Lähikuvassa: keittiönpöytä (ja vähän kirppistelyä)

Eräs huonekalu, joka on minulle hyvin rakas, on keittiön pöytä ja sen tuolit. Puusohva ja sen 4 tuolia kulkeutui meille talon mukana. Monen vuoden ajan, olen nähnyt nämä tuolit ja sohvan ullakolla ja haaveillut ajasta, jolloin saisin ne käyttöön. Viimeinkin, kun muutimme nykyiseen asuntoomme, hain ne alas ullakolta. Käyttötarkoituskin oli itsestään selvä, keittiön kalustus.

Kun aloin sisutaa tätä asuntoa, jos vanhan asuntomme puolella, mietin pitkään, minkä pöydän laittaisin uuteen asuntoomme. Mietin pitkään myös, miten hyvin käy yhteen ruskeat tuolit ja valkoinen pöytä. Nykyäänhän on muotia, että pöytä on ruskea tai musta ja tuolit sen ympärillä valkoiset, joten hiukan jännitin, mitä loppu tuo tullessaan. Ihan suotta, koska mielestäni tuo on tosi hyvännäköinen pari!

Tuoleissa on jotain herttaista ja erikoista, kun kaikki näyttää olevan vähän eri paria, vaikkakin samasta muotista tehty. Neljästä tuolist kaksi on jossain vaiheessa maalattu ruskeaksi ja ruskea nahka korvattu puuvillaisella kukkakankaalla ja osat kankaista laitettu tavallisilla nastoilla, osa ihan oikeilla verhoilunastoilla kiinni. Tästäkin on jo varmasti useampi vuosikymmen aikaa. Ajan saatossa on sitten toisista nahkapäällysteisistä tuolia käytetty maalausurakan apuna, joten se on täynnä pieniä maaliläikkiä. Ajan hampaasta huolimatta tuolit ovat todella kauniita. Vai ovatko ne kauniita juuri tuon ajan patinan takia..?

Olemme yrittäneet arvuutella vanhempieni kanssa penkkisarjan ikää. Arvioimme sen olevan 40-50 -luvulta, mutta kukaan ei ole enää kertomassa meille todellista tilannetta, mistä ne olisivat tulleet ja milloin ne on valmistettu. Talohan on rakennettu 1948, eikä missään kuvassa, mitä olen asunnosta aikoinaan nähnyt, ei ole vilahtanut tuo sarja. Onko se aikaa ennen talon rakentamista? Onko se ollut Kustin (talon rakennuttajan,esittelen hänetkin lähiaikoina) radioliikkeessä? Olisi ihana tietää sen tarina.

Pöydällä on myös oma historiansa. Oletan sen olevan vanhempieni pöytä. Äitini ei ihan heti muistanut milloin hän olisi tämän ostanut, mutta arveli senkin olevan parikymmentä vuotta vanha. Äiti vielä muisteli, että se olisi ollut Pohjanmaan kalusteen valmistamaa, silloin pöytä saattaa olla vielä massiivimäntyä. Sen tiedän, että se painaa pirusti (olen yksin kantanut tuon pöydän tuolta kellarista tänne seuraavaan kerrokseen ja se ei käynyt kovin helposti!)

Tyyliin tietysti kuuluu, että "vanhatin" pöytää vielä hiukan. Siinä oli kulumia jo ennestään, mutta hioin kulmia vielä hiukan puhki reunoista ja jaloista. Nyt se sopii vähän paremmin asunnon henkeen.

Ihana saada pitkästä aikaa kunnon ruokapöytä, minulla ei olekaan ollut sellaista tilan puutteen takia ihan useampaan vuoteen!

Kiitos, että kävit taas visiteeraamassa luonamme, jospa seuraavalla kerralla tarjoisin jo kahvit pöydän ääressä! Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

- Jaana

(Tuolien eriparisuus on jotenkin aivan ihana!)

(Puuvillakangas ei vain valitettavasti ole kestänyt ajan hammasta...)

(Sohva ja tuolit ullakolta, pöytä kellarista ja aamiaiskaappi vierashuoneesta. Kierrättäminen kunniaan!)

Tämän pöydän ääressä on kyllä vietetty monia mukavia hetkiä. Kuvasta itse asiassa näkyykin vielä yksi vika/rike/rikkoontuminen sohvasta. Selkänoja on halkeillut verhoilun yläpuolelta. Onneksi se ei haittaa käyttöä! Päin vastoin, se antaa vain "karakteeria"

Edit. Lisätään joukkoon myös kuvia minun uusista kirppislöydöistä! Löydöt ovat sekä Kajaanista että Oulusta

Kakkuvati ja shakeri Kajaanista, patenttikorkilla oleva pullo ja pikkuiset kakkuvadit Oulusta. Lasipullo pääsi heti uuteen virkaansa astianpesuaineen uutena purkkina, mutta shakeri joutuu odottamaan vielä käyttöänsä. Päätynee mitä ilmeisimmin tulevaan vierashuone/elokuvateatteri/baari -huoneeseen. Lähiaikoina on taas odotettavissa sinisävytteinen kakkukestituokio meillä päin, että pääsen kokeilemaan miten nuo vadit istuvat pöytäämme =D

Nappeja, nappeja ja silkkinauhoja. Lähiaikoina on myös odotettavissa vihreän värisiä kakkukahvituokioita, koska tuo vihreä silkkinauha passaa niin loistavasti nuiden tablettien kanssa yhteen! =D Punaiset napit samoin kun punaiset nauhat odottavat todennäköisesti ensi jouluun, jolloin ne pääsevät kaunistamaan lahjapaketteja tähän tyyliin (tulipas haikea mieli, kun kävi katsomassa nuita joulukuvia..kyllä joulukin on ihanaa aikaa!)

Osa sinisistä napeista pääsikin jo käyttöön seuraavaan projektiini, jonka loppuhuipennusta varten on odotettava, että mies heräisi että pääsisimme käymään rautakaupassa...

Vähän sadepäivän iloksi tekemistä...

Ja sitten jotain kaunista, jotain jota olen etsinyt pitkään. Jotain jonka vihreän talon ja Diagnoosi: sisustusmania -aisa pari sai aikaan (melkein). Olen yrittänyt metsästää silkkitäkkejä jo jonkin aikaa, mutta Kajaanista ei kyllä sellaisia tunnu löytyvän. Oulun Alppistoressa oli melkein asiaan liittyvä tuote, silkkisijauspatja. Ja vain 2 euroa. Nyt pitää jälleen vain odottaa, että mies heräisi, jotta pääsisin mallailemaan tätä ihanuutta sänkyyn. Väri on hiukan tummempi kuin meidän tapetissa, mutta toisaalta minun tummat huovat sopivat siihen loistavasti. Mutta täkki... sinua etsitään vielä, minä sinut kyllä jostain löydän! Jos se ei mene sängyn päälle, niin sitten koirien pediksi ja takapihan hetekalle auringon ottopaikaksi!