Kerkesin sitten aamulla mennä naljailemaan Makelle, että hän menee kouluun ja minä jään lepäämään petiin. Make paineli koululle kello 8 ja kello 9 minulle tuli puhelu, että pitäisi mennä tuuraamaan töihin. Sekkari juoksemaan ja ottamaan selvää, miten nopeasti minä saan tukan ja meikin laitettua. Alle tunnissa valmis, en olisi uskonut, kello 9.45 olin työpaikalla. Mutta menee se päivä näinkin. =D Nyt taidetaankin sitten olla töissä koko loppuviikkoa, joka taitaa tarkoittaa sitä, etten pääse käymään rakentajan messuilla, vaikka mulla on sinne kolmet liput tienattuna. Olo on vähän niin kuin "aina morsiusneito, ikinä ei morsian", aina vain töissä, ikinä ei vapaalla kun kaupungissa tapahtuu jotain.
Mutta nyt, oikein hyvää yötä! Tämä tyttö lähtee nukkumaan herätäkseen vain nousemaan töihin.
- Jaana
PS. Ettei tule ihan kuvatonta postausta, laitetaan mukaan kuvia "jämävoileivistä", jotka rakennettiin jääkaapin ja erityisesti pakasteen tarjonnasta.
2 kommenttia:
Olipas niin hyvä katkarapumainos, ettei epäillystäkään, mitä huomenna ostan Koskikaran S-Marketin pakastehyllystä!
Voimia elämään!
Naminam mikä katkisleipiä! :b
Lähetä kommentti