maanantai 6. elokuuta 2012

Piknicillä merenrannalla

Reissuillani Helsingissä olen nähnyt Helsingistä puolia, joita ei yleensä edes hoksaa ajatella. Yleensä kun puhutaan Helsingistä, puhutaan ruuhkasta ja tiheästä asutuksesta. Mutta entäpä merenranta? Edellisellä käynnillä kävin tutustumassa Porkkalaan ja pidin pienen picnicin kalliolla. Maisemat olivat kerta kaikkiaan upeat.

Mutta nyt, viimeinen päivä Helsingissä taas vähään aikaan. Minä alan miettiä, suuntaisiko nokkansa tuonne Vantaan IKEAan varastamaan ideoita vaikko Espoon IKEAan tapaamaan vanhoja tuttuja vai kiertelemään kirppiksiä.. niin monta vaihtoehtoa, niin monta päätöstä. Mutta ihanaa on varmasti silti tiedossa!

Oikein ihanaa viikonalkua kaikille!

- Jaana











 

















7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

voi että miten hienoja kuvia taas! yritän tässä minäkin saada tota toista puoliskoa helsinkiin- ja juuri vähän erilaisiin maisemiin. kuinka kauan sinulla kesti oppia käyttämään kameraa noin hyvin tuloksin, vai kävitkö jotain kurssia
t.kirsi

Jaana Karinkanta kirjoitti...

Kiitos Kirsi. Aina kun tulee puhe minun kamerankäytöstäni, nolostun. En pidä itseäni kummoisena valokuvaajana, kun puhun "harrastelijoiden" kanssa, he alkavat heti puhua valotusajoista ja isoista ja tarkennuksista ja ja ja ... ja silloin minä näytän todella tyhmältä. Osa kuvista on itseni ottamia, osa seuralaiseni. Omista kuvistani voin vain sanoa, että yrityksen ja erehdyksen kautta. Napsin todella paljon kuvia, siis pelkästään yhdestä kohteesta. Lähestyn objektia monelta eri kannalta ja yritän katsoa, mikä näyttäisi paremmalta. Ainoa asia, joka minulla on erityistä valokuvauksessani, on se, että minulla on jatkuvalla kuvauksella, varsinkin kun kuvataan liikkuvia kohteita, kuten aaltoja, eläimiä tai ihmisiä. Liipaisin vain pohjaan ja samalla zoomauksella saatan räppästä jopa yli 5 kuvaa. Silloin tallentuu mielestäni parhaimmat otokset. Jos elävää kohdetta kuvaa ja napsii vain yhden kuvan, on aina vaarana, että otat kuvan *nyt* ja heti sen jälkeen tapahtuu jotain mikä olisi kannattanut tallentaa. Se on ainoa vinkkini kuvaukseen, "ammattilaiset" ja viralliset "harrastelijat" eivät varmasti ole samaa mieltä, mutta meillä kaikilla on omat kikkamme. Lisäksi hyvät "vehkeet" auttaa asiaa. Osa kuvista on otettu fisheye eli laajakuvazoomilla (tarkemmin sanottuna Samyang 8mm f/3.5 putkella). Kiitos edelleen Kirsi, mukava kuulla tällaista, vaikkakin se häkellyttää minua. =D

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavia kuvia taas kerran.Joo helsikihän on tosi kaunis mereltä päin,käytiin pari kesää sitten parin tunnin laivaristeilyllä Helsingin edustalla ja oli huuten kaunista.(Onko toi vihreä mönjä noissa kuvissa mitä?)t Marja.

Elämän Helmiä kirjoitti...

Huippukuvia!
Eikä heti uskoisi , että ovat Helsingistä 8)
-päivi-

Jaana kirjoitti...

Marja: äärimmäisen hyvä kysymys tuo vihreä mönjä. Se kasvoi kivessä, ei lillunut pinnalla kuin levä, joten olisiko joku lämpimien merien kasvi/ruoho tms. Todella jännä oli, kasvoi todellakin kallion päällä. Hauska/veikeä/erilainen. -Jaana

Jaana kirjoitti...

Niin ja tuo toinen vihreä oli kans aika jännä, se kellui veden pinnalla ja kun se oli kuivunut kalliolle, sitä pystyi vertaamaan vihreään silputtuun paperiin.. Olisiko konkin sortin kaisla? Tiedä häntä, mutta olis saattanut saada jotain hauskaa kattauksiin!

Anonyymi kirjoitti...

Oiskohan sitä levää mistä aina puhutaan.T Simo