keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Olette te ihania!

On se niin ihana, kun jos minusta ei kuulu, te kyselette perään. Ei, ei täällä ole mitään vakavaa tapahtunut. Tai miten sen ottaa, olen huomannut, että työelämä rajoittaa vakavasti minun jaksamistani ja aikaa... se on aika vakavaa se. Mutta positiivisena asiana on taas se, että nyt uskaltaa jo laskea päiviä kesälomaan! vielä jos pari viikkoa ja muutama päivä päälle, niin pääsisi lomalle. Ei, olin väärässä. Ei olisi sittenkään kannattanut vielä laskea päiviä.. Kuullostaa niin mahdottoman pitkältä ajalta.

Päivät ovat taas menneet siinä, kun heräillään kuudelta, painellaan puoli yhdeksäksi töihin ja yritetään päästä kotiin ihmisten ajoissa. Ennikin on kunnossa, kiitos huolenpidosta. Viikko Ennin lääkitystä alkaa olla täynnä ja meidän pitää pohtia eläinlääkärin kanssa, miten tehdään Ennin kipulääkityksen kanssa. Jos siitä on apua, jatketaan sitä, mutta jos siitä ei ole suurta apua, pitää keksiä jotain muuta. Enni ei ole kovasti valitellut tassua, mutta toisaalta nilkuttaa vielä, olkoon se sitten eläinlääkärin päätettävissä, onko se hyvä vai huono asia. Sen sijaan kissakin on kerennyt napata itsensä kipulääkejakoon jo. Tänä aamuna kun annoin Ennille aamulääkkeitä, käänsin selkäni ja sillä välin oli Elviira jo napannut kipulääkkeen puolikkaan ja syönyt siitä noin puolet. Hädissään yritin saada eläinlääkäreitä kiinni seitsemältä, mutta ei kukaan tuntunut olevan paikalla. Kahdeksaan mennessä kissa oli vielä hengissä, makasi vaatekaapin hyllyllä paitojen päällä selällään, kehräsi ja kiehnäsi ihan pilvessä. Nyt on sitten nähty mitä kipulääkkeet saa aikaan terveissä kissoissa. Että kyllä ne eläimetkin osaavat nähtävästi hommata itsensä pilveen.

Vielä kun huomisen päivän jaksaisi, pääsisi taas vapaille laitumille muutamaksi päiväksi. Oi ihanuutta! Ja voisin vakavasti harkita tekeväni tälle päivälle vaikka uudestaankin sitä ihanaa raparperipiirakkaa. Jos vain raaskisin nostaa ahterini tästä terassin rottinkisohvalta. Läppäri sylissä, koirat takapihalla, linnut laulaa ja nyt toistaiseksi aurinkokin paistaa. Voiko olla ihanempaa!

Oikein ihanaa illan jatkoa teille Kaikille! Olette tosiaan ihania, kun kyselette perään. Kaverista on pidettävä huolta vai mitä!

- Jaana

4 kommenttia:

tuksu kirjoitti...

Niin se menee :) Kaveria ei jätetä :)
Ja tiedäkös, kun taas yritin sulle s-postia laittaa, tuli se pumerangina takaisin...
Mukavia työpäiviä sinne :)
tuksu

Ruusa kirjoitti...

Noni, sehän se vielä puuttus, kun kissasta tulis narkomaani ;D

Onneksi siellä kutakuinkin mennään leppoisasti.
Jaksamisia arkeen ja ihanaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva taimista vadissa! Minulla täällä Keski-Suomessa on kukat melkein samannäköisiä, kun en ole joka päivä jaksanut suojaan kantaa :D ja vetta puottaa kuin saavista kaataisi!
Sinulla on niin ihana blogi, että ei voi olla päivääkään ilman! Kuvat ja jutut aivan uskomattomia ja koska itsebu eu tule panostettua ruokien tms. esille panoon noin valtavasti on ihana katsoa sinun esillepanoja vaikka elokuvailtaa varten(Royal suklaa on muuten hyvää!)!!!Samoin erilaisia juhlajuttuja.Kiitos, että jaksat kirjoitella ja kuvata!Minulla työ vie kaiken energian ja kun kotiin raahustan, moni asia jää suunnitteluvaiheeseen, etenkin kun siirryn nettiin...pakollisten koti- ja pihatöiden jälkeen. Minullakin oli ennen koira, siksi eläinpostauksetkin ovat aivan upeita!
T.Komentoora

Anonyymi kirjoitti...

Hihii, näkyi tulleen muutama kirjoitusvirhe -sori kaikille!
Komentoora