Paluu todellisuuteen

Tuli melkein huono omatunto, kun joku jätti kommentin, että meillä on aina herkkuja... eihän meillä ole. Tai on, mutta en minä niitä paljoakaan syö. Olen todennut, että kun kerran tuo paino ei enää tunnu helpolla putoavan nykyisistä luvuista, syötän tuon miehen vielä pyöreämpään kuntoon. Jos siitä tulisi sellainen optinen harha: hyvin rakennettu mies ja hänen heiveröinen vaimonsa.. =D

Minun ruokaympyräni taitaa pääsääntöisesti kasaantua seuraavanlaisesta linjasta: kaurapuuroa aamupalaksi ja lounaaksi, niin kotona kuin töissäkin.. Mutta jännä juttu, että se kaurapuurokin maistuu himpun verran paremmalta, kun sen kattaa nätisti. =D

Kuinka olenkaan odottanut kevättä. Saa vihdoinkin laittaa nuo ihanat keväiset tapettitabletit pöytään ja kaivaa Ikeasta ostamani siihen sointuvat astiat pöytään. Tuo sammakkokin on odottanut vuoroaan joulusta lähtien tuolla kaapin päällä. En ole uskaltanut sitä matalemmalla pitää, ettei koirat vain söisi sen koipia välipalaksi. Sammakolle odottaa pupukaverikin pääsiäistä päästäkseen pöytään. Niin ja ne hiiret sieltä joulukuusesta. Jahka kerkiää joko Rottatuille -illan tai juuston maistajaiset pitää, pääsisivät hekin paremmin kuvaan.. Kuten huomaatte, olen taantunut jälleen leikki-ikäisen tasolle =D Mitähän hermoa tuo pesäke painaa tuolla pääkopassa =D

Ihanaa, ihanan värikästä viikon alkua kaikille!

- Jaana

PS. Tänäänhän tuo kalenteri näyttää Benjamin Franklinin, Andy Kaufmanin ja Al Caponen syntymäpäivää.. hmm... ainakin viimeisestä saisi Arpinaama -juhlat aikaiseksi... Houkuttelevaa, mutta ei vain ihan nyt sytytä... Jim Carreyn syntymäpäivä, hm. Jaksaisiko katsoa tänään vielä töiden jälkeen vinon pinon elokuvia.. taidan ehkä jättää väliin. Pitää katsoa huomenna, mitä kalenteri tarjoaa seuraavaksi.