Novemberfest

Murulla on ystäviensä kanssa mielestäni aivan loistava perinne. Kerran vuoteen muru kutsuu ystävänsä koolle maistelemaan erilaisia, hyviä oluita hyvässä seurassa. Tarkoitus ei ole samanlainen "kännäämisjuhla" kuin tiedetään hyvin monien viettävän joka perjantai, vaan tämä on ihan todella harrastuspohjalta. 

Aikaisimpina vuosina teemoja on ollut esimerkiksi Belgia ja Saksa, tänä vuonna oli Black November eli Musta Marraskuu, jonka taustalla oli myös hiukan Amerikkaa. Erona aikaisempiin juhliin, tänä vuonna oli (lähes tulkoon vain ja ainoastaan) hänen ja ystävänsä oman panimon tuotteita. Aikaisempina vuosina juomia oli haettu kaupan hyllyltä. En voi ilmaista sanoin, miten ylpeä olen murusta. He olivat valmistaneet, eli panneet kolmea erilaista olutta (yritän niin kovasti olla sujut tuon verbin kanssa...) ja lisäksi olivat vielä tehneet omaa siideriäkin, joten lista oli vaikuttava. Lisäksi löytyi pullo omapanemaa kolmen vuoden takaa vähän niin kuin ohi listan. 

Itse tietysti olen äärimmäisen innoissani tästä aiheesta, olenhan jo pitkään järjestellyt erilaisia pieniä illanistujaisia (jos joku on sattunut nyt huomaamaan), tosin vain kahdelle henkilölle, nyt pääsin ihan oikeasti järjestämään useammalle ihmiselle ihan oikean illanistujaisen, IHANA! 

Listalla oli K1P:n (panimon nimi) Ale-tyyppinen olut Black November (juhlan nimikko-olut), K1P Reunion Indian Pale Ale eli IPA, K1P El Viejito eli Chili-suklaa Imperial Stout. Tätä olisin halunnut maistaa ja yritin seurata, koska muru tätä kaataa omaan lasiinsa, jotta olisin voinut maistaa hiukan, mutta menetin tämän mahdollisuuden jossain välissä... Sain kuitenkin lupauksen, että pääsen tätä maistamaan vielä jossain välissä, jes! Sitten oli vielä K1P:n Mickels Hard Cider eli erittäin kuivaa omena siideriä. Tämäkin meni minulla jotenkin ihan ohi. Kun katselin naisvieraita, heille maistui erittäin hyvin, oli ilmeisesti todella hyvää. Ihan ilmiselvästi pitää maistaa tilaisuuden tullen. En tiedä olutharrastuksesta paljoakaan ja miten paljon muut harrastajat panevat omia oluita, mutta tämä kyllä vakuutti minut aivan täysin!! 

Ruokalistalla oli sitten teematoiveen mukaan samoja ruokia mitä olimme New Yorkin reissulla syöneet sekä panimoravintoloissa että "tavallisissa" ravintoloissa. "Pääjuttu" oli Pulled Pork Sliders eli pitkään haudutettua porsaan lapaa "revittynä" ja tarjoiltuna sämpylän välissä muiden lisukkeiden kanssa. Nämä muut lisukkeet olivat sama asia kuin marinoidut sipulirenkaat ja grillikastikkeet. Lisäksi oli edellisen illan tomaatti-sipulisalaatin "jämät" ja "makkarakimara" eli kolmea erilaista makkaraa ja kolme erilaista sinappia maistatuksessa myös. Jälkkäriksi tuli sitten Kriekmousse. Kriek on kirsikkaolutta, joten sieltä löytyin taas jollain tavalla olutteema. Ja pienenä itsekehuna, että nuo sipulirenkaat oli aivan mielettömän hyviä!!!

Oli myös muistettu heitä /meitä, jotka eivät juo niin paljoa olutta. Eräs vieras oli myös raskaana, joten en ollut ainoa, joka joi matala-holisia juomia. 

Toiveissa ehkä ensi vuodeksi... tai seuraavaan kotiin.

Rehellisesti sanottuna, sämpylät oli hirveitä. En ollenkaan allekirjoita sämpylöiden nimeä pehmeistä sämpylöistä. Siispä en jaa sitä ohjetta eteenpäin. Sen sijaan kaikki muut olivat erittäin mielenkiintoisia ja hyviä, joten laitan ne eteenpäin. 

PULLED PORK

Sian lapaa (esim. pari kiloinen pala, riippuen syöjien määrästä)

mausteita pintaan tai sitten siihen sopivaa Rub- mausteseosta (Meidän mausterub oli yhdistelmä savunmakuisesta rub-seoksesta ja chilistä, suolasta ja pippurista). 

Sian nahkaa "puukotetaan" ensiksi, jotta siihen saadaan reikiä. Ensiksi lapaan hierotaan hiukan öljyä ja sitten rubbia hyvin. Lapa jätetään "läski" eli nahka ylöspäin. Itse laitoin vielä maustumaan vuorokaudeksi jääkaappiin, ennen kuin laitoin uuniin. Uunin lämpötila oli matala, 110 astetta. Paistomittari kiinni ja kun sisälämpö tila on 93, possu on valmis. Läski on sulanut ja valunut paistin läpi tehden siitä pehmeän, maukkaan ja murean ja pitkä kypsyttäminen/lihan saaminen ylikypsäksi takaa sen, että liha suorastaan tippuu luusta irti. Itse vielä laitoin possun folion alle kypsymään, tuli hiljalleen kypsyttäen sen hyvin ja pehmeästi. Hyväähän se on!

KRIEKMOUSSE (6–8 annosta)

4 dl kirsikkaolutta (kriek)

1 limetin mehu

1 limetin kuori raastettuna

100 g valkosuklaata

2 munankeltuaista

250 g maitorahkaa (tosin korvasin tämän kermavaahdolla)

250 g mascarponea

 Raasta limetin kuori ja purista siitä mehu.

 Lisää kattilaan kirsikkaolut ja limetin mehu. Keitä kokoon, kunnes nestettä on jäljellä puolet.

 Sulata valkosuklaa olut-limettiliemessä.

 Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa munankeltuaiset joukkoon. Anna jäähtyä.

 Vatkaa joukkoon rahka ja mascarponejuusto.

 Koristele mousse limetinkuoriraastella ja nauti kirsikkaoluen kera.

MARINOIDUT PUNASIPULIT

4 punasipulia

½ dl punaviinietikkaa (tosin itse käytin valkoviinietikkaa)

1 dl sokeria

suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

SIPULI-TOMAATTISALAATTI

 pihvitomaattia tai pari pienempää tavallista

keskikokoinen sipuli

hyvää oliiviöljyä

(basilikaa) 

Mustapippuria

Tomaatit ja Sipuli ohuiksi viipaleiksi/renkaiksi ja lautaselle. Päälle oliiviöljyä ja mausteita. Se on siinä. 

Sitten lopuksi ammattilaisten määritelmät yllämainituista oluista. Määritelmät meille tarjoaa Olutopas. 

BROWN ALE   

Väriltään ruskeaa pintahiivaolutta. Maltaan paahtamisasteesta johtuen maku tuppaa olemaan makeahko, joskus hedelmäinen tai suklainenkin. Brown alessa on yleensä vähemmän humalaa kuin pale alessa ja se on myös täyteläisempää. Vastaa varsin pitkälle brittiläistä bitterin vastakohtaa mildiä.

PALE ALE   

Kattotermi lukemattomille olutlajeille, joita yhdistävät raikas humalointi ja vaalea väri (vaaleankellertävästä meripihkaan). Britanniassa yleisin pale ale- tyyppi on bitter, Saksassa alt, Ranskassa bière de garde… Yleensä alkoholia löytyy noin 4-6%. Vahvempia ja voimakkaammin humaloituja pale aleja kutsutaan nimellä India pale ale (IPA). IPA oli ensimmäinen pelkästään ulkomaanvientiin tarkoitettu olut, jota nimensä mukaisesti alettiin 1700-luvun lopulta lähtien kuljettaa Intiaan sikäläisten brittien janoa sammuttamaan. Vastaavista voimakkaista bittereistä käytetään nimitystä Extra special bitter (ESB). Pale ale elää nousukautta varsinkin Amerikassa, jonka panimotuotteille on tyypillistä voimakas ja sitrusmainen humalointi.

STOUT   

Kun mallasta paahdetaan tarpeeksi, saadaan väriltään pikimustaa olutta, esimerkiksi stoutia. Makuskaala stouteissa on äärimmäisen laaja; tyypillisiä vivahteita ovat paahtuneisuus, täyteläisyys sekä maltaisuus. Toisaalta se voi myös olla kitkerä, pehmeä, makea, kuiva, hedelmäinen, öljyinen, kahvimainen… Yleensä stoutista ei juuri hiilihappoa löydy, varsinkaan irlantilaistyyppisistä dry stouteista, joista Guinness lienee tunnetuin. Alkoholipitoisuudeltaan lähes kymmenprosenttista ja erittäin voimakkaasti humaloitua stoutia kutsutaan (Russian) imperial stoutiksi.

KRIEK   

Kirsikkaolutta, joka on valmistettu lisäämällä lambiciin kirsikoita. Hedelmät jätetään joiksikin kuukausiksi lillumaan olueen, jolloin kirsikan luontaiset sokerit aiheuttavat uuden käymisen. Käymisprosessi tuhoaa sokerin, joten kriek on ainakin perinteisesti kuiva ja hapan, kuten muutkin lambicit. Pullotusvaiheessa kirsikat poistetaan oluen joukosta, minkä jälkeen kriek saa kypsyä pullossa ainakin puolisen vuotta, kuten gueuzekin. Hedelmälambicia voidaan valmistaa käytännössä mistä hedelmästä tai marjasta tahansa. Tavallisimpia ovat vadelmasta tehty framboise ja viinimarjasta tehty cassis. Myös banaanilla, mansikalla, persikalla ja monilla muilla hedelmillä maustettua lambicia valmistetaan myyntiin. Jotkin panimot (Liefmans etc) myyvät lambicina hedelmäolutta, jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ja oikean lambicin kanssa. Pohjana on käytetty usein brown alea ja hedelmäisyys on saatu aikaan hedelmäsiirapilla. Monet panimot myös epäortodoksisesti lisäävät tuotteisiinsa sokeria (Lindemans etc).

Täytyy sanoa, että tämä oli minulle hyvin mieluisa tehtävä. Haaveilen vähän, että seuraavalla kerralla käyttäisin ruuanlaitossa jopa enemmän oluita. Jos maailma olisi täydellinen, osaisin jopa katsoa, mitä oluita on tarjolla ja tehdä niitä täydellisesti tukevia ruokia, mutta silloin siitä taitaa lähteä sellainen spontanius pois. Nyt oli aika mukavaa, kun ihmiset saivat käydä tankkaamassa juuri silloin ruokaa, kuin halusivat pitkin iltaa ja maistella oluita juuri siinä järjestyksissä kuin halusivat. Minulla oli aivan mahtavaa aikaa, kiitos kaikille vieraille ja tietysti murulle! Olet ihana!

- Jaana