lauantai 4. joulukuuta 2010

Kylpyhuoneen täystuho

Ei helkkari! En ymmärrä! Miksi?! Miksi ei?!

13. marraskuuta kerroin, että olemme aloittaneet vessaremontin. No, se onkin aikalailla edellinen kerta kun asiat etenivät. Sen jälkeen on kuulunut selvityksiä, kuten "ei voi jatkaa, ei ole helmiä, ei ole sulkuja". 3 viikkoa. 3 VIIKKOA kuuntelin selitystä. Ei hemmetti. Alkoi taas riittää. Kun veron palautukset tuli tilille, ensimmäisenä K-rautaan, vessapiirrustukset mukaan ja asiantuntevan myyjän pakeille. "Meillä on 1,18 neliöinen vessa, joka puretaan kokonaan ja tilalle rakennetaan kylpyhuone. Mitä me tarvitaan". Johan alkoi löytyä helmiä ja sulkijoita ja primereita ja vesieristeitä lasi tiilistä puhumattakaan. Johonkin piti jo raja vetää, että jäi kuukaudeksi ruokarahaakin. Mutta ei ollut enää ainakaan tekosyitä, miksi ei voi allasta ja vessaa ottaa pois paikoiltaa.

Koska ymmärrän, miten vaativa homma se oli, olin vapaaehtoinen purkamaan vessan lattian. Kaksi sorkkarautaa ja vasara lähelle ja eikun hihat heilumaan. Lenti lattialaudat ja purut! Kirosanat kanssa! Hiki valui. Varovainen kysymys kuului makuuhuoneesta: "tarvitsetko apua?" Koska en halunnut olla enää enempää vaivaksi, vastasin, että jos haluat voit olla, mutta ei ole pakko. Apu tuli ruuan muodossa. Mantan Grilliltä purkueväät ja purkutyöt jatkui. Jossain vaiheessa mies kävi kuikkaamassa ovella, mitä tapahtui ja kuului kommentti "ai sä irrotat ne laudat. Mä ajattelin, että jos ne olisi voineet jäädä paikalleen". PIKKASEN MYÖHÄSTÄ TÄSSÄ VAIHEESSA! Hän jäi kantaansa ja minä jäin omaani.
Illalla vielä käytiin keskustelua, pitäisikö vessan lattia laittaa muutamaa senttiä nykyistä alemmaksi, ettei tarvitsisi rueta rakentamaan erikoisia kynnyksiä estämään veden kulkua käytävään. Mies oli vastaan ja minä puolesta. Keskustelut jatkuvat. En aio perua mielipidettäni. Kerta remppaan näyttää menevän liki pari tonnia laitteineen päivineen, niin se tehdään sen siliän tien kunnolla. Olkoon vaikka valurautapoistoputki, se ei minua pidättele. Ei mitään "sinne päin" tai "suurin piirtein", se tehdään nyt Kunnolla!

En sano muuta kuin saa nähdä, kuka jatkaa vessaremppaa ja milloin. Minä ennustan, että minä jonkun työpäivän jälkeen, ehkä jopa tänään, mutta onhan joulun alla ennenkin ihmeitä tapahtunut... =D Sitä odotellessa, mutta en todellakaan aio henkeäni pidätellä!

Ihanaa lauantain jatkoa kaikille!
- Jaana
Alkutilanne perjantaiaamuna

 


Ei sitten yhtään turhan pitkillä nauloilla nuo lattialankut kiinni.. Voisi todellakin sanoa, että laudat on laitettu maahan sillä ajatuksella, että ne sitten myös pysyvät siinä!

Välitilanne perjantai-iltapäivänä

Aarteita purujen seasta. Ennustelisin, että aitoa 50-lukua, talon rakennusvaiheilta. Saa nähdä, mitä muuta vielä löytyy!

Lopputilanne kahden jätesäkillisen jälkeen. Jäljellä vielä ainakin 3, ehkä jopa 5 säkillistä. Mutta hyvä uutinen sikäli, ettei mikään putki ei ollut vuotanut ajan saatossa. Tämä vessa oli siis PALJON paremmassa kunnossa kuin vanhan asuntomme vessa.

Ja lopuksi vielä inspiraatiotaulu.. Tämän henkinen siitä PITÄISI tulla...

2 kommenttia:

Ruusa kirjoitti...

Kuulostaa NIIIIN tutulta tuo projektin eteneminen/alkaminen...

Ilahduttavaa on tietysti se, että saa Mantalta ruokaa, täällä kun sellaista mahdollisuutta ei ole ja toisekseen vaihtoehtoisiakaan mahdollisuuksia ei osata käyttää (siis mies ei osaa)..

Hirvee homma sulla edessä, mutta toisaalta jos apua ei heru niin saat toteuttaa just sitä mitä haluat ja voithan aina jälkikäteen kuittailla asiasta.. ;D

Toivotan Onnea projektiin ja tsemppaan kympillä!! :))

Ahti kirjoitti...

Onpas teitin huushollissa tomera emäntä! Tsemppiä!