Lucca

Syntymäpäivän jälkeinen päivä. 30+1. Ohjelmassa shoppailua sateisessa Milanossa. Minun kävi sääliksi murua, jota olisin raahannut kaupasta kauppaan, joten ehdotin jotain, minkä olin nähnyt Top Gear -ohjelmassa. Ehdotin automatkaa Luccaan. Mikä ihana mies muru onkaan! Heti surffasi autovuokraamon sivuille ja varasi meille auton. Todellinen sanoista teoiksi -mies, ihana! Siispä suuntasimme lähimmälle lentokentälle ja eikun menoksi. 

Ongelmaksi vain muodostui se, että meidän varaamamme auto oli jossain ihan mualla... tai sitten se on näkymätön. Mutta loppujen lopuksi autokin löytyi toisesta kerroksesta ja ei kun menoksi. Tosin sillä välin kun miehet etsivät autoa, minä leikittelin numeroilla. 

Täydet 30, niin kuin minä. 

Käsikirja Linnunradan liftareille -kirjasta tuttu elämäntarkoitus, 42. (Pääsin toteuttamana pitkä aikaisen haaveeni, jo monta vuotta olen haaveillut, että kuvaan kaikkea mahdollista jossa on 42, että saisin Pyyhepäivänä tehtyä kollaasin numerosta 42. Yksi numero 42 kuvattu, enää vähintään kahdeksan muuta puuttuu...)

Italian täysi sata: Fiat. Aika helppo arvata =D

Viimeinkin kolmen sateisen tunnin jälkeen, Lucca! Valitettavasti jälleen suurin osa kuvista on järjestelmäkameralla, joten lisää kuvia Luccasta tulossa myöhemmin. 

Kun kerta Italiaan ollaan tultu, pitäähän sitä aitoa italialaista ruokaakin syödä; gelatto eli jäätelöä ja pizzaa. Pitkästä aikaa uskalsin maistaa mustekalaa, merenrannalla kun sen tietää olevan tuoretta. Ja hyvää oli!

Tämä kuva on netistä. Lucca houkutti minua ajatuksella siitä, että se on todella sokkeloinen roomalaisaikainen kaupunki. Uskomattoman hieno ja uskomattoman helppo eksyä. Aivan mahtava kokemus. Rehellisesti sanottuna, tämä oli mielestäni paras kokemus Italiaa. Surullista mutta totta, parasta Milanossa oli lähteä pois sieltä ja mennä Luccaan!

  

Lucca oli ihan kiven heiton päässä toisesta aika kuuluisasta nähtävyydestä, Pisan kaltevasta tornista. Harmi vain, että keli alkoi olla todella huono perille päästyämme ja vettä tuli ajoittain ihan urakalla. 

Takaisin ajo olikin sitten jo hyvin haastavaa todella kovan vesisateen takia sekä Italian todella huonojen opasteiden takia. Meillä meni varmasti sellaiset 30 minuuttia kun ajelimme edes takaisin jonkin sorttista maaseutua etsien oikeaa liittymää moottoritielle... oli karttoja, oli navigointivehkeet ja silti meni pieleen, tosin vika oli ajoittain kartanlukijassa eli minussa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, lopulta pääsimme perille. 

Tykkäsin tosi paljon tästä automatkasta ja suosittelen Luccaa matkakohteeksi kelle tahansa, kuka käy Italiassa. Mieluummin Lucca kuin Milano. 

- Jaana