Remppa alkaa!

Tänään saimme avaimet uuteen kotiin ja samantien alkoi remontti. Kun muru oli töissä, pakkasin lastenrattaisiin tapetinpoistoon tarvittavat välineet ja läksin kävelemään kohti Kiinteistömaailmaa hakeakseni avaimet. Sieltä sitten uuteen kotiin, jossa minulla oli puolitoista tuntia aikaa  ennen illan menoja. 

Kun teimme vastaehdotuksen vuokranantajalle pienemmästä vuokrasta remonttia vastaan, haaveilin täysin vaaleasta kodista, jossa mustat huonekalut nousisivat kivasti esille. Ensimmäisenä "vasaran alle" joutui tämä huone. 

Onneksi todellisuus ei kuitenkaan ollut ihan näin iso töinen. Selvisi, että yllä oleva kuva on jonkun vuoden takaa ja sen jälkeen huoneistoon oli tehty jo ikkunaremontti. 

Ihana, että ikkunanpokat oli laitettu valkeaksi. Yksi maalausurakka vähemmän tiedossa, nimittäin kyllä tällaiselle kokopäiväiselle äidille olemassa olevillakin tehtävälistoilla riittää tekemistä.

Tarkoitus olisi laittaa kaikki pinnat vaaleaksi lattiaa myöten. Edessä on siis tapettien poisto, seinien tasoitusta, maalausta, ovien maalaus / laminointi / vinyylikalvon laitto / mikä tahansa, mikä päivittää oven värin valkeaksi, ovien nuppien vaihto, katon maalaus, lattiamaton poisto, laminaatin laitto ja jalkalistojen maalaus / uusien valkeiden jalkalistojen asennus. Tehtävää siis riittää.  

Ensimmäinen makuuhuone onkin ainoa huone asunnossa (vessan ja kylpytilojen lisäksi), jossa ei ole parkettia. Meidän budjetilla ei vara riitä edes tämän 12 neliön makkarin parketoimiseen, joten asennamme sinne (toivottavasti) hyvälaatuisen valkean laminaatin. 

Ajan patina näkyy jo huoneistossa. Taitaahan pinnoilla olla jo 30 -vuotta täynnä, joten se salllittakoon. 

Koska murulla on hiukan allergiaa, haluamme helppohoitoiset lattiat, joten makkarin kokolattiamatto saa kyytiä. 

Maisema tällä hetkellä makkarista ei ole järin imarteleva, kun Ratinan kauppakeskusta rakennetaan, mutta parin vuoden päästä (kenties keväällä 2018) meillä olisi sitten hyvät ostosmahdollisuuden ihan naapurissa. Varsinkin sinne tulevaa suurta markettia odotamme innolla, jotta keskustassakin pääsisi tekemään isoja ruokaostoksia edulliesti. 

Meillä tosiaankin oli vain muutama tunti pikkuhemmon kanssa aikaa rempata, josta suurin osa meni vielä pikkuherran viihdyttämiseen. Herra alkoi hiukan hermostua äidin vain repiessä tapettia, kun ei piikuinen oikein osannut nukahtaa vieraassa paikassa, vaikka oli kotoakin tuotu oma peite lattialle. Alkuun sentään päästiin remontoinnissa, tästä on hyvä jatkaa. Huomennakin taidetaan jatkaa pikkumiehen kanssa kahdestaan, kun isukilla on aktiviteettia suunniteltuna työkavereidemme kanssa. 

Onko kenelläkään muutes kokemusta tuollaisista 80 -luvun melamiiniovien päällystämisestä? Näissä on sellainen "reikäinen" pinta, joka matkii muka puunsyyn kuviota olematta sitä ollenkaan. Pohjamaalilla ja pintamaalilla upottaako maali reiät vai jäävätkö ne näkyviin? Entä onko kukaan kokeillut vinyylikalvon laittoa, onko onnistunut hyvin? 

Laitetaan vielä muutama kuva loppu kämpästä, jotta pääsette fiilistelemään meidän kanssa siitä. Siinä asunnossa on niin paljon potenttiaalia! Ja tuo maisema!!

Keittiö / Ruokailutila

Parveke

2. Makuuhuone

Olohuone (Ja muutama kuva Muikusta)

Vaatehuone

Vessa (ja ei, valokuvan sävyt ei ole pielessä, vessan peilissäon vaaleanpunainen sävy!)

Kylpyhuone / Sauna

Jonkin verran työtä tässä ihanuudessa on, mutta kaikki on sen arvoista! Sijainti on niin loistava, että sen takia kannattaa vähän töitä tehdäkin. Tässä se sitten mukavasti menee loppu äitiysloma ja murun isyyslomakin.

Nyt, ihanaa viikonloppua kaikille, levätkää ja nauttikaa!

- Jaana

Uusi koti

Nyt alkaa olla kaksi vuotta täynnä nykyisessä asunnossa. Nykyinen kotimme on kyllä ihana, niin hyvällä paikalla keskustassa kuin voi vain olla ja kodin varustus on aivan ihana: löytyy niin sauna kuin parvekekin. Yksi pieni ongelma vain on: hissi. 

Mitä pienempi lapsi, sitä isommat varusteet tuntuu olevaan. Joka kerta kun halutaan lähteä pihalle, pitää kantaa rattaat osissa käytävään, josta sitten hissin tultaessa pääsee kasaamaan hissitetristä, joka kasaantuu aina samalla tavalla: kasaan taitetut rattaat ensiksi nojaamaan seinästä seinään, laukut sinne minne sopii ja lapsi kopissa/kaukalossa /istuimessa päälimmäiseksi, itse vetää vatsa ja peppu sisään, hivuttautua tavararöykkiön ja ovenpielen välistä sisään, toisella kädellä pitää lasta paikallaan ja hiukan ilmassa jaa toisella sulkea ovi ja painaa nappulaa. Sitten vielä perille päästyä yritä purkautua hissistä pois samalla kun yrität olla kompastumatta laukkuihin kun kannat lasta toisella kädellä... Siksipä haaveilimme isommasta asunnosta heti kun sopimuksen vaatima kaksi vuotta on täynnä.

Minimisopimusaika tulee elokuun ensimmäinen päivä täyteen ja aloimme heti kesäkuun lopussa katselemaan kämppiä. Ei suoranaisesti ollut tarkoitus heti valita uutta kotia, mutta kävi sitten niin, että vapaiden asuntojen joukossa oli asunto, joka houkutteli.

800 metrin päästä löysimme remontoijan unelman. Saamme vuokrata asunnon hiukan halvemmalla, kun teemme itse remonttia. Eilen keskustelinkin jo pitkät pätkät vuokranantajan kanssa puhelimessa ja hiukan keskustelimme jo mitä tultaisiin tekemään ja millä väreillä. Täytyy tunnustaa, että vaikka ihastuinkin toiseen asuntoon Hämeenkadun varrella (sellaiseen vanhaan, jossa on katto korkealla ja syvät ikkunanlaudat), olen silti innoissani, että pääsee jälleen rakentelemaan ja sisustamaan. Jälleen kerran budjetti on liki 0euroa kummassakin, joten vanhaan tyyliin hyödynnetään tukiverkkoamme niin muuttamisessa kuin remppaamisessa ja sisustuksessa käytän enemmän aikaa ja ajatusta kuin rahaa. Sormet syyhyää!! Alla olisi hiukan asunnonvälityksen kuvia ja minun suunnitelmia, mitä haluaisin tehdä siellä. 

Tulimme eilen Helsinkiin, kun murulla oli olutmaistelu-grillibileet ja minun oli tarkoitus shoppailla sillä välin sisustusjuttuja, mutta ei ihan mennyt kuin Strömsössä. Ehdin käydä vain yhdessä ainoassa kierrätyskeskuksessa, kun aikaa paloi yrittää löytää oikea tie, jonka ramppi oli muuttunut ajojärjestelyiden myötä ja navigaattori ei ollut tietoinen siitä, loppuaika taas meni puhelimessa vuokranantajan kanssa. Otetaan virhe takaisin tänään, Aamupalan kautta Helsingin kirppiksille! Jipii!!!

Nyt, huomenta ja ihanaa viikonloppua! 

Jaana sängynpohjalta! 

Iso-D 4 kuukautta

Taas on kuukausi ellei parikin mennyt pikkumiehenn kuulumisista. Kulunut kuukausi oli.. Jännittävä. Käytetään vaikka sitä sanaa paremman puutteessa. 4 kuukautisneuvolassa lasten lääkäri pitkään kuunteli jätkän sydäntä. Ensin hän ei saanut mitään selvää, kun toinen lussutti nyrkkiä niin kovin, kohta suussa mussutettava tutti häiritsi työtä. Lopulta lääkäri kertoi löytönsä: sydämestä kuului sivuääni. 

Näissä asioissa yritän olla aina järki-ihminen. Lääkäri kysyi onko lapsi ollut joskus voimaton. Voimaton? Tollanen energiapakkaus se on kotona suurinpiirtein 24 tuntia vuorokaudessa / 7 päivänä viikossa. Vain nukkuessaan tulee heti kun se ei liiku! Entä onko suvussa ollut outoja hukkumiskuolemia? MITÄ??! Vanhuuden tuomiin vaivoihin on suvuissa pääsääntöisesti kuoltu, itselläni joskus 4 vuotta sitten on edellisen kerran ollut sydämen ylimääräinen lyönti, mutta sekin on aina ollut vähäistä. Mutta koska nämä tutkitaan aina, laittoi lääkäri lähetteen EKG:hen. 

Sielläkin Hemuli heilui niin paljon, ettei EKG:hen saatu kuin pieni pätkä selkeää seurantaa, mutta sekin oli kaikesta huolimatta normaali. Sieltä matka vei sitten TAYSin lasten kardiologille. Ultra kesti liki parikymmentä minuuttia, mutta siitäkään ei löytynyt mitään. sitten piti vielä saada Vilkas Vilperi nukkumaan, jotta voitaisiin ottaa verenpaineet. Siinä menikin toiset parikymmentä minuuttia, kun työntelen vaippoihin, sairaalankaapuun ja verenpainemittarin mansetteihin puettua poikaa saada nukkumaan. Kun sekin saatiin tehtyä, ei sielläkään ollut mitän erikoista. Loppujen lopuksi kardiologikin joutui toteamaan, ett ehkä kyseess oli vain viaton, normaali virtausääni. 

Onhan se hyvä, ett tutkitaan, mutta kyllä minä vaatisin lääkäreiltäkin jonkinlaista varovaisuutta. Pyrin pitämään maalaisjärjen näissä asioissa mukana, mutta kysymys hukkumiskuolemista ja käsky pitää lasta silmällä väsyneisyyden varalta sai minutkin hätääntymään. 4 kuukauden ikäinen vauva, joka niin kovasti haluaa lähte liikenteeseen ja heiluu itsensä uupuneeksi nukkuu aika paljon. Niin käy itse kullekin, kun pää punasena heilutaan jaksamisen äärirajoille asti. Samoin matkustaminen ja ihmispaljouden keskellä oleminen saa pikkumiehen aivan ylivirittyneeseen tilaan ja väsymys iskee senkin päätteeksi. Silti tuollainen pirun maalaaminen seinälle sumentaa maalaisjärjen ja aiheuttaa melkein luulosairautta. 

Meillä on kehitytty huimasti! Viron reissulla löytyi kieli ja sen jälkeen löytyi polvet ja varpaat. Jäbä kääntyi jo kolmen kuukauden ikäisenä selältä mahalleen ja nyt pyöritän suht sujuvasti jo takaisinkin. Mahallaan olokaan ei ole enää kauheinta. Ryömintää muistuttavaa toimintaa alkaa myöskin olla ja enää jätkää ei uskalla sohvalla pitää ilman valvontaa. Pari kertaa ollut jo lähellä pää edellä alastulo, kun on onnistunut ryömimään strategiset 10-15 cm. 

Edelleen yöllä heräillään kahdesti, joskus jopa kolmesti. Iltaiset maissipuurotkaan ei auttanut jätkää jaksamaan nukkumaan koko yötä. Katsotaas kun päästän seuraaviin viljoihin, jospa sielt löytyisi tehokkaampia ruokia. Päivällä jätkänpätkä nukkuu mielellään yhdet pidemmät, jopa parin, kahden ja puolen tunnin päikkärit ja jännää, pisimmät ubet tulee mahallaan nukkuessa. Melkeinpä joka päivä jätkä herää sohvan kuviointi poskessa ja nenässä. 

Matkustelua on harrastettu nyt urakalla ja ne on menneet tosi hyvin! 9 viikkosena jätkähän kävi Ruotsin laivalla ja 15 viikkoisena käytiin viikko Virossa asuntoautolla. Kunhan muistettiin olla hotellilla nukkumaanmenoaikaan mennessä, kaikki meni hyvin. Sinällänsä lapsen kanssa matkustelu ei ole ongelmallista, mutta ehkä rattaat voisi olla vähän kevyemmät. Liskai Juhannuksena oltiin mökillä ja Kesäkuussa käytiin vielä Varkaudessa serkkujen Konfirmaatiossa. Kaikki meni oikein mallikkaasti. Uni maistui todella hyvin kirkossakin. 

Dougie kasvaa ihan älyttömän hurjaa vauhtia. Kun viimein tuli odotettu 4 kuukauden ikä täyteen, aloitin samantien kiinteät. Minusta tuntui, ett jätkälle olisi pitänyt aloittaa kiinteät jo kolmen kuukauden iässä ja kasvukehityskinbtaisi antaa viitteitä, ett olisi pitänyt saada jo aikaisemmin kovempaa ravintoa, koska painokehitys oli vähän negatiivinen silloin. Heti kun kiinteät aloitettiin, tuli Sykerölle mahdoton kasvupyrähdys ja nyt painonkehityskin näyttää kulkevan samassa suhteessa pituuden kanssa. 4 kuukauden neuvolassa Jäbällä oli ollut pituutta 66,1cm ja painoa 7,5 kiloa ja 8 päivää myöhemmin jätkä oli kasvanut huimat 1,4 cm ja painoakin tullut 250g lisää. Iso reipas poika! 

Kuvia ja pikakuulumisia pääsee seuraamaan Instagrammissa www.instagram.com/jaana1982

Meille isommille kuuluu myös hyvää. Vähitellen alkaa kärsivällisyys loppua maailman pienimmän hissin kanssa, joten olemme aloittaneet seuraavan vuokrakodin metsästämisen. Nyt on kolmea käyty katsomassa, joista yksi on potentiaalinen ja huomenna on kaksi näyttöä lisää. Tämä tamperelainen logiikka vain turhan nopeatempoinen meille. Asunnon näytöt on esim nyt 6.-7.7. ja asunnot vapautuvat 1.8. Ja mielellään pitäisi asunto ottaa vastaan heti. Nykyisess asunnossa on kuitenkin kuukauden irtisanominen, joten siitä päästisiin lähtemään vasta 1.9. Saa nähdä kuinka käy! 

Mutta nyt, hyvää yötä! 

- Jaana