Ei kait ole jo maanantai? -valitusvirsi

Jotenkin hyvin sekalaisin mielialoin herään maanantaihin. Joko viikonloppu muka meni? Enhän minä ehtinyt tehdä paljon mitään! Perjantai-iltana siivosin ja aloin rakentamaan kylppärin lasitiiliseinää, lauantaina käytiin markkinakadulla (kuvat alla), käytiin ostamassa kummipojalle synttärilahja, lähdettiin käymään samantien Oulussa, käytiin Bauhausissa ostamassa vähän lisää lasitiiltä, sunnuntaina tein lasitiiliseinän loppuun, laatoitin keittiön välitilan ja rakentelin uuden valokuvaseinämän ja huomasin sunnuntai-iltana, että kaiken remontoimisen jälkeen perjantainen siivoukseni oli valunut kankkulan kaivoon... Enkä ehtinyt edes levätä missään välissä! Suomessa pitäisi siirtyä kolme päiväiseen viikkovapaa järjestelyyn, että kaiken mahdollisen kerkeäisi tehdä. Enkä edes ehtinyt tapetoida olohuoneen seinää! Ja makkarikin on taas sotkunen! *huokaa*

Meidän 10v 10 kk seniorikin Enni-koira alkaa näyttää vanhenemisen merkkejä. Viikonlopun aikana on alkanut tulla tällaista vanhusmaista kävelyä, hyvin jäykkää. Jossakin välissä pitää vielä ehtiä soittaa eläinlääkärille ja kysyä, että mitäs asialle voidaan tehdä. Ja sitten pitäisi vielä töihinkin lähteä. Eikö voisi olla jo kesäloma? Mutta ei, se on vasta siellä elokuussa... jos kaksi päivää vielä jaksaisi töitä tehdä, niin sitten olisi keskiviikko ja torstai vapaata. Ehtisi tehdä kaiken muun lopun homman alta pois ennen lauantaisia grillibileitä! Minne hävisi se  ajatus niistä laiskoista vapaapäivistä...?

Jos vielä, nyt kun valitusvirren makuun on päästy, valittaisi vaikka markkinakadusta. Itse odotan aina innolla markkinakatua, mielessä tietysti pääosin Teneriffalla näkemäni kirppiskatu, jossa oli niin paljon kaiken laista ihanaa tarjolla. Oli jotenkin tosi pettynyt olo, kun meni paikan päälle, pääosin vain rihkamakoruja ja marjanmyyjiä. Rihkamaa ja mansikkaa, sehän rimmaa! HIH! Ainut mitä mukaamme lähti oli matkaeväiksi paistettuja muikkuja, tuoreita mansikoita ja kirsikoita sekä Santtu-koiralle leluksi haukkuva pikkukoira, poika kun on niin fiksu, että sen lelun pitää tehdä jotain, ennen kuin se on kiinnostunut siitä. Tavallinen pallo ei kovin kaukaa kiinnosta =D

Nyt on jotenkin helpottunut olo, itkuvirret on laulettu ja pitää alkaa suunnata tuota työpaikkaa kohden!

Ihanaa, tosin hiukan väsyneen oloista maanantaita kaikille!

- Jaana