Juhannussalaatti

Että osaa ihminen olla väsynyt aina välillä. Juhannuksen jälkeen on tuntunut, että pitää olla koko ajan menossa. Koko ajan jonnekin menossa, jostakin tulossa ja koko ajan väsynyt. Koneella kuvia joita pitäisi julkaista, juttuja, joita pitäisi kirjoittaa. Mutta nyt loppui kiire, tai ainakin kahdeksi päiväksi. 9 päivän työputki on takana ja vapaa viikonloppu edessä, vierailu Oulussa ja markkinakadulla ja aikaa tehdä kotona kaikki ne rästissä olevat jutut. Toisaalta tuntuu, että kotona olevia rästijuttuja on koko ajan enemmään ja enemmän, koska Enni, meidän kohta 11 vuotias seniori, on ihan sekasin. Ellu-pennulla on juoksuaika ja Ennilla on hormoonit ihan sekasin, se pissii koko ajan kaikkialle. Eilen oli päivä, jolloin koirat joutuivat olemaan kolmestaan kotona lyhennetyn työpäiväni ajan ja voin sanoa, että jos sanon, että lattiat lainehti, ei ole kaukana totuudesta. Inhottavaa, aivan karmeaa. Vielä pahempaa oli se, että todennäköisesti juuri Enni oli kiivennyt ruokapöydälle, jotta näkisi ikkunasta pihalle ja pissinyt siihenkin pöydällekin. Melkein kaikki mahdolliset myrkyt käytin ruokapöytään  kloritista lähtien, kun ajatus oli niin kauhea. Uskallanko enää käyttää tuota pöytää edes pöytäliinan tai tablettien kera.. karseeta. Ihan sekasin koko koira!

Mutta ettei mene ihan paasaamiseksi, olisi kuvia tosiaan juhannukselta, kun mieleni teki niin mahdottomasti savustettuja ahvenia ja tuoretta salaattia. Pitäisikö tehdä uudestaankin... oli kyllä hyvää tuo kala!