maanantai 2. elokuuta 2010

Puhtaasti eläinpostaus: Santun synttärit ja Elviiran saalis

Jep, tämä postaus on sitten puhtaasti eläimistä, joten ne, jotka ovat kiinnostuneet sisustuksesta ja ruuanlaitosta, ei kannata lukeakaan.

Eilen vietettin kahta juhlapäivää. Ensin oli äitini, Mairen, nimipäivä, ja toiseksi Santtu-koiran syntymäpäivä. Kumpaakin juhlittiin tavallaan, kumpikin sai kakun. Äidin suklaakakun esittelen huomenna, mutta esitellään tänään Santun syntymäpäiväkakku. Se on tehty kokonaan koiran makkarasta. Näytti maistuvan, resepti, jolla ei voi mennä pieleen koirien (tai kissankaan) kanssa.


Syntymäpäivälahjaksi kaikki saivat kunnon pakasterustoluut. Santulle totta kait isoin niistä! On se hyvä, että tuli pestyä nuo valkoiset matot, näkyy paljon paremmin nyt ne kohdat, joissa sitä on syöty!


Illalla Elviira toi vielä toisen lahjan Santulle. Pidin ulko-ovea raollaan ja en edes miettinyt missä kissa oli. Yhtäkkiä Ellu ja Elviira puuhasivat jotain. Kun rupesin katsomaan tarkemmin, olivat he päästäisen kimpussa. Onneksi se oli jo kuollut, teki pahaa ajatella, että Elviira on tappanut (taas) pienen viattoman luontokappaleen... Jälleen seurauksena oli kauhea huuto Makelle tulla auttamaan. Onneksi tämä saalis oli matolla, nappasin koko maton ja heitin päästäisen pois. Tällä kertaa onneksi muistin kehua Elviiraa hienosta saaliistaan. Näytti kuin Elviira olisi kasvanut silmissä, kun se sai hienot kehut saalistaan. Pikkukisu ja iso Ego...

Kaikkea sitä taas pitää nähdä!


Huomenna taas jotain muuta ihan totaalisesti eli lähikuvassa äidin nimipäiväkakku!

Ihanaa päivänjatkoa kaikille, taas pitää alkaa valmistautua töihin lähtöön!

- Jaana

8 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

UI! Inhoan maailmassa kaikkein eniten noita inhottavia siimahäntiä. Meillä täällä maalla kun ne tulevat sisätiloihin syksyisin ihan ilman kissaakin :) Naapurin iso kollikissa tosin auttelee meitä jahdissa, siitä olen hänelle kiitollinen :)
Mukavaa työpäivää! sitä jäin miettimään, kuinka usein joudutkaan noita valkloisia mattojasi pesemään?ei taida koirien luut lautasella pysyä.
tuksu

Ruusa kirjoitti...

Voi mitkä bailut ja mikä kakku! ;D

Meillä kissat oli raahanneet linnun sisälle kun olin reissussa! Mies oli herännyt kamalaan vinkumiseen ja lintuhan siellä..Mulle vielä nuo päästäiset menettelee, mutta että pieni söpö kissa syö lintuja.. :(
Teillekin taisi kerran käydä niin?

Huomasin, että Elviiran pannassa on tuollainen kello. Onko siinä kilkatinkin, eikö kissa häiriinny?
Meidän kissat meni ihan sekasin kun pannassa oli tuollainen,oli pakko ottaa pois :)

Kivaa viikkoa!

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Onpas hyvä kakku. Koirujen ilmeestä näkee, että ota nyt jo se kuva, että päästään herkutteleen.
Siimahännät ovat inhottavia. Onneksi naapurin kissa pitää meilläkin ne hieman aisoissa:)

Sude kirjoitti...

Hieno kakku Santulla. Kukas sitä ihanan veristä luuta viitsii likaiselta lattialta syödä, kun sen voi viedä puhtaalle matollekkin :) Niin meilläkin. Meillä noita päästäisiä piisaa, kun viiden kissan voimalla niitä tuodaan sisälle. Eivätkä edes syö niitä,ovat kai pahan makuisia,vaan jättävät aina minulle lahjaksi :)

Katja kirjoitti...

Meilläkin juhlitaan huomenna koiran 3-vuotisia, pitäisköhän väsätä kakku täälläkin?

Kissa on kyllä peto. Meillä on hiiret jo syöty, joten nyt lahdataan oravia. Niistä en kyllä kehu, olkoon kuinka mestarisaalistaja tahansa :(

Jaana kirjoitti...

Ruusa: Juu, Elviiran edellinen suuri saalis oli rastas... se löytyy täältä http://www.kotikainuunkadulla.com/2010/06/suuri-paljastus-ja-elviiran-saalis.html

Myös tuossa Elviiran pannassa oli alunperin pienempi, kimeä äänisempi kulkunen, mutta kissa tuli ihan hulluksi sen kanssa ja piti vaihtaa tuollainen isompi, matala äänisempi. Ei ole paljoa haitannut kissan menoa, vaikka aika iso onkin..

Sude: en tiedä, onko tässä perää, mutta mieheni sanoi, että ne erittävät jonkin sortin myrkkyä, joka ei kissoille oikein maistu. Itse en ole viitsinyt siimahäntien anatomiaa tutkia, en tiedä.

Tirlittan: sama kävi meillä mökillä. Itku oli päästä kun koirat olivat tappaneet oravan poikasia. Ja joskus ne ei kuole heti vaan kituu ja se tekee pahaa minulle.

Hipsu kirjoitti...

Aaaaaapuaaaa, jos meillä koira alkaa tuomaan hiiriä ja lintuja sisälle, niinkuin yksi tällainen springeri tekee, niin... niin... siinä huutaa Hipsu aaaapuaaa, kun ei voi katsoa, eikä voi koskea, enkä taatusti tajua kehua.
Mä niin kammoan tota saalistamista :).

Pahoin pelkään, että tommoset tapahtuu just silloin kun mies on töissä (ja hän on melkein aina töissä). Silloin jätän varmaan kodin tyhjilleen ja lähden laumani kanssa pois, kun en pysty näkemään enkä tekemään mitään :D.

Terkuin Hupsu Hipsu

Jaana kirjoitti...

MInäkin ensimmäisenä huusin : "Maaaaakeeee!!!! Elviira toi hiiren tai päästäisen tai jotain ja mä en uskalla koskee siihen!" Onhan se ihan luonnollinen osa luonnon kiertokulkua mutta silti se tekee pahaa!