Santtu 1.8.2003-25.5.2013
Ikävä tulee rakasta mamman poikaa. Santtu oli meillä päivästä 1 lähtien, kun autoin Enniä pentueen synnyttämisessä. Ei saisi sanoa näin, mutta Santtu oli ehdottomasti rakkain kaikista koirista, joita meillä oli. Niin älykäs ja hellyttävä.
Hyvää yötä kulta. Äipällä on ikävä.
10 kommenttia:
Aivan ihan koiruli. Otan osaa!
siis IHANA
Ihania kuvia ja muistoja kuvista <3
Osanottoni <3
-päivi-
Kerrassaan mainioita kuvia!
Ihana toi missä Santtu syö heinää ja virnistää. :)
Tiedätkö, mitä katraan muille tyypeille nykyään kuuluu?
Ihania kuvia!
Osanottoni!
T.Komentoora
Paljon muistoja ja ihania kuvia näkyy mukaan tarttuneen! Säilytä ne sydämessäsi <3
Roope Santun veli ainakin on vielä vetreä veteraani, syö, juo, ui, lenkkeilee, metässä irti juoksentellee ja jahtaa kaikkee mikä liikkuu, ehkä vielä jonkun verran agilityä kipittellee ennenkun jää siitä lajista eläkkeelle :)Santtu-parka, otan osaa Jaana :/
Ikävä juttu, että koira kuoli. Kuvien määrää olisit ehkä voinut hieman vähentää...
Ihania kuvia.
Juri eilen alkoi kyynel vieriä poskea pitkin kun mieleen tuli anoppilan ihana Rauha ja sen hautaaminen.
Lähetä kommentti