2. remonttipäivä

Tunnen olevani kuin Kristoffer Kolumbus, Marco Polo ja Vasco Da Gama kaikki yhdessä "pienessä" naisen ruumiissa. Olen löytänyt jotain suurta, jotain ennennäkemätöntä ja -kuulumatonta. Olen löytänyt nimittäin lihaksia sellaisista paikoista, joista niitä ei edes osannut odottaa. Tiedän sen siitä, koska niihin joka ikiseen sattuu niin maan peevelisti. Olen nakutellut puolesta päivästä lähtien ilta kahdeksaan irti TOSI tiukasti kiinnitettyjä lattialaattoja. Olen pitänyt vasaraa niin kauan kädessäni, ettei käteni enää avaudu siitä krampista. Vasara käteni, myöskin oikeana kätenä tunnettu, tuntuu takovan oma aikojaan vielä senkin jälkeen kun vasara on laskettu kädestä ja käyty suihkussakin siinä välissä. Olen loppu. Emmekä edes saaneet sitä pirun lattiaa vielä valmiiksikaan. Olen asettanut itselleni aikataulut ja sen samperin lattian takia olemme siitä jäljessä.

Positiivinen asia on kuitenkin se, että vessa näyttää rungollisesti tosi hyvältä. meillä on ollut aika moista tappelua tuon vessan takia, ja tässä syy. Henkilöä, joka harmeja aiheuttaa, en halua kertoa tarkemmin, jotten joudu vain mihinkään oikeudelliseen vastuuseen, puhutaan vaan siis henkilöstä. Tämä "henkilö" on pelotellut jo ainakin kahta edellistä vuokralaista ja ilmeisesti nykyistäkin sillä, että kylpyhuoneessa on hometta. Isännöitsijäkin on käynyt tarkastamassa meidän kylpyhuoneen, ja sanonut, ettei se ole hometta, paskaa vain (anteeksi suorasukaisuuteni). Tämä "henkilö" ei ole kuitenkaan lopettanut tätä homepuhetta ja se olikin meille sitten se viimeinen niitti, kun tämä kosteus ilmeni. Olimme ihan, että per**le, tämä henkilö oli oikeassa. Nyt kun olemme sitten suurimman osan vessasta repineet alas, ei ole näkyvissä minkäänlaista kosteusvauriota. Olen tehnyt kolme vessaremppaa, tämä on neljäs ja saanen sanoa, että tämä vessa on itse asiassa parhaimmassa kunnossa kuin mikään edellisistä vessoista. Suomeksi sanottuna tympäsee nyt tämä henkilö ja sen hössötykset homeesta. Ei kosteutta, ei hometta. Vain vanhat kaakelit ja paskaiset saumat. Kiva kiva. Mutta kuten aikaisemminkin todettu, tuleepas nyt aikankin rempattua vessakin. Onhan siitä kuusi vuotta puhuttu. Mutta kuitenkin rehellisesti sanottuna, mieluummin olisin tällä hetkellä Teneriffalla nauttimassa auringon lämmöstä. Nyt se saa odottaa syksyyn. 

Ai niin, aika mielenkiintoisia värejä löytynyt nuista seinistä: sinapin keltaista, vihreää, ruskeaa ja punaista. Jos nuo seinät vain osaisivat puhua! 

Mutta nyt mä olen aivan poikki! Huomenna harjoitukset jatkuvat! Öitä!

- Jaana