Suuri paljastus ja Elviiran saalis

Paljastettakoon, mikä se numero juttu on! Meidän talonhan on rakennuttanut Selma ja Kusti Juntunen vuonna  1948. Selma on sukuaan Ilmén ja näin ollen itse asiassa Olavi Virran täti. Ilménin suku oli kylän suutareita ainakin kahdessa polvessa ja Ilménin kengät olivatkin melkeinpä käsite Sysmässä. Voin olla väärässä, mutta olen saanut sen käsityksen, että he pitivät itseään pikkuisen parempana kuin muut. 1940 -luvulla sitten Selma ja Kusti voittivat hiukan enemmän rahaa arvalla ja he sijoittivat sen sitten talon rakentamiseen. Rakentamisen yhteydessä he rakennuttivat muun muassa keittiön viereen pienen piian huoneen ja varustivat koko asunnon piian hälytyskelloilla. Toisin sanottuna ruokasalissa, makuuhuoneessa ja "isännän työhuoneessa" oli hälytyskellot, joita painamalla keittiössä pärähti "vastaanottopisteeseen" numeronäkyviin, joka kertoi piialle, missä tarvittiin apua. Se, onko pariskunnalla koskaan sitten ollut piikoja, on eri asia. En ole ainakaan kuullut, että olisi ollut. Ajatus on vähän sama, kun Ilmari Kiannon Turjan linnassa on muistaakseni köysi katossa, jota vetämällä kello soi köökin puolella. Samoin kuin vanhoissa englantilaisissa linnoissa olen nähnyt myös samaa (ainakin kun olen katsellut nuita kummitusohjelmia, ne ovat kelloja jotka tuntuvat soivan yksinään, HUI!) Sellanen se numerojuttu oli. Ihana minun mielestäni!

Sitten jotakin ihan muuta! Eilen oli minulle ensimmäinen todellinen "elämäsi kissan kanssa" -päivä kun löysin kesken ruokailun tuolini alta kuolleen korpirastaan (?). Aloin ensimmäisenä ihmettelemään ruskeita höyheniä keittiön matolla, yleensä meillä pyörii vain valkoisia höyheniä koristetyynyistä. Sattumalta vilkaisin tuolin alle ja näin kuolleen linnun tuolini alla. Jumankauta että hyppäsin korkealle tuolistani ja juoksin suoraan keittiöstä eteiseen pomppimaan paniikissa. Mieheni joutui raukan poistamaan sieltä ja itse jäin ihmettelemään missä ihmeen välissä kissa oli sen kerennyt tuoda ja oliko se kauankin kitunut tuolin alla vai oliko se ollut jo kuollut kun se tuotiin sisälle. Taitaa olla viimeinen kerta kun pidän keittiön ikkunaa auki kun olemme syömässä... HYI! Pitkään mietimme onko se voinut olla kissa vai joku koirista, mutta Elviiran kulkusessa kiinni oleva höyhen paljasti lopulta syyllisen. Onneksi en aamulla herännyt hevosen pää sängystäni.. Enhän minä tietysti hoksannut Elviiraa eilen kehua onnistuneesta metsästyksestä niin kuin olisi pitänyt.. Toinen toi meille ruokaa kotiin ja mamma alkaa huutaa kuin syötävä.. Elviira -parka, ei ole helppoa tuo kissan elämä. Kaikista mielenkiintoisinta oli tosiaan se, että se muutes löytyi juuri minun tuolini alta, ei esimerkiksi Maken jalkojen juuresta. Kertooko tämä jotakin Elviirasta? =D

Mutta kaikesta huolimatta oikein ihanaa viikon alkua kaikille! Nauttikaa kesäisistä päivistä!

- Jaana