perjantai 15. tammikuuta 2016

Vauvatarvikkeet tiukalla budjetilla

Edit. Postausta vielä hiukan laajennettu jälkikäteen, kun joskus ne ahaa -elämykset tulee vähän myöhässä. Vähän niin kuin ne hyvät sutjautukset pari tuntia väittelytilanteen jälkeen...

Moi!

Nyt on aikamoinen tekstitulva tiedossa. Olen monta päivää kirjoitellut omakohtaisia kokemuksia vauvatarvikkeiden hankinnasta ja mielellään mahdollisimman vähällä rahalla luonnollisesti. Uskon, että kaikkia lukijoita tämä ei varmastikaan kiinnosta, mutta se onkin enemmän suunnattu muille "nolla pisteessä" oleville uusille vanhemmille, jotka pähkäilee näitä samoja asioita: miten saada kaikki, kun rahat ovat aina tiukalla. Ensi kerralla jotain kuulumisia sitten meidän perheestä, lupaan. ;)

Olen pihi. Se ei taida tulla monellekaan yllätyksenä. Muru ainakin aika ajoin huomauttaa minua minun piheydestä, ja totta se on. Olen yksi piheimmistä ihmisistä, jonka tiedän. Ainoa vielä nuukempi on appiukkoni, joka on vienyt sen ihan uudelle tasolle.

En pidä nuukuutta kuitenkaan pahana asiana. Vauva tuo tullessaan paljon ylimääräisiä kuluja ja jotkin asiat ovat "pakollisia hankintoja", vaikka vähälläkin pystyy pärjäämään. Itselläni oli selkeä suunnitelma, miten saada vauva tarvikkeet edullisesti: ajalla, kärsivällisyydellä ja vaivan näkemisellä.



Suunnitelmallisuus

Aloitin kirpputorien kiertelemisen ja "valikoimaan" tutustumisen jo hyvissä ajoin, suurinpiirtein siinä vaiheessa kun sain tietää olevani raskaana. Katselin vaatteiden hintoja ja muodostin itselleni tietynlaisen hintakaton tuotteille. Samaan aikaan aloin luomaan itselleni budjetti exceliä: tutustuin monien eri vauvablogien suosituksiin, mitä kannattaa ostaa, ja mitä pitää ostaa ja surffailin monta iltaa netissä etsimässä mieluisia tuotteita ja paljonko ne maksaisivat edullisimmillaan uutena, jotta sain itselleni ehdottoman ylähinnan. Toisaalta hauska oli se hetki, kun alettiin Murun kanssa laatimaan listaa, mitä pitää ostaa: pinnasänky, rattaat, turvakaukalo autoon, auto.... Siinä vaiheessa totesimme, että vauva tulee todellakin kalliiksi, kun uusi autokin piti ostaa. Siinä vaiheessa, kun todellakin ostimme sen auton ja se oli viisi kertaa kalliimpi kuin mitä olin mielessäni budjetoinut jouduin hiukan miettimään, mihin olin lupautunut. Enää ei naurattanut.

Vaatteet

Ehdottomasti paras vinkki, mitä olen saanut tavaroiden hankkimiseen, tuli siskoltani vuosia sitten. Kun tiedettiin, että olen tulossa maailmaan, hän oli aivan innoissaan minusta ja osti minulle paljon vaatteita. Kun minä sitten synnyin, kävi ilmi, että kaikki vaatteet olivat liian pieniä ja hän joutui palauttamaan / vaihtamaan niitä. Oppitunti nro 1: Älä osta liian pieniä. Vielä on kuukauden päivät laskettuun aikaan, ja Muikun strategiset mitat ovat vielä mysteeri, mutta todennäköisyyslaskelmalla jos isä on ollut syntyessään 4400 grammaa ja äitiä 4700 grammaa, on turha olettaa, että täysiaikainen vauva olisi alle kolme kiloa. Siksi olen ostanut ihan vain muutaman 50-56 cm vaatteen ja panostanut ennemminkin 62 cm vaatteisiin.

"Normaalikokoisten" vauvojen äiditkin ovat keskustelupalstoilla todenneet, että pienimmätkin vauvat sopivat 50 cm vaatteisiin vain muutaman viikon ajan, joten jos haluaa jostain säästää, ei kannata näitä ainakaan uutena ostaa kalliilla kaupoista.

