemikaalien keventäminen helpottaa luontoa ja jos ei halua ihan kemikaaleitta pysty/halua elää, löytyy kaupoista luontoystävällisempiä vaihtoehtoja.
- ei tuontihedelmiä tai -vihanneksia, vain lähiruokaa
- ei tv:tä (säästää sähköä ja avaa silmäsi muille mahdollisuuksille viettää iltaa. Siinä vaiheessa, kun lapsi oli nukkumassa Beavanin perheessä ja iltarutiinit tehtynä, hoksasi aviopari erään tavan viettää iltaa ihan kahdestaan kynttilän valossa. Siinä vaiheessa kun isäntä kävi kehumassa illanvietostaan ystävilleen, kaikki ystävätkin yrittivät houkutella vaimonsa viettämään televisiotonta elämää ;D)
- Paperinenäliinat perinteisiin mummojen kankaisiin nenäliinoihin. Pese ja kierrätä. "Niistin nenäni kuolleeseen puuhun."
- kestovaippa vs kertakäyttövaippa
-terveyssiteet vs kuukuppi
- vältä muoviastioihin pakattuja ruokia.
- peruuta sanimalehtitilaus, säästä puita. Lue nettilehtiä.
- älä ota vastaan mainoksia ja ilmaisjakeluja.
- korjaa vanhoja vaatteira, älä osta uusia
- vieneet omat uudelleen käytettävät astiamme noutoruokapaikkohin silloin, kun emme itse saaneet itseämme laittamaan ruokaa
- korvaa talouspaperit hylätyistä vaatteista tehdyillä rievuilla tai käytä keittiöpyyhkeitä.
- Beavanin perhe oli keränneet kustantajalta käytettyä tulostuspaperia ja käyttäneet toistapuolta kirjoittaaksemme sille
- pitäneet pyyheliinaa valmiina kääriäkseen tavaroita siihen, käytettäväksi lautasliinana ja kuivatakseen kätensä, kun olivat poissa kotoa
- kantaneet uudelleen käytettäviä mukeja joka paikkaan. Hyväksyneet sen tosiasian, ettivät juo kahvia,jos unohtivat mukin pois. Nostaneet nokkansa pullovedelle ja juoneet kraanavettä mukillaan.
- korvanneet poisheitettävät tuotteet, kuten partahöylät ja bic- kynät partaveitsellä ja lyijytäytekynällä
- hedelmäkassien korvaus kangaspussukoilla
- vessapaperin sijaan käyttäneet bideetä ja peseet alapään. (on kuulemma tutkittu, että veden kulutus rasittaa ympäristöä vähemmän kuin vessapaperin valmistus ja kuljetus)
Jätteiden vähentäminen
"---pitämään asunnossa erityistä astiaa, joka sisälsi kastematoja. Madot sulattaisivat ruuantähteet nopeasti ja ilman mätänemisen hajua kompostimullaksi, joka voitaisiin sitten palauttaa maahan."
Heather Rogers "gone tomorrow: the hidden life of garbage" noin 80% tuotteistamme on tehty käytettäväksi vain kerran. (Kertkäyttölautaset ja -aterimet, nenäliinat, vessa- ja talouspaperi, terveyssiteet ja vaipat
Kestävämpi kuluttaminen
Ihminen näkee päivän aikana 2000-5000 mainosta, joissa kerrotaan, että hiuksemme, ihomme, vaatteemme, huonekalumme, automme, me olemme vääränlaisia, mutta sen kaiken voi korjata, jos vain lähdemme ostoksille. Miten paljon televisio tarjoaa meille tätä? Kauppareissulla jokainen purkki ja paketti sanoo tätä.
"Ostettuaan yhden auton, jääkaapin, talon ja pesukoneen, mitä he vielä saattoivat tarvita? Tehtailijat alkoivat huolestua, että tarpeet tyydyttyisivät ja kaikki tehtaat joutuisivat sen seurauksena pysähtymään.
Heidän vastauksensa? Luotiin kestokulutustavaran vanhetuminen. Valmistajat alkovat etsiä tapoja, saada tieten tahtoen aikaan omien tuotteidensa vanhentuminen, jotta ihmiset ostaisivat niitä yhä uudestaan - toistokuluts. Jos auto näytti vanhetuneelta, ostettaisiin uusi ( tätä kutsutaan muodin vanhentumiseksi). Jos jääkaappi rikkoitui kymmenen vuoden käytön jälkeen, hankittaisiin uusi (tätä kutsutaan sisäänrakennetuksi vanhentumiseksi)." s. 179
Sissimarkkinointi ideoita: "Kuvittele myös sitä, että ostaisimme tuotteiden tarjoamia palveluita itse tuotteiden sijaan. entä jos ne, jotka leikkaavat oman ruohonsa, vuokraisivat ruohonleikkureita niiden omistamisen sijaan? Kun kerran suurin osa ruohonleikkureista viettää varastossa kaiken muun ajan paitsi noin yhtä tuntia viikossa, eikö joku voisi ansaita paljon rahaa vuokraamalla yhtä ruohonleikkuria neljällekymmenelle eri taloudelle? Sama pätee pölynimureihin. Ja lasten leluihin.- - Ehkä voisimme luoda vihreitä työpaikkoja, jotka tuottaisivat uusiutuvaa energiaa. " s. 180
"Mitä kynttilöihin tuli, niiden piti olla mehiläisvahaa. Parafiinikynttilät merkitsivät maahan hautautuneen hiilen kaivamista ja sen vapauttamista ilmakehään." S. 201 (Itse jäin tätä miettimään: Lamput vs kynttilät. Miten pitkälle voi lamput korvata kynttilöillä, kuten lukemisen, leipomisen jne suhteen, ja onko kynttilöiden teko ja poltto ympäristöystävällisempää kuin polttimoiden teko ja poltto? Parafiini tehdään siis öljystä, mutta steariini voi olla joko eläin- tai kasvipohjaiseen öljyyn tehtyä. Onko näiden teko ja kuljetus ja lopuksi vielä kynttilän poltto ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi energiansäästölampun teko ja poltto?)
"Strategiani estää Isabellan maitoa happanemasta tuli hiehtovasta laitteesta, joka oli kehitetty käyttöön Pohjois-Nigeriassa, jossa ruoka ilaantuu helposti kuumuudessa ilman sähköistä jäähdytystä. Mohammed Bad Abba -nimisen opettajan kehittämä "astia astiassa" koostuu saviastiasta, joka on sijoitettu toiseen, hiukan suurempaan astiaan siten, että astioiden välissä on kerros märkää hiekkaa. Sisemmässä astiassa pidetään maitoa ja vihanneksia ja se peitetään kannella.
Niin kuin luin Alex Steffenin kirjasta Worldchanging, astia astiassa toimii, koska veden haihtuminen kosteasta hiekasta saa aikaan lämpötilan laskun. Sen seurauksena sisempi astia ja sen sisällä olevat ruoka-aineet pysyvät viileänä. Kun astiaa astiassa käytettiin Nigeriassa, se merkitsi että munakoiso säilyi kolmen päivän sijasta kaksikymentäseitsemän päivää."
Kestävä syöminen
Locavores.com ja Ethicurean.com
Vancouverissa lähiruokaveteraanit ja kirjailijat Alisa Smith ja James MacKinnon olivat sitoutuneet vuodeksi syömään ruokaa, joka oli tuotettu 160km päässä kotoa. Heli olivat saavuttaneet netissä kulttiaseman. -- Alisa kertoi, että Sadan mailin ruokavalio -projekti alkoi hänen ja Jamesin huolesta ruokajärjestelmämme ympäristöystävällisyyden suhteen. Hän kertoi, että Pohjois-Amerikassa ruuan keskimääräinen matka maatilalta lautaselle oli 1600-4000 km. Esim. mansikoiden tuonti Kaliforniaan oli huipussaan juuri silloin, kun mansikkasesonki alkaa siellä - mikä on ironista, sillä New Yorkin markkinat ovat vuorostaan tulvillaan Kalifornian mansikoita juuri silloin, kun niiden aika on New Yorkissa. Käy ilmi, että maatalous käyttää täydet 17% Yhdysvaltain öljystä, mikä vastaa luonnollisesti taas 17% öljyperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä. - - He eivät olleet voineet voineet piktään aikaan syödä leipää, koska he eivät olleet löytäneet paikallista jauhoa. He olivat käyttäneet kuukausia etsien paikallista kasvattajaa ja myllyä. - - Pelkästään ruuan ei pitänyt olla paikallista, vaan myös kaikkien ainesten. Kyse ei ollut paikallisesti leivotusta leivästä, vaan myös leivästä, jossa oli vain paikallisia jauhoja. Sitten Alisa kertoi, kuinka he lopulta saivat suolaa. He nousivat veneeseen, soutivat keskelle lahtea, loiskauttivat sangon mereen ja nostivat merivettä. Sitten he soutivat takaisin ja keittivät vettä liedellä kunnes heillä oli jäljellä vain suolaa. s. 142-143
- - Esim. tomaatit, jotka kasvatetaan ulkona Espanjassa ja kuljetetaan Iso-Britanniaan kuluttavat vähemmän fossiilisia polttoaineita ja aiheuttavat vähemmän kasvihuonepäästöjä kuin Iso-Britannian kasvihuoneessa kasvatetut tomaatit. "Jos pääasiallinen huolenaiheesi ovat kasvihuonekaasupäästöt, sitten sinun on syötävä ainoastaan kauden tuotteita" --s. 145
"-Luomustandardit eivät kyenneet sisällyttämään itseensä monia alkuperäisiä periaatteita yhteiskunnallisesta, eettisestä ja ympäristövastuusta, joiden varaan luomyviljelyliike oli perustettu. Luomumaitoa tuottavan lehmän ei enää tarvinnut laiduntaa niityllä. Luomukanoilta ja -sioilta saatettiin nyt kieltää etuoikeus ulkoiluun. Luomuelintarviketeollisuudessa saatettiin käyttää lisäaineita ja synteettisiä kemikaaleja. Joukkoa synteettisiä maanviljelyskemikaaleja saatettiin käyttää rangaistuksetta.
Ehkä pahinta kaikesta oli, että teollinen maatila saatettiin sertifioida orgaaniseksi."
"Näiden niukkojen talvikuukausien (tammi- ja helmikuu) aikana ruokakomerossani on yleensä munia ja kauraa (joista tulee aamiainen), perunoita, purjoa, kaalia, porkkanoita, nauriita, palsternakkaa, erilaisia juustoja, kotona leivottua leipää, maitoa, sipuleita, voita ja tietenkin lanttuja." s. 154
"Alan päästä tästä jyvälle! Blew -tilalla on kuivattuja chileja, jotka antavat kaalille vähän potkua. Tein todella maukkaan omenapiiraan korvaamalla ohjeen sokerin paikallisella hunajalla. Ja olen löytänyt keinon valmistaa kevyttä, kirpeää viinietikkaa, sillä olen huomannut, että sitä ei ole saatavana paikallisesti ja pakkaamattomana.
Se tehdään niin, että otetaan hedelmien jämät - omenakodat, marjojen loput (vaikka marjoja meillä ei ole, koska ei ole niiden aika)m itä tahansa - ja pilkotaan karkeasti. Liuotetaan neljänneskupillinen hunajaa (ohje vaatii sokeria, mutta sitä ei saa paikallisesti tuotettuna)kupilliseen vettä. heitetään jämät ekaan ja peitetään liinalla. Annetaan fermentoitua pari kolmen viikon ajan hämmentäen silloin tällöin.
Siitä saa hieno makua - aivan oikein - kaaliin.
Mitä saa, kun yhdistää pakkauskiellon lähiruokaan? Ei liian monta maukasta herkkupalaa, voin vakuuttaa, ei ainakaan ennen kuin pääsee asioista jyvälle. Joka kerta kun keksin jotain uutta, haluan tanssia.
Menen juhliin ja törmään ystävään, joka sattuu kertomaan minulle, että hänen Kreikasta emigroitunut äitinsä tekee joka päivä jogurttia. Pomppasin ilmaan ilosta siksi, etten ole kyennyt löytämään johurttia tai juuri mitään muitakaan välipaloja pakkaamattomina, enkä halua rikkoa roskaamattomuussääntöä." s. 156-157
""Tiedätkö, millaiset lehmät ovat aina olleet suosikkejani?" Ronny kysyy minulta. "Tuhmat. Ne, joissa on vähän paholaista. Ne, jotka eivät mene portista silloin kun käsketään. Ne, joilla on persoonallisuutta."" s. 161
"--Jos lehmä on sairas tai sillä on utaretulehdys ja eläinlääkäri tulee ja sanoo, että ainut tapa parantaa lenmä on antibiooteilla, me hoidamme lehmän. Luomutilalla lehmä olisi lähetettävä teuraaksi. me hoidamme lehmän, pidämme sen erossa lypsykoneesta kunens antiobiootit ovat poistuneet maidosta. Minusta lehmän tappaminen tulehduksen vuoksi on julmaa." Ronny on ylpeä siitä, että hänen lehmänsä elävät 15- tai 20-vuotiaiksi. Tyypillisillä karjatiloilla vain kaksikymmentäviisi prosenttia lypsykarjasta elää yli 7-vuotiaaksi."
Omaa pohdintaa:
Karkkipaperit, keksipaketit, leipäpussi... Kaikki tuotteet tulevat (pääsääntöisesti) muovikääreissä. Entä jos haluaa vähentää kotitalousjätettä ja välttää näiden jätteiden syntymistä? Jos näitä tuotteita alkaa valmistaa itse, joutuu silti ostamaan raaka-aineita esim. Paperipusseissa. Milloin on ok tuottaa jätettä? Onko sellaista tilannetta ikinä? Onko esimerkiksi Suomessa mahdollista elää monipuolisesti vain Suomessa tuotettujen tuotteiden avulla? Vaniliini- ja vaniljasokerit, leivinjauhe, liivate...
Mitä kaikkea yhdessä tehty ja syöty ruoka edustaa? Jos ruoka on tehty tuoreista, lähellä tehdyistä raaka-aineista ja vältetään valmisteita, syödään säännöllisesti ja vältetään pikaruokia ja herkkuja ja snäksejä... Jätteet vähenee, vähennetään lisäaineiden nauttimista, suositaan suomalaista, pienennetään hiilijalanjälkeä... Onko kotonatehty ruoka sekä eko- että egoteko? Hyväksi sekä luonnolle että itselle.
Puun kohtalo: ollessaan pystyssä se tarjoaa pikkulinnuille ja -oraville suojan/pesän, meille happea ja auringon suojan, estää maan eroosiota... Kun se kaadetaan, siitä tulee kertahyödyke ja me heitetään se roskiin sen sijaan että se olisi voinut iloa vielä monelle.
Onko väärin ostaa pullovettä, esim. 0,5l jos pulloa kierrättää uudelleen ja uudelleen? Kuten isä kierrättää monta vuotta vanhoja dr pepper pulloja mehulleen. Miten hyvä keksintö on pullojen kierrätys? Miten iso hiilijalanjälki niistä tulee, kun niitä kuskataan paikasta toiseen. Miten muovipullot kierrätetään: pestäänkö ne vai kierrätetäänkö materiaali uusiin pulloihin? Miten ekologisia ovat muovipullot esim. lasipulloon verrattuna?
Millainen hiilijalanjälki on parranajokoneella? Esim. Paljonko sen sähkönkulutus ja valmistus ja kuljetus kuluttavat maailmaa? Höylä vs kone vs partaveitsi.
Miten viettää ekologista uutta vuotta, jos ei halua tukea rahan räjäyttämistä taivaalla?
"Mutta jos rakastamme autoja niin paljon, miksi autoteollisuus muiden musssa Yhdysvaltain senaatin neuvonantaja Bradford Snellin vuoden 1974 raportin mukaan tunsi tatvetta tuhota kilpsilun ostamala pois markkinoilra ja hajottamalla masn lähes jokaisen johdinautojärjestelmän? -- tietenkin amerikkalaiset ostavat autoja. Autoteollisuus on vakuuttanut, että se on ainoa oikea tapa, jolla voimme helposti liikkua paikata toiseen. Mutta on ihmeteltävä, onko Yhdysvaltain suhde autoon enemmän rakkaussuhde vai pakkoavioliiton kaltainen?" S. 115 miksi meidät ajetaan tähän tilanteeseen? Miksi minäkin maksan liki/ yli 200€ kuussa autosta, vaikka voisin käyttää 59€ bussikorttiin? Miksi Kuopion liikenteen aikataulut ovat niin huonoja? Miksi Matkukseen kulkee vain yksi linja? Miksi he lähtevät viisi yli paikalle? Miksi he eivät voi ajaa kahta vuotoa sinne? Miksi ekologinen kulkeminen julkisilla tehdään niin pirun vaikeaksi? Miten hyvin julkinen toimii esimerkiksi Virossa, jossa julkisten käyttö on ilmaista?
"Ihmiset, jotka todella harrastavat kestävää syömistä, veivät sen askeleen pidemmälle ja syövät vain vuodenajan mukaista ruokaa, joka on tuotettu rekkamatkan päässä kotoa - siitä lähiruokaliikkeessä on kyse. "S. 141 Suomalaiset, lähimmät maatilatorit, raakamaitoa myyvät maitotilat? Eat and joy sekä Juntulan luomutila Kainuussa. Mitä pitää kerätä talteen kesällä?
Tehdessäni omaa hiilijalanjälkeä järkytyin. Pari vuotta sitten tein sen edellisen kerran ja nyt uuden elämän myötä oma jalanjälkeni on kasvanut. Lisääntynyt matkustaminen on kasvattanut sen aivan mahdottomiin mittoihin. En kuitenkaan tule kiistämään itseltäni matkailua, rakastan sitä liikaa. Lisäksi auto tuo helpotusta minun elämääni, enkä mitenkään turhaan ajele sillä, kulutukseni on hyvin vähäistä keskivertoautoilijaan verrattuna. Totta, voisin hyvin korvata autoni kesänajaksi mopoksi kauniina päivinä ja sen tulenkin tekemään, mutta pyörän selkään minua ei enää ihan pikkuhädässä saa. Viime keväinen kokemus takasi sen, että tällä muistolla pärjää hyvin pari vuotta eteenpäin. Lupasin siis itselleni vielä enemmän tehostaa suunniteltua ajamista. Tarkka suunnitelma, mitä kautta ajetaan, minne parkkeerataan ja kävellään paikasta A paikkaan B, ettei kuljeta autolla lyhyitä matkoja. Lisäksi pidän mielessä taloudellisen ajon säännöt, jolloin suunnittelen reittini niin, että pystyn toteuttamaan niitä. Siispä taajama-ajoa motariajon sijaan. 1.6.-kokoisella moottorilla nimittäin ei pysty ajamaan taloudellisesti moottoritiellä.
Koska en kieltänyt itseltäni kulkemisen mahdollisuutta, tarkoitti se, että jostain muusta alkaisin säästää enemmän. Kiinnitän enemmän huomiota ruokaostoksilla, mistä ruoka tulee ja onko se ekologista ja miten se on pakattu, lisäksi alan suosia kauden tuotteita. Myös ostoksilla käynnissä alan suosia vielä enemmän kirpputoreja ja kierrätyksiä. En ole viime aikoina kovin hirvittävästi muutenkaan ostellut, mutta nytkin se vähä voisi olla vielä vähän ekologisempaa. En lupaa itselleni ihmeitä heti, mutta jos aloitan pienistä, on sekin askel oikeaan suuntaan.
Kysymyksiä, joihin en saanut vastausta
Paperi- vai muovikassi vai kenties oma kassi? Itse olen pyrkinyt ottamaan aina paperikassin pelkästään siitä syystä, että kaapit ovat täynnä sekajätteelle sopivia muovikasseja. Lisäksi kun kuulin, että biomuovikassit hajoavat todella huonosti, päätin laittaa biojätteeni aina paperikassiin, joka maatuu nopeammin. Jos ei ota enää paperikassiakaan, mihin biojätteet? Onko järkeä ostaa erikseen biojätekasseja, niitä rullalla olevia, maatuuko ne nopeammin? Onko huono idea ottaa vastaan ilmaisjakelulehtiä, jotta saisi niistä rakentaa biojätepusseja? Onko huono juttu ottaa ilmaisjakelulehtiä vastaan tällä varjolla? Puu on kuitenkin jo kaadettu ja ne heitettäisiin paperikierrätykseen jossakin toisessa aikassa? Pitäisikö olla oma pieni komposti? Miten se on mahdollista? Miten nopeasti pienen, yhden henkilön taloudessa, kompostin osto maksaa itsensä takaisin? Onko järkevää ostaa komposti näin pienten jätteiden takia? Jos taloyhtiö tarjoaa jäteastian, kannattaako hommata omaa kompostoria? Tai kannattaisiko talonyhtiön hankkia oma kompostori? Biojätteen kuskaus, tyhjennys jne vs Ostettava kompostori ja esim. isännöitsijöiden työ pyörittää sitä? Mikä on taloudellisinta.
Yhteenveto
Mitä itse kirjaan ja kirjallisuustyyliin tulee, huomaa, että Beavan on kirjoittanut aikaisemmin histoiallisia kirjoja. Ajoittain teksti oli nimittäin hyvin paatoksellista, vahvasti faktoihin pohjautuvaa, jolloin tuli tunne, että olisin enemmänkin lukenut esitelmää kuin kaunokirjallisuutta. Myönnän, hyppäsin aika ajoin sivun yli, kun alkoi tuntua liian raskaalta. Henkilökohtainen lähtökohta tähän aiheeseen oli kuitenkin mielenkiintoinen ja oli mukava lukea, miten ihminen voi olla erehtyväinen ja oppia virheistään. Pääsääntöisesti erittäin mielenkiintoinen ja nopeastiluettavissa oleva opus. (Tämä taisi olla ensimmäinen kirja-analyysi sitten lukion, äidinkielenopettajilleni Aunelle ja Sannalle terveisiä!)
Katsotaan, miten alkaa nämä ajatukset sopia osaksi jokapäiväistä elämää... Nyt, ihanaa kesäkuuta kaikille!
- Jaana
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)