En tiedä miksi, mutta lasten myötä on tullut ilmiselvästi tarve selkeyttää omaa elämää ja karsia ylimääräisestä ja poistaa itseäni hidastavia / paikallaan pidätteleviä asioita. Tämän seurauksena toinen vuokra-asunnoistani on myyty, monta laatikkoa tavaraa ja vaatteita on kaapeista poistettu, leffahyllyä supistettu, jopa kiloja karisteltu. Tuntuu kuin että lapset tuovat niin paljon ääntä, lelua ja täytettä elämään, ettei enempää tarvita. Kylpyhuoneen, keittiön, vaatehuoneen ja lastenhuoneen kaapit ja laatikot on käyty läpi, jopa kellarikomero on tyhjennetty ylimääräisestä. En välttämättä kutsu sitä "marittamiseksi", vaan sisältä kumpuavaksi haluksi. Kaiken tämän prosessoinnin aikana on kaksi asiaa, joihin en ole uskaltanut vielä koskea: kännykkä ja läppäri. Molemmat niin täynnä kuvia, että kummatkin ovat toimintakykynsä äärirajoilla. Siispä on aika tarttua toimeen ja alkaa tyhjentää niitäkin! (tässä voi mennä tovi...)

1.5.2016, Douglasin ollessa vielä vain 2,5 kuukautinen, kävimme Vappukävelyllä ympäri keskustaa. Vielä asuimme vanhassa asunnossamme Commercen talossa keskustassa, keli oli mitä mainioin, eikä Tampereella vielä rakennettu ratikkaa. Paljon on vettä laskenut sen jälkeen Tammerkoskessa...