Ihan ensimmäiseksi haluan esittää kiitoksen Kommentooralle. Kun äskön viimein istuin koneen ääreen lukemaan kommentteja, en voinut olla hymyilemättä viestisi nähtyäsi! Ihana!
Viikko on ollut aivan hirveä. Kerta kaikkiaan hirveä. Kun Make on koulussa, olen joutunut kehittelemään uusia tapoja päästä töihin. Vielä alkuviikosta pyysin isää kuskaamaan, mutta sitten luovuin siitäkin ja olen hypännyt Maken kyytiin kun hän on mennyt kouluun kello 8. Itse asiassa eilen ja tänään olen ollut työpaikalla noin kello 7.40, kun työvuoro alkaisia vasta kello 10. Siinä vaiheessa olen ollut työpaikalla jo kaksi tuntia ja tehnyt kaikki paperityöt ja tänä aamuna tarkastanut kuormakin ja kaiken muunkin ylimääräisen. 10 alkaa perinteinen härdelli ja kiire. Tukka putkella, sormet vähän jokaisessa asiassa, aina yksi asia mielen päälle, joka pitää muistaa. Ennen kuin edes huomaan, kello on jo iltapäivä ja paljon jäänyt tekemättä. Työvuoro päättyisi oikeasti 18.30, mutta harvassa se päivä, jolloin olisin poistunut paikalta juuri silloin. Tänäänkin kello kävi jo seitsemää, ennen kuin pääsin lähtemään, totta kait vasta sitten, kun olin tehnyt kaikki tehtävät. Muutama ilta sitten Make joutui jo soittamaan minulle kysyäkseen, että minne olin unohtunut, kun minua ei alkanut seitsemän jälkeenkään kuulua. Kiirekiirekiirekiirekiire.....
Kaiken tietysti kruunaa se, että huomenna olisi Kajaanin hallilla kirpputori, jonne en pääse. Uhraan ihan valtavasti päivästäni työhön, jonka tunnen etten saa siitä niin paljoa takaisin, kuin mitä minä annan. Se ei ole hyvä fiilis. Tänään töitä tehty 11,5 tuntia. Herätty kello 6, töihin noin 7.30. Kotiin kello 19, nukkumaan kello 22. Minä vietän kotona 4,5 tuntia hereillä, 8 tuntia nukkuen ja takaisin töihin viettämään ympäri pyöreän päivän. On pakko olla helpompi tapa tienata leipänsä!
Ja nyt kun katson kelloa 21.37, joka tarkoittaa, että kohta pitää mennä kuitenkin nukkumaan. Ei ehdi tehdä kaikkea!
Ja lisää hyviä uutisia.... Meidän porukoiden ovessa on aina ollut avaimet johtuen, että äiti on pyörätuolissa eikä pääse avaamaan ovea, jos joku tulee. Nyt sitten joku on varastanut avaimet siitä ovesta. Ei voi tietää, onko ne lähteneet joidenkin kotiapulaisten mukaan vahingossa vai onko talon asukkaiden ystävät napanneet avaimet mukaansa tarkoituksella. On se perketi, kun ei ole enää omassa kodissaankaan turvassa!
Niin ja sitten nuo tuhopoltot pitkin Kajaania.. niistäkin on kuvia tulossa lähiaikoina (tämä ei varmaan vieläkään helpota poliisien epäilyksiä minusta ja kytköksistä niihin, kun aina kun Kajaanissa palaa, Jaana kuvaa!)
Mutta nyt, oikein hyvää yötä! Tämä tyttö joutuu nöyrtymään työelämän juoksupyörän edessä ja leikkaamaan omasta ajasta miehensä kanssa. Masentaa niin mahtavasti!
- Jaana
PS. Onneksi elämässä on vielä kuitenkin jotain kaunista, kuten auringon lasku. Oli pakko kikkailla kameran ja ison zoomin kanssa auringonlaskua katsellessa.
5 kommenttia:
Minä jo mietinkin, että minne olet unohtunut...
Voi itku, kiire on kamalaa. Ja ei minustakaan ole oikein, että suurimman osan elämästään viettää työpaikalla! Ei ei..
Toivottavasti tuo helpottaa!Pian!!
Ja ompa kurja juttu nuo avaimetkin. :/
Jaksamista sinne!!
Ihanaa, että olet hengissä!
Elämä on kovaa, mutta "aikansa kutakin, sano pässi, kun päätä leikattiin"!
Terveiset läheisillesi!
Kiva, että laitoit viestiä!!!! Minulla on vähän samat systeemit omalla työpaikalla, vaikka en olekaan kaupan palveluksessa. Koita jaksaa, ehkä se jossain vaiheessa helpottaa...minä panostan heinäkuuhun, silloin voisi saada "ylitöitä" pois! Tuo avainjuttu on kyllä tosi paha, toivottavasti selviää ilman lukkojen vaihtoa, tosin aina on epäilys, että joku on voinut ne kopioida! Terkkuja ihanille lemmikeillesi ja tietysti sinulle ja miehellesi!
T.Komentoora
Kuinka pitkä työmatka sinulla on?
Työmatka taitaa olla tuollaiset 5-6 kilometriä. Kävellen menisi sellaiset 45 minuuttia ja kun haluan olla aina paikalla puolta tuntia ennen, jotta ehtií valmistautua, tulisi minun lähteä 1 tunti 15 minuuttia etukäteen kävelemään. Autolla matka vie keskimäärin 7 minuuttia. Kuntoilu tekisi hyvää, mutta ne ajanjaksot kun olen matkan tehnyt ovat hikoiluttaneet paljon, että pitäisi käydä työpaikalla suihkussa ja se taas ei ole ihan mahdollista. Pyörä olisi oikein loistava vaihtoehto kulkuvälineeksi, mutta se kaipaisi kipeästi vuosihuoltoa kuuden vuoden käyttämättömyyden jäljiltä!
Lähetä kommentti