Blogieläimet / the blog dogs and a cat

Huomasin tuossa juuri, että meidän pienokaiset vilahtelevat sujuvasti blogissa, muttei heitä ole virallisesti vielä esitelty, siispä kurkistetaan meidän perheen pienokaisten elämään!

Elviira

Elviira -kissa on syntynyt 21.11.2008 eli vähän yli vuosikas nyt. Ensimmäinen kissani, joten kaikki on tällä hetkellä vielä opettelua. Itsestäni Elviira on ihan reilun kokoinen, mutta nähdessäni Kajaanin Purolan kierrätyskeskuksessa pitkäkarvaisen uroskissan ymmärsin Elviiran olevan varsin kevytsarjalainen.

Elviira rakastaa Santtua ja on ihan parhaimpia kavereita sen kanssa. Meidän Ellua se taas taitaa vihata ihan koko sydämestään, mutta joskus hän sietää sitä lähellään. Elviira viihdyttää itseään minun pompuloilla ja odotellessa tuolilla, että Ellu tulee lähelle ja pääsee huitasemaan sitä. Elviiran ilmeestä oikein näkee, että hän mielellään jopa kyttää pidemmän hetken, jotta vain pääsee huitaisemaan Ellua.

Mielenkiintoisin piire on pienen vaaleanpunaisen lapasen noutaminen. Joskus leikkiessään Elviira tuo pienen vauvan lapasen eteeni merkiksi, että se pitäisi heittää toiselle puolelle huonetta, jotta hän pääsee noutamaan sitä. Kissamme on siis noutavaa sorttia, noutava Kainuulainen tallikissa, NoKaTaKI siis. =D

Jos Elviiran mielipide kysytään, meillä joka aamu syötäisiin mysliä ja Vanilla jogurttia, josta Elviira saisi itse ensiksi syödä parhaimmat päältä, sen jälkeen tulisi minun vuoroni ja vasta sen jälkeen saisi Ellu nuolla lautasen...

Nimeä jouduimme miettimään kauan, mutta viimein löysimme nimen, joka oli kuin luotu, Yhtä pahankurinen kuin nimensäkin. Haavat kädessäni todistavat asiaa.

Enni

Perheemme vanhin, Enni. Enni on syntynyt 16.9.2000 ja ehdottomasti meidän perheen Diiva. Sipsuttelee, ei mielellään ala reuhata ja peuhata, jos on vaarana, että esim. turkki menee sekaisin tai vaarana on, että hän häviäisi. Ei myöskään mene mielellään vesi sateessa pihalle, koska silloin kastuu turkki.

Enni on sekarotuinen ja rotuja löytyy jonkin sortin spanielia ( kenties Cavalieringcharlesinspanieli tai jokin muu spanieli, en tunne spanieleita niin tarkasti pieni ja ruskea) ja karjalan karhukoiraa.

Jos Enni sattuu tekemään jotain, joka olisi jollain tavalla kiellettyä, kuten karkaa ja menee tielle, seurauksena on tietysti rankka nuhdesaarna. Silloin Enni kokee, että häntä on loukattu ja mielellään alkaa murjottaa, erityisesti minulle. Kerrankin hän otti niin rankasti nuhteeni, että paineli sängylle mieheni selän taakse ja alkoi pyöritellä silmään minulle kääntäen samalla katseensa seinään. Sain kyllä tuta, ettei homma mennyt nyt Ennin mieleen.

Ennille syntyi pentue 1.8.2003, jossa oli 6 pentua. 2 niistä pidettiin itsellä, Santtu ja Elli.

Santtu

Mamman lellikki. Mamman poika. "lover, not a fighter". Säälittävä. Nätit ripset kylläkin.

Santtu on ihana. Niin herttainen tapaus. Olivat Ellin kanssa kuin paita ja peppu. Kaikki pennut ovat ½ spanielia, 1/4 ajokoiraa ja 1/4 karjalankarhukoiraa.

Kun pennut olivat pieniä, oli meillä tarkoitus pitää vain Elli itsellä, mutta kohtalon takia Santtu viimein saapui meille takaisin. Ensimmäisenä päivänä se oli niin masentunut jouduttuaan palaamaan takaisin, ettei hän noussut sängystä pois, vaan makasi vain paikallaan ja pissi siihen. Siinä vaiheessa tiesin, että tässä jätkässä on jotakin. Samoin kun hän ei suostunut irrottamaan otettansa musta-valkoisesta pehmolelusta niin millään.

Santtua on jouduttu käyttämään eniten meidän koirista eläinlääkärissä. Kerran hän tökkäsi kuononsa siiliin ja sai jonkin lihaa syövän bakteerin kuonoonsa. Sitä ennen hänet leikattiin ja sen jälkeen siitä tulikin varsinainen tossukka. Jätkä taisteli nukuttamista vastaan koko tahdon voimallaan. Lisäksi eläinlääkäri ihmetteli Santun reaktiota, kun tulimme katsomaan Santtua leikkauksen päätteeksi. Kaiken järjen mukaan jätkän olisi pitänyt kölliä vielä pari tuntia siinä paikallaan, mutta kuultuamme äänemme se alkoi tarmokkaasti sätkiä jalkojaan merkiksi, että haluaisi nousta. Viimeisimmällä kerralla Santulla oli korvatulehdus (johtuen kun Elli ei ollut enää nuolemassa korvia puhtaaksi) ja hänet piti rauhoittaa, jotta saataisiin korvat tutkittua. Oli siinä eläinlääkärin avustajilla naurussa pitelemistä kun Santtu yritti sitkeästi mennä eteenpäin huolimatta siitä, että joutui nojailemaan seiniin pysyäkseen pystyssä.

Ihana <3

Ellu

Perheemme nuorin, Ellu, "ristimänimi" Sofia. 15.9.2009. Tunnetaan myös nimellä termiitti, täystuho, terminaatori, joskus myös koiraperkele. 2/3 ajokoiraa, 1/3 norjan harmaata.

Yhtä hoopo kuin korvasakin. ne eivät ole oikein pystyt, mutta ei oikein lerputkaan. 3/4 lerput ja 1/4 pysty. Korvat menee suurimman osan ajasta ensin vaakasuoraan, mutta tippuvat yhtäkkia alaspäin. Jostain kumman syystä vasemman puoleinen korva osoittaa joskus viistosti ylöspäin ja kääntyy vinost alaspäin, vähän kuin kaatumassa oleva pyramidi. Omituinen.

Vastaus kaikkeen on tassun antaminen. Jos haluaa ruokaa, tassu. Jos haluaa tapella, tassu. Jos näpäytän kuonolle sormella esim. jonkin esineen puremisesta, tassu. Rakastaa tehdä tuhojaan ja ei voi ymmärtää miksi muut koirat käy pihalla. Sillä välin hän leikkii ja tulee tekemään pissit sisälle. Ei voi ymmärtää miksi emäntä heittää hänet heti pihalle sen jälkeen. Elämä on kummallista.

Ilmi selvä ajokoira. piste.

In loving memorian: Elli.

Rääpäle. Arka. Pieni. Santun paras kaveri.

Elli oli aivan ilmetty ajokoira, väritys, korvat, kaikki. Mitä nyt se oli vain isokokoisen kissan kokoinen. Taskukokoinen terroristi. Aina kun Ellille yritti sanoa jotakin, hän paineli heti ensimmäisenä sängyn alle ja sitä ei saanut sieltä kuin väkisin tai ovelasti huijaamalla. Aina äänessä. Naapuritkin ihmettelivät, kun ei ole enää pienin koira ollut komentelemassa ohikulkijoita.

Pienestä pennusta asti tiedettiin jotekin, että Elli oli erilainen kuin muut. Pienin rääpäle, jolla oli isot rähmivät silmät ja taipumusta saada itsensä kiipeliin, josta hänet piti pelastaa ja hemmotella. Jostain kumman syystä aamut alkoivat aina oksentamisella. Pieni, hassu, säälittävä.

Jouduttiin lopettamaan 10.6.2008 pahaksi menneen kohtutulehduksen takia. Iso Ikävä.

Siinäpä oli meidän perheen pienokaiset. Omia rakkaita lapsia, päivänsäteitä. Myös Ellu.

Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

- Jaana