Itse laitoin vaatteiden kipurajaksi euron. Sillä hinnalla olen saanut paljon bodeja ja myssyjä kirpputoreilta, joskus jopa housuja ja paitoja. Keskimäärin collegehousista olen kuitenkin maksanut 1,50€. Kestovaipoissa noin 4 euroa on ollut takaraja, harsoliinat euron kipaleelta ja kaikki muut vähän tuotteesta riippuen. Kallein tuote, mitä olen ostanut tähän mennessä on ollut haalari, 4 euroa ja kengät Amerikan reissulta, noin 7 euroa. Laskelmieni mukaan muuten vaatteiden keskiarvokustannus on ollut 1,05 euroa/kpl.Olen ihan tyytyväinen kustannuksiin. Lisäksi jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin "mummulle" antanut ostoslistan kalliimmista tuotteista, joita olisi voinut pikkuiselle antaa joululahjaksi, mutta en hoksannut sitä tehdä.

Olen vain muutamia vaatteita ostanut uutena: Suomesta en ole ostanut mitään normaalihintaista, ainoastaan hyödyntänyt alennusmyyntejä, reissulta taas olen ostanut kaupoista vaatteita normaalihinnallakin, mutta ne ovat olleet silloin sen verran erikoisempia tuotteita, ettei niitä ole Suomesta saanut (kuten esimerkiksi aito Aloha -shortsisetti).

HUOM! Seuraava kohta kannattaa painaa mieleen, VAIN jos haluaa omasta elämästään vielä vähän vaikeampaa. Olen ajoittain turhan nipo tiettyjen yksityiskohtien kanssa ja se aika ajoin vaikeuttaa elämää, joka tulee näkymään seuraavassa kohdassa:

Se, mikä teki minun ostoksistani vielä vähän enemmän haasteellisia, oli se, että minulla oli selkeä väriskaala mielessä, jota lähdin hakemaan. Halusin pääsääntöisesti vaatteiden olevan valkoisia, harmaita tai mustia, joita sitten pystyi piristämään keltaisella. Väriyhdistelmä, joka menee niin tytölle kuin pojalle, varsinkin kun pieni napero pitkään salasi sukupuolensa, joten piti vain pysytellä hyvin sukupuolineutraaleissa väreissä. Aika ajoin tapahtui pieni lipashdus (kaikki "poikaskaalan" puolelle), mutta sitten vakuutin vain itseni, että kyllähän tämä menee myös tytölle. Kuten sininen Superman -paita.... Noh, punainen hame siihen kaveriksi, kyllä se siitä! Onneksi saimme tietää, että poika sieltä on tulossa, äippä niin tykästyi nuihin Superman- ja Batman -paitoihin (koska itsellänikin on!), ei tarvitse alkaa punaista hametta metsästämään. Olkoon oppitunti numero 2: Pelaa varman päälle.  Niin kauan kuin mikään ei ole varmaa, varovaisuus on hyve.

Oppitunti numero 3: ole kauaskatseinen (mutta pelaa silti varman päälle). Yksi asia on varma (vaikkei lapseni ole vielä edes syntynyt, minäkin jopa tiedän tämän!): lapset kasvaa hurjaa vauhtia. Jos löydät edullisia vaatteita, olisihan se melkein (mutta vain melkein) hölmöyttä jättää tilaisuus hyväksi ("kun kerran halvalla sai"). Jos olen nähnyt vaatteita, jotka eivät ole riippuvaisia ilmastosta (esim. sisällä käytettäviä vaattetita kuten collegepöksyjä, trikoopaitoja, bodeja, kestovaippoja jne), olen käyttänyt tilaisuuden hyväksi, useimmiten. Eräässä kahvipöytäkeskustelussa opin kuitenkin erään asian: netti on pullollaan käyttämättömiä toppahaalareita, kun äipät ostaa alennusmyynneistä seuraavaksi talveksi sopivaksi arvioimiaan pukuja ja seuraavan talven tullen puku ei jostain syystä sovikaan. Tämän syyn takia en ole vielä itse sesonkivaatteisiin uskaltanut satsata, kaikkea muuta löytyy kyllä riittämiin seuraavaksi vuodeksi. 

Faktahan kuitenkin on, että vauva ei itse välitä yhtään, minkä väriseen bodyyn hän sen niskapa*kan tekee, joten tämä on vain todellakin äitien (ja ehkä joskus isien) korvien välissä oleva juttu. Tätä yritin muistutella itselleni ja välillä sitä teki myös työkaverit minulle. Kiitos heille, että pitivät jalkani maassa visusti.


Mitä ei kannata ostaa käytettynä

Suositusten mukaan ainoa, jota ei kannata ostaa käytettynä on tutit, tuttipullon tuttiosat ja joidenkin lähteiden mukaan myös patjat ja petarit, koska patjoissa voi olla toisten pissiä ja pukluja. Itse olen valmis joustamaan petarista, koska sen pystyy helposti pesemään pesukoneessa, mutta patjat (oli ne sitten vaahtomuovia, älyvaahtoa tai jousitettuja) ovat jo paljon hankalampia, joten niitä en itse osta käytettynä. Samoin neuvolassa opetettu sammaksen pelko kannustaa ostamaan kaikki tuttiosat uutena.

Aika

Kun tuttavani (ja Murukin) välillä päivittelivät, miksi ostelen jo niin aikaisessa vaiheessa tavaroita vauvalle, oli vastaukseni aina: "pitää varustautua ajoissa, koska ikinä ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan". Syitä oli useakin, miksi halusin aloittaa ajoissa

  • parempi mahdollisuus vertailla ja tehdä löytöjä ajan kanssa kuin kiireessä
  • ehtii tutustumaan lähteisiin ja miettimään, mitä kaikkea voikaan tarvita, jotta ei tule ihan mahdottomia yllätyksiä ennen (tai jälkeen) lasketun ajan. Tälläkin hetkellä olen varma, että jotakin on unohtunut, mutta tiedän, ettei se ole ainakaan mitään kovin olennaisen tärkeää. 
  • lapsen tarkkaa syntymäaikaa ei voi kukaan tietää etukäteen, kuten työkaverini kertoi, hän oli synnyttänyt lapsensa äitiysloman ensimmäisenä päivänä, joten hänellä sitä aikaa ei olisi ollutkaan.
  • vaikka lapsi syntyisi laskettuna aikana, tai vaikka pari viikkoa sen jälkeenkin, kukaan ei pysty ennustamaan, missä kunnossa äiti on kuukausi ennen laskettua aikaa. Oma pelkoni oli, että olisin niin huonossa kunnossa, etten pystyisi kävelemään, joten tein kaiken valmiiksi silloin kun vielä olin hyvässä kunnossa. Toistaiseksi en ole katunut päätöstäni: ensimmäisenä päivänä nousi 38 asteen kuume ja ruoka ei pysynyt sisällä, joten en olisi ollutkaan parhaimmassa kunnossa kiertelemään kirpputoreja. Seuraava päivä olikin toipilaspäivä ja ulkona aivan kauhea lumipyry, joten lumisateessa tarpominen edes lähimmälle bussipysäkille ei ollut ensimmäisenä mielessä. Kolmantena päivänä pakotin itseni liikkeelle, mutta vähitellen vaivaavat selkäongelmat sekä ajoittain tulevat harjoitussupistukset (ilmeisesti niitä ne ovat) vähän hidastavat tahtia, joten ihan niin tehokasta ei shoppailu ole enää kuin muutama kuukausi sitten. 

Mistä kannattaa ostaa?

Käytettyjen tarvikkeiden hankintaan itselleni ehdottomasti paras löytöjen tekopaikka Tampereella on ollut Kodin Kakkonen -kirpputori (paras löytö ollut ehdottomasti pöytä, jossa oli paljon 1-1,50 euron arvoisia vaatteita ja -50% lappu vielä päällä, tuli tyhjennettyä pöytää todella rankalla kädellä!). Koska pöytäpaikka on edullinen, myyvät ihmisetkin tavaroitaan edullisesti. Samoin Jonnan Kirppiksellä mopo karkasi ihan käsistä, koska oli niin paljon löytöjä tehtäväksi, kuten imetystyyny kahdella eurolla, viimeisimmällä reissulla meinasi lähteä lämpöpussi rattaisiin, mutta etsin kuitenkin kaukalopussin ensinksi, se on ajankohtaisempi nyt. Myös Hämeenlinnan Suurkirpputorilla tuli tehtyä erittäin hyviä löytöjä edullisesti (esim. kaksi pinnasängyn tyynyä 50 sentillä). Myös Helsingissä Valtteri (Vallilan makasiineilla järjestettävä kirpputoritapahtuma) oli loistava paikka tehdä löytöjä, mutta kuten aina Makasiinien kirppiksillä, siellä oli todella paljon porukkaa ahtaaseen tilaan tungettuna. Pikkukiireessä tai hermot kireänä sinne ei kannata mennä.

Klaukkalan Viirin kirppis ja Tampereen Bonuskirppis, Radiokirppis ja Ajan Tarina ovat ihan OK paikkoja löytöjen tekemiseen. Viirissä osa tuotteista oli vähän turhan kalliita, mutta tarjontaa oli paljon aikankin silloin kun kävimme siellä. Tamperelaisilla kirppiksillä taas löytyy jonkin verran lasten tavaraa, mutta joskus se tuppaa olemaan vähän kalliimman puoleista. Bonuskirppikseltä paras löytö sieltä on ollut edulliset kestovaipat, Radiokirppikseltä petari ja peitto. Ajantarinassa oli jotenkin poskettoman kalliita tuotteita juuri sillä hetkellä, ettei suoranaisia löytöjä tullut tehtyä. Paljon oli kyllä lasten kirjoja tarjolla. Tampereelle on vuoden vaihteessa avattu myös Nekalaan Selleri kirppis, josta eilen tein valtavan paljon edullisia löytöjä, ihan sen takia piti käydä tänäänkin uudestaan. Tämä kirpputori tuntui olevan niiden myyjien mieleen, jotka todella haluavat päästä tavarasta eroon, koska eilen kannoin todella ison kasan vaatteita yhdeksän euron hintaan pois. Vaatteiden hinta vaihteli 0,20 - 1 euron välillä ja olivat puhtaita, joten en voinut vastustaa tarjousta. Eilen putsasinkin paikan niin tehokkaasti, etten löytänyt tänään enää mitään mukaani.

Fida, UFF, Kontti ja Pelastusarmeijan kirpputoritkin tulivat tutuksi, mutta niissä hinnat ovat olleet korkeammat kuin mitä olisin halunnut maksaa. Jotain harvoja tuotteita tuli ostettua jokaisesta, mutta ei paljoa. Kontin paras etu on ollut edulliset tekstiilituotteet, kuten unipussi kahdella eurolla ja lakanoita eurolla.

Tori.fi on ollut todella hyvien löytöjen suhteen paras paikka. Sieltä on tullut ostettua harsoja ja turvakaukalo, nytkin vielä on muutama muu tuote tarkkailussa: lisää kestovaippoja ja muutama harso vielä lisää. Huuto.net'issä hinnat ovat nousseet ajoittain vähän turhan korkeiksi budjettiostajalle, joten sieltä en ole paljon ostoksia tehnyt. Ainoastaan hoitolaukun ostin ja jos olisin vähän malttanut, olisi senkin löytänyt myöhemmin Torista edullisemmalla.

Lastenkirpputorit kuten Vekarakirppis Helsingissä ja Tampereella Vadelmatarha (myöskin Kouvolassa) ja Hepuli- kirppisellä ovat ihan hyviä paikkoja. Tavallisissa kirppispaikoissa voi tehdä todella hyviä löytöjä, mutta toki ei ole kiveen kirjoitettu, että siellä on aina lastentarvikkeita tarjolla. Lastenkirppiksillä on taas aivan varmasti aina lastentarvikkeita tarjolla, mutta ne eivät välttämättä ole niitä "löytöhintoja", mutta en myöskään ole nähnyt mitään ylihintaista. "Euron bodeja" löytyy joskus, joskus ne voi olla 1,5 tai 2 euroa, joten ei pahan hintaisia siltikään. Tosin kävin uudessa Hepuli -kirppiksellä ja siellä kyllä tein juurikin tuollaisia pikkurahan löytöjä, mutta sehän on kiinni myyjästä. Vadelmatarhassa on hyvin lajiteltu tavarat, joten jos tietää, mitä hakee, löytyy ne helposti ja Vekarakirppiksellä taas pystyy tekemään takuuvarmasti löytöjä, niin tuotteellisesti kuin hinnallisestikin. Kenties tulevaisuudessa esittelen tuon Vadelmatarhan vielä vähän paremmin kun oikein sisään pääsen kaikkiin hienouksiin, mitä minulle eilen esiteltiin. ;)

Kierrätyskeskuksissa pyrimme käymään edes kerran kuukauteen, joskus siellä tulee käytyä tosin vähän useamminkin, viimeksi tänään vierailimme Nekalan Kierrätyskeskuksessa. Ihan hyvä vierailu oli sinällänsä, että löysin sellaisen "paina nappia ja ääni kuuluu" kirjan 50 sentillä (toimiva ja erittäin hyvässä kunnossa, kirppareilla ei tullainen irtoa alle vitosella), parit kestovaipat (toiset aivan iskemättömät ja toiset vähän enemmän käytetyt) yhteensä 1,80 eurolla ja pienen englanninkielisen Lady and the Tramp -kirjan 20 sentillä. Siellä on valtavasti sittereitä noin 5-10 euron hintaan (tosin itse tarkkailisin sitä mahdollisuutta, saisiko niistä päälliset irti pestäväksi, kaikki eivät näyttäneet olevan puhtaimmasta päästä), rattaita, turvaistuimia ja -kaukaloita (olisin vähän nirso näiden suhteen, kun ei pysty tietämään, onko ollut kolarissa / minkälaisella käytöllä jne), pinnasänkyjä, hoitoalustoja jne jne jne todella paljon, samoin kuin paljon lasten vaatteita alkaen 20 senttiä. Jälleen ihan hyvä paikka ostaa edullisia löytöjä, kunhan vain pitää huolen, että tuote on puhdistettavissa / pestävissä, koska ikinä ei voi tietää, kuka on aikaisemmin tuotetta pitänyt ja miten kotonaan.

Jenkkireissuilla olemme myös kierrelleet kirpputoreilla, tarkemmin sanottuna minun suurella suosikillani Saversillä / Value Villagessa tekemässä löytöjä, joita ei löydä Suomesta. Siellä tuo "euron hintaraja" on kyllä paukkunut ja monesti, mutta toisaalta ne ovat myös tuotteita, joita ei löydä Suomesta ainakaan halvemmalla. Onpas pirpanalla ainakin jotain vähän erilaista välillä.

Lahjoitukset

Kiitos "lapselllisten" tuttujeni (eli tuttujeni, joilla on lapsia), heiltä on saatu myös paljon ilmaiseksi. Lahjoituksena on otettu vastaan muun muassa pinnasänky, reunapehmusteet, itkuhälyttimet, kantoreppu (parikin) ja muutamia vaatteita. Jotkut tutut vielä kaivelevat komeroiden perukoita, löytyykö jotakin ja kaikki otetaan vastaan, mitä heillä on vain antaa. Toki minulla oli suuria suunnitelmia, minkälainen pinnasängyn olisi pitänyt olla, mutta koska saatiin näin hyvä tarjous (eli ilmainen), sai mielipide siirtyä sivuun.

Lainat

Toinen hyvä tapa säästää (sekä rahaa että tulevaa vaivaa päästä kotona olevista tuotteista eroon) on lainaaminen. Kesällä lapsen saanut työkaverini lainasi minulle kantoliinaa siksi aikaa, kun hän itse ei sitä tarvitse. Loistava tapaus minulle: ei tarvitse ostaa siltä varalta, jos sitä ei tulekaan käytettyä ja ei tarvitse miettiä, miten siitä pääsee eroon tulevaisuudessa.


Poistomyynnit / Tyhjennysmyynnit

Yhdessä asiassa minulla on vaatteiden lisäksi karannut mopo käsistä: kirjoissa. Olemme päättäneet murun kanssa olla "iltasatuvanhempia". Siskoni tekee niin ja hänen lapsensa ovat innostuneita lukemisesta. Samoin haluamme kannustaa lasta lukemaan itse. Lasten kirjat ovat kirpputoreillakin hinnoissaan, puhumattakaan kirjakaupoista, vaikka olisivatkin alennusmyynneissä. On normaalia, että huonokuntoisista lastenkirjoista pyydetään kolmesta eurosta eteenpäin, Miinat ja Manut saattavat maksaa jopa kahdeksan euroa ja Mauri Kunnas harvoin löytyy alle 10 eurolla. Tähänkin löytyy oiva ratkaisu: Kirjasto. Kirjastot ovat budjettivanhemmille loistava paikka kahdesta syystä:

1) kirjastosta voit lainata kirjoja (luonnollisesti) ja 
2) kirjastoissa on aika ajoin kirjojen poistomyynti, jossa lastenkirjoja saa "pikkurahalla". Jes! 

Olemme murun kanssa käyneet nyt kahdesti kirjastojen poistomyynneissä: eka kerran Hämeenlinnan kirjastossa ja toiseksi (tänään itse asiassa) Tampereen pääkirjastossa Metsossa. Mukaan lähti Miina ja Manu -kirjoja ja Muumeja CD -levyillä sekä Richard Scarryn että Mauri Kunnaan kirjoja, kaikki euron kappale. Ei, tämä ei todellakaan ole välttämätön tarvike vauvalle, mutta vauva kasvaa ja kehittyy ja sitä varten äidillä on sitten jemmassa sopivaa ajanvietettä tulevaisuutta varten. Jos pelkästään kirpparihintoihin nähden on säästetty 2-9 euroa per kirja, se mitä tämä säästö tekee uutta vastaan, on jo todella huomattava!

Jaan vielä pienen niksin, jota ajattelimme kokeilla omalle kolttiaisellemme: Murusella on aivan loistava kielipää ja hän kertoo, että kun heidän perhe hänen nuoruudessaan matkusteli, he ostivat aina sen maan Aku Ankkoja,  joista he sitten kuvien ja kerronnan kautta opettelivat uutta kieltä. Meillä taas oli joskus yksi Kalle Anka, jonka ostimme reissusta, mutta siihen se jäi. Haluamme kannustaa omaakin lastamme opettelemaan eri kieliä ja tämän takia olemme ulkomailla matkustaessa joko käyneet paikallisessa kirjakaupassa (esim. Puolassa) tai paikallisella kirppiksellä (Hawaijilla) ja ostaneet edes yhden paikallisen kielisen kirjan. Puolassa pikkulasten kirja ei maksanut kuin muutaman kymmenen senttiä ja Hawaijilla kirja maksoi suurinpiirtein taalan eli alle euron. Tulevaisuus näyttää sitten, miten tässä käy! Toivottavasti saa isänsä kielipään, eikä minun!

Samaa poistomyyntiniksiä käyttää minun siskoni. Hänen lapsensa ollessa nuoria hänen kaupungissaan joku kauppa oli sulkemassa ovensa ja siellä oli lelujen poistomyynti. Hän osti sieltä jemmaan, ellen väärin muista, ihan muutamaksi vuodeksi, ison legopaketin ja antoi sen lapsille sitten kun ikärajat antoivat siihen periksi. Pitkän tähtäimen suunnitelma, jossa tiedettiin, mitä tulevaisuudessa tarvittiin ja "kun halvalla saatiin". Sanomattakin selvää, että isosiskoni on idolini! 

Itse tehden

Vanha klassikko. Aina säästää, kun itse tekee. Netti on pullollaan ohjeita kestovaippojen, kestoliivisuojusten ja kaukalopussien tekoon ja paljon muuta. Itselläni isoin ongelma on ompelukoneen puute, joten en nähnyt tarpeelliseksi ostaa hyvää ompelukonetta, jotta olisin päässyt ompelemaan itselleni muutaman sentin kustantavat kestoliivinsuojat. Tossut ja vauvaviltin toki virkkasin, se kun on enemmän omaa alaani. Vielä erityiskiitoksena haluan kiittää työkaveri Heidiä ihanista pienistä villasukista, jotka hän neuloi meidän pikku viikarille!



Mitä muuta voi tehdä lapselle? Tuunata vanhat lakanat pinnasängyn lakanoiksi, tuunata äitiyspakkauksen nätiksi pediksi, askarrella itse tutinpidikkeet, neuloa / virkata / ommella vaikka kaikki vaatteet, tuunata vanhoista vaahtomuovipatjoista pinnasänkyyn sopivat patjat, pilkkoa vanhat peitot pinnasänkyyn sopiviksi sijauspatjoiksi... Melkeinpä mitä tahansa.

Äitiyspakkaus

Paras vinkki muille tarkan budjetin äideille on yksinkertaisesti äitiyspakkaus. Siinä tulee tietyn koon vaatteita kiitettävästi samoin kuin hygieniatarvikkeita, joten siinä säästää jo jonkin verran, unohtamatta sitä legendaarisinta nukkumapaikkaa lapselle. Paketissa tulee yhteensä noin 50 tuotetta.  Paketin voi ottaa myös toki rahana, jolloin saa 140 euroa, mutta arvioiden mukaan paketin todellinen arvo on kaksin tai jopa kolminkertainen siihen nähden.

Mistä olisin halunnut säästä?

Lääkärikuluissa. Raskausajan diabetes teki sen, että meillä piti käydä vähintään kerran kuukaudessa TAYSilla äitiyspoliklinikalla. Sillä ei ollut väliä, oliko kyseessä vain diabeteshoitajan tapaaminen, vai pääsimmekö samalla myös ultraan, tapaaminen maksoi joka kerta 32,10 €. Pihille ihmiselle tämä oli pahinta. Onneksi sentään lääke ei maksanut paljoa, viitisen euroa ja kunta antaa jakelukeskuksesta verensokerin mittaukseen välineet ja neulat diabeteskynään. Plus että kun oli ultra, pääsimme näkemään vauvan kehityksen. Nyt raskausviikolla 35 olemme käyneet yhteensä viidessä ultrassa, kerran kunnallisessa ja neljästi TAYSillä ja RV37 on seuraava ultra.

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Sen, minkä olen tietyissä asioissa onnistunut säästäämään, olen onnistunut polttamaan toisaalla. Rattaat olivat loppupeleissä kalliimmat, kuin mitä olin alunperin budjetoinut uutena, mutta toisaalta ne olivat myös laadukkaammat, joten sinällänsä ei rahaa mennyt väärään osoitteeseen. Lisäksi turvakaukalossa säästin mukavasti. Olin budjetoinut siihen uutena 250 euroa ja käytettynä 100 euroa, mutta sain sen ostettua 35 eurolla tori.fi:stä.

Samoin kestovaipoissa on tullut tehtyä löytöjä ja säästöjä. Tosin löydöt ovat olleet tiukoissa, koska paikoitellen hinnat ovat olleet korkealla kirpputoreillakin, mutta ne mitä on löydetty, ovat olleet erittäin edukkaita.

Syöttötuoli oli taas asia, josta keskusteltiin yllättävän paljon kotona. Minulle mieluinen syöttötuoli (IKEAn Blåmes) olisi maksanut uutena 49,95 ja olin katsellut sitä myös Tori.fi:stä, jolloin se olisi maksanut 20-35 euroa. Meillä ei vain kauneuskäsitykset ihan osuneet kohdilleen Murun kanssa tässä asiassa ja päädyimme sitten ostamaan tuolin, joka kyllä kieltämättä on vielä kauniimpi ja paljon monipuolisempi ja pitkäikäisempi, mutta valitettavasti myös paljon kalliimpi, yli kolme kertaa kalliimpi. Päädyimme Stokken Steps- tuoliin, joka vielä kaiken lisäksi on hyvin hankala löytää käytettynäkään kohtuuhinnalla. Niiden muutaman käytetyn ja uutena ostetun erotus hinnassa ei ollut kuin muutama kymmenen euroa, joten päädyimme ostamaan sen uutena. Samalla sitten innostuin myös yhteensopivan sitterin kanssa, joka tuli paljon kalliimmaksi kuin mitä olin aikonut maksaa. Näin kirpputoreilla ja lastenkirppiksillä sittereitä noin 10 euron hintaan, mutta Stokken Steps -tuoliin sopiva sitteri maksoi peräti 160 euroa, joten Siinä tuli maksettua 16 -kertainen hinta budjetoituun.

Vaikkakin muutamiin kohtiin meni enemmän kuin halusin, olen silti ylpeä, että olen säästänyt aika paljon alkuperäisiin laskelmiin verrattuna. Jos laskee, paljonko kaikki vaatteet, sängyt, rattaat jne olisivat maksaneet uutena, olisin joutunut pistämään kehiin jo noin 4500 euroa. Nyt, uuden (ylihintaisen) syöttötuolin ja suunnitelmia kalliimpien rattaiden kanssa hankinnat ovat maksaneet yhteensä 1026 euroa ja aikalailla kaikki kalleimmat hankinnat on tehty. Enää pitää ostaa patja, vanna (ellei joku tuttu ehdi sitä vielä lahjoittaa), kenties vielä hiukan kestovaippoja, että varmasti on kiertoon tarpeeksi ja turvakaukaloon kaukalo/lämpöpussi, kustannukset yhteensä kahdelta ensimmäiseltä 15 euroa, lämpöpussi 20-40 euroa. Kertakäyttövaippojakin on ostettu varalta jo jemmaan, kun on tarjouksia nähty marketeissa. 3500 euroa säästetty... ei paha. Toki vielä enemmänkin olisi voinut säästää, mutta.. menkööt.

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti oli samassa tilanteessa oleville vanhemmille hyödyllinen ja ensi kerralla sitten jotain ihan muuta!

- Jaana

Ei kommentteja